Katsokaapa tämä kuvasarja, niin ehkä hetken mietitte mikä on oikeasti tärkeää ja arvokasta.

Kaikkihan ton kuvasarjan on kattoneet jo viikko sitten..

IS julkaisee amerikkalaisen Rene' e C. Byerin vavahduttavan kuvasarjan 11-vuotiaan syöpäsairaan Derek-pojan rajusta taistelusta. Tekstin on tehnyt Cynthia Hubert.



Viime viikkoina Suomessa on väitelty kiivaasti Ylen tulevasta tv-sarjasta, jossa seurataan parantumattomasti sairaiden henkilöiden matkaa kuolemaan. Byerin kuvareportaasin kautta katsoja saa esimakua siitä, mitä on tulossa.



Kun katsoo silmiin syöpään sairastunutta, on vaikea tietää, millaista elämä todella on solunsalpaaja- ja säteilyhoidon keskellä. Helpointa olisi vain ihmisluonteen mukaisesti kääntää katse muualle.



Syöpä on kuitenkin elämän täyttä todellisuutta perheissä, joissa joku on siihen sairastunut. Kalifornialainen Cyndie French ja hänen Derek-poikansa avasivat oven elämäänsä vuoden ajaksi.



Se vuosi oli äidin ja pojan pitkä, yhteinen ja lopullinen matka.



IS

Mitä itse mietit?

Jos hän on aina pukeutunut niin, niin miksi sen pitäisi muuttua jos lapsi sairastuu syöpään? Varmasti lapsellekkin hyvä, että ympäristö/koti ja myös äiti pysyvät samanlaisina ja varmoina vaikka sairastuu kuoleman vakavasti. Ja oli äiti joissain kuvissa ihan naturaly-lookissa..

Tuli oman isäni kuolema mieleen... Olen täällä aikaisemminkin kertonut äitini ja isäni tarinan ( isä irlantilainen ja tapasivat työmatkalla Suomessa ja halusivat vain minut ja siskoni, eivätkä pitäneet mitään yhteyttä 18v, kunnes matkustimme Irlantiin tapaamaan isää ja äiti ja isä rakastuivat uudestaan, menivät naimisiin ja kahden vuoden päästä isä kuoli syöpään..).





Se oli tosi rankkaa se viimeinen puoli vuotta. Meille kun oli jo sanottu, että isän syöpä oli parantunut, mutta eipä vain ollut. Tuo poika näytti samalta, kuin isä juuri ennen kuin kuoli...

Äitini jäi isän omahoitajaksi kotiin, ja isä kuoli kotona. Äiti oli jutellut viimeisenä yönä koko yön isälle kertoen kaikenlaista ystävistä ja muusta sellaisesta. Aamulla äiti oli kuistilla tupakalla, kun kaksi joutsenta lensivät järven yli.

Kun äiti meni takaisin sisään, isälle oli alkanut nousta korkea kuume. Äiti sanoi isälle, että mene joutsenten mukana, jos siltä tuntuu, ja silloin isä veti viimeisen syvän henkäyksen ja oli poissa.

Kummallista kyllä, kun äiti meni uudestaan tupakalle, niin joutsenia lensi järven yli kolme...

Koskettava ja kaunis kuvasarja. Ihanan pojan äitinä ja toista lasta odottaessa tuo otti todella rajusti sydämeen. En voi kuvitella sitä tuskaa mikä seuraa oman lapsen menettämisestä.