Mieheni pelätyi huomatessaan minun olevan vauva-lehden sivuilla.

miehen sisko luuli kerran että olen raskaana kun surffailin täällä.

Ei oltu tuolloin vielä puhuttu lapsenteosta. No, myönsin vauvakuumeeni ja esikoinen syntyikin sitten -04.

kun niin hehkutetaan äitin onnea ja koko elämä pyörii lapsien ympärillä.

ja se pitää tilannetta skitsofreenisenä.



Mä olen sanonut sille, että eikö se todellakaan pysty kuvittelemaan mitään muuta syytä em keskustelupalstoilla olemiseen kuin sen, että

- haluaa erota

- haluaa naimisiin



tai juuri vauva-lehden sivuilta " haluaa vauvan" .



Mä aina huudankin sille, että voi jeesuksen kanssa, onko pakko olla niin mielikuvitukseton. Että luuleeko hän, että vauvapalstalla jutut keskittyvät johonkin " olis kiva kun olis vauva" - " joo, niin mustakin" - " mä haluaisin tytön!" - " eiku musta ne vauvan pikku sormet on niin ihquja" .



Tai ehkä miehet ei vain pysty keskustelemaan mitenkään syvällisemmin, ja sen takia niillä ei järki eikä logiikka juokse. Että jos mennään autopalstalle niin ei voi puhua muusta kuin ladan kampiakselista tai jos mennään tietokoneyhteisöön niin keskustelun pitää kohdistua prosessoreihin tai korkeintaan rönsytä sovelluksiin.

Vierailija:

kun niin hehkutetaan äitin onnea ja koko elämä pyörii lapsien ympärillä.

" Eksyin" tänne alunperin vauvakuumeen kourissa, mutta nyt kun olen täällä säännöllisesti n. puoli vuotta roikkunut, jaksan vallan hyvin odottaa vielä ainakin 2 vuotta... :D Täällä jotenkin käy hyvin ilmi se, kuinka kiinni sitä siinä lapsessa sitten on ja aivotoimintakin tuntuu joillakin raskauden myötä surkastuvan.

se nimittäin pelkää että täältä saa vaikutteita.



kyllä mä aina kerron sille parhaat palat mistä täällä keskustellaan, kerrankin poristiin siitä kun sen yhden av-mamman mies ei ollut tullut kotiin ja oli selitelly jotain poliiseista tms. kysyi se että jos se ei tuliskaan yöllä baarista kotiin et kirjottaisinko mä heti siitä vauva-palstalle, mä vastasin et tottakai kirjoittaisin.