Työkaveri pyysi minua taaperonsa yölastenvahdiksi viikonloppuna jotta hän pääsisi tuulettumaan.

Jos sanoit harkitsevasi tai kysyväsi mieheltäsi, arvaa työkaveri jo että et ole suostuvainen, joten voit hyvin pistää miehen piikkiin vaikka ettei se käy ;)



Tollasessa tilanteessa saattaa helposti muodostua jatkossa kuvio että se kaveri alkaa pyytää sua aina kun huomaa että tykkäät olla lapsensa kanssa. Eli jos et halua, sano heti ettei käy.

Voin kuitenkin kertoa että vasta kun sinulla on omia lapsia ymmärrät ettei lapsettoman uupumus vedä vertoja lapsellisen kestoväsymykselle.



Tämän tietoisuus voi aiheuttaa lapsellisessa katkeruutta kun vertailee elämäntilanteita ja mittailee kummalla on enemmän aikaa levätä ja muutoin suunnitella omat lepo- ja suoritusaikansa.

Jos on hiljattain eronnut, niin tuskin vielä on tarvetta etsiä uutta miestä... Kaipa tuo pystyy tuulettumaan silloin, kun lapsi on isällään?

Se ei varmaan tapa sua, jos sä yhden yön viikonlopusta hoidat taaperoa! Se ei varmaan edes yöllä herää!

Mihin on kadonnut lähimmäisen auttaminen? Ite ottaisin vaikka kaikkien kavereideni lapset, samaan aikaan jos tarvetta olisi! Ja omiakin on kyllä kolme.

ja tunnustan suoraan, että pelkäisin ottaa pientä lasta yökylään. Ihan oikeasti, tiedän, etten koko yönä nuku jos hän tulee meille. Mutta en kehtaa näin noloa syytä ääneen sanoa :( Jos jollakulla on vinkkiä tai apua tähän ongelmaan niin mielelläni otan neuvoja vastaan.



ap

Voisit kuitenkin miettiä valimiiksi jonkun toisen illan joka sulle sopisi ja tarjoutua ottamaan lapsi silloin.

ei ole yhtään nolo syy, ettei sinulla ole kokemusta pienistä ja arveluttaa.

Itse lupauduin lapsettomana hoitamaan kahta alle 3-vuotiasta, aivan totaalinen kaaos ja paniikki koko ajan päällä vaikka hoitoaika oli lyhyt, kolmisen tuntia =D



Iltatoimet jne voi olla yllättävänkin vaikea hoitaa ilman tuntemusta.

vie minulta nautinnon koko loppuviikosta ja varsinkin viikonlopusta. Minusta tuntuu, että todella tarvitsen näitä viikonlopun breikkejä ihan vaan itselleni, jaksaakseni tätä omaa arkeani. Lapsessa ei ole mitään vikaa, hän on aivan ihana. Myös työkaveri on aivan ihana ihminen, mutta kun en pysty niin en vain pysty :( Ehkä olen myös itsekäs, mutta.. en taida pystyä tähän urakkaan.



ap

lapsi joskus muutamaksi tunniksi päiväsaikaan (vaikkapa lauantaina) hoitoon, jolloin silloinkin väsynyt äiti saa vähän lepotaukoa (vaikka toki ei baariaikaa). Minäkin lapsettomana ajattelisin, että yö pienen lapsen kanssa voisi olla liian haastavaa, etenkin kun lepoa tarvitsisi itsekin. Tällainen kompromissi kuitenkin osoittaisi ystävällesi, että jotenkin tahdot olla hänen apunaan ja tukenaan.

Ole rehellinen!