1 lapsen ja 4 lapsen äidit tänne hep!

t. neljän äiti (ja ne riittää)

Mutta aivan viime viikkoina olen hieman miettinyt asiaa. Olen jo " ikäihminen" eli 40, joten viimeiset hetken päätöksen kanssa käsillä. Ainokaiseni on kohta kolmevuotias ja elämää on aika ihanaa näin. Nautin siitä, että kaikki on päivä päivältä helpompaa enkä mitenkään kaipaa pikkuvauva-aikaa (vaikka se ei meillä erityisen raskasta ollutkaan), mutta ehkä se on se tieto siitä, että mulla ei ole vuosia aikaa muuttaa mieltäni, joka on saanut mut tavallista intsensiivisemmin pohtimaan toista lasta. Ja lisäksi lapseni on supersosiaalinen ja ainakin tällä hetkellä todella rakastunut kaikkiin vauvoihin... Huoh, yhtäkkiä en yhtään tiedä, että mikä olisi oikea ratkaisu.

Meillä meinaa tunnit loppua kesken jo tämän yhdenkin kanssa..!

omani ovat 8, 6, 3½ ja vauva 5kk. rankkaa on välillä, mutta silti niin palkitsevaa :) tyytyväinen oon. t.2

Kuinka uskalsit hankkia lisää jos sekin eka oli haastava ja elämä vaikeaa? Mulla on tää ainoa niin rassaava että en tiedä miten uskaltaisin lisää lapsia yrittää...

siksi olen nyt 1 lapsen äiti.

Ilman tätä ammattia olisin varmaan halunnut enemmänkin lapsia, mutta en ikinä uskaltaisi olla vuosia poissa työelämästä. Tätä yhtä hoidin kotona 2,5v. enkä yhtään nuorempana haluaisi viedä hoitoon muitakaan.

Asenne, organisointi ja priorisointi kysymys.

siskoa tai veljeä? mun esikoinen kysyi yks päivä, että miksi meidän perheessä on niin monta lasta? haluiaisi kuulemma olla ainoa.

Ja ajankäytöstä, tosiaan rutiinit ainakin meillä helpottaa kovasti. Iltaisin kun lapset on sängyssä, mä siivoan aina illan päätteeksi keittiön, lataan kahvinkeittimen aamuksi jne. Siivoilen tavarat paikoilleen jotta aamulla on taas kiva herätä.

Pyykiä tulee hervoton määrä, kun nuo teinit vaihtaa vaatetta usein ja pienimmät taas sotkee.

Mutta delegoin töitä myös muille, tiskikoneen tyhjennystä, pyykkien noutoa jne.

Ja mies on korvaamaton apu oman työnsä ohella!

4 lasta on sopiva määrä lapsia, meille ei myöskään tule enempää. :)

Meillä kans 4. Lapset nyt 14v, 10v, 8v,6v, nyt pärjää jo hyvin paikassa kun paikassa. Väsymyskin jo unohtunut. Voisinpa haluta, myös sen iltatähdenkin.

Olin myös kauan (4v) yhden lapsen äiti, mutta mielestäni kivempi olla 4 äiti vaikka moni kerroin rankempaa, mutta myös antosempaa.

Järjestely kyky kasvanut enkä myöskään hiilly enää niin helposti

kokenut ulkopuolisten painostusta lapsilukumäärästä. mä olen taas kokenut kauhistelua, kun mulla on 4 lasta. jopa kaupassa tuntemattomat tulevat joskus ihmettelemään, että onko ne tosiaan kaikki mun? ja vastauksen kuullessaan päivittelevät itsekseen :)

yhden lapsen äideille hoetaan alusta asti, että nyt sitten se toinen kehiin. Ja muistutetaan asiasta aina kun voidaan, että kyllä kaksi lasta on se täydellinen kokonaisuus.

Emme halua toista enää (yritettiin 3 vuotta), ajatuskin kauhistuttaa. Elämä on jotenkin kohdillaan nyt, olemme onnellinen pieni perhe. Enää meiltä ei kysytä tuleeko toista. Ensimmäiset 3 vuotta kyseltiin mutta ei ikinä painostettu. Lapsemme ei koskaan ole kysellyt sisarusta ja kun häneltä kysyy haluaisiko hän niin sanoo, että ei halua. Tämä asiahan saattaa muuttua mutta nyt näin.

Vierailija:

Hei, jos edustat jompaakumpaa " ryhmää" ja haluat kysyä jotain toisen " ryhmän" edustajalta niin tässä sitä olisi tilaisuus! Myös arvostella saa rankoinkin sanankääntein. Ei säästellä mitään!! Kaikki salatut mielipiteet ja ennakkoluulotkin voi kertoa. Mutta HUOM!! Tämä on vain yhden tai 4 lapsen äideille, ei siis kahden tai kolmen tai viiden lapsen!

Miksi mun pitäisi arvostella rankoin sanakääntein ketään? VASTATKAA!!! prkl...

olivat taas helppoja vauvoja. Neljännellä lapsella oli taas koliikkia, jonka osasin aavistaa jo ennen syntymää. Kaksi keskimmäistä kun ovat olleet rauhallisia lapsia jo kohdussa. Ikäerot lapsillamme 2-3 vuotta.



Kun neljäs lapsi oli " vaivainen" , niin hankimme heti eikä harkinnan jälkeen kuulosuojaimet. Minä äitinä en myöskään kokenut olevani niin paljoa henkilökohtaisesti vastuussa pienestä, vaan osasin jakaa vastuuta lasten isällekin. Meillä toimi systeemi, jossa joka toinen iltapäivä töiden jälkeen mies meni isompien lasten kanssa ulos ja joka toinen päivä minä menin ulos. Hermolepoa siis joka toinen ilta ekat kolme kuukautta. Sitten koliikki jo helpottikin.



Tiesin jo kokemuksesta, että tein mitä tahansa äitinä, niin eihän se koliikki-itku helpota. Ihan sama että työnnetään tuttia suuhun ja kannellaan vauvaa vuoronperään. Onneksi yöt sujuivat klo 01 jälkeen ilman itkua...



Me siis uskaltauduimme vanhemmiksi neljälle.

näyttää hyytyvän vähitellen. Saa nähdä innostutaanko vielä toista yrittämään. Lapsi ei ole sisarusta kysellyt.

Olen täysin samoilla linjoilla kolmosen kanssa.



Aiemmin ajattelin, että yksi riittää, mutta nyttemmin olemme alkaneet yrittää toista lasta. Ei ole tärpännyt. Olen 38-vuotias, joten ikä alkaa painaa.



Haluaisin siis vielä yhden lapsen lisää.



t. yhden äiti

Viihtyy mainiosti ainoana lapsena. Menemme ja touhuamme paljon ja hänellä on päiväkodissa kavereita.



Itse mietin, että joskus aikuisena voisi olla mukavaa, jos hänellä olisi sisaruksia. Mutta hänen puoleltaan ei siis mitään paineita lisääntyä lisää.

Sivulauseissa sanotaan, miten yhden lapsen vanhemmat ovat itsekkäitä tai rahanahneita tms.



En kuitenkaan ole antanut sen vaikuttaa valintoihini. Jokainen tekee omat valintansa ja elää niiden kanssa.



t. yhden äiti

Mulla 4 lasta. Vanhin kohta 3, toinen sankari kohta 2 ja kaksoset 6kk. Aika riittää kun ei ota turhia paineita. Kaksi ekaa leikkii toistensa kanssa jo ihan mukavasti joten ei tarvitse kokoajan olla keksimässä tekemistä. Hommaa tietty on mut niiiin paljon iloa ja riemuakin. :)