Lue keskustelun säännöt.
Lapsen muskariongelma, mitä tekisit meidän tilanteessa?
30.01.2008 |
Meillä on musikaalinen, mutta kovin ujo ja arka poika, 4v. Hän on käynyt puolisen vuotta muskarissa, josta on tykännyt, mutta nyt ryhmässä on paljon pienempiäkin lapsia vanhempineen ja se kuulemma harmittaa poikaa.
Nyt saimme toisenkin paikan eräästä muskarista, joka on paljon tasokkaampi ja antaisi hyvän pohjan tulevaa musiikkiharrastusta varten. Nyt kuitenkin poika tuli sieltä (tästä uudesta) itkien pois ja sanoi, ettei haluakkaan mennä? Oli kuulemma harmittanut, kun ei ollut ketään tuttua... Kannattaisikohan perua se vanha ja totutella ajan kanssa tähän uuteen vai unohtaa tämä uusi. Täällä on muskaripaikat kiven alla, joten pelkään, että kohta meillä ei ole paikkaa lainkaan tämän empimisen takia... Mitähän tulis tehdä?
Kommentit (7)
Meillä on 4,5 v tyttö, joka on kiinnostunut tanssimisesta ja baletista ja leijailee kotona jatkuvasti mutta ei uskalla mennä balettikouluun vielä. Mulle ei tulisi mieleenkään edes viedä häntä sinne vielä, koska ei selvästikään itse tahdo vaikka _tavallaan_tahtoisikin. Kaikki aikanaan eli ehkä ensi vuonna....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jospa laulelisitte vaan kotona sen aikaa, kun poika on valmis menemään yksin ryhmään
Anyways, kannattaisi puhua pojalle, että aina kun menee uuteen ryhmään, ei ole takuita että siellä on tuttuja ja kestää vähän aikaa ennen kuin tutustuu uusiin. Voithan mainita opelle, että poikasi on hieman arka, josko tämä ottaisi asian huomionn ja ottaisin poikaa sillä tavalla rohkaisemalla huomioon.
Näitä tilanteita kun tulee tulevaisuudessakin lisää, se on varma - siksi ei kannata heti luovuttaa.
En siis vielä luovuttaisi uuden muskarin suhteen.
Uudet tilanteet vaan on aina jännittäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että ekan syksyn isän tai äidin oli pitänyt olla koko ajan näköetäisyydellä - ensin sisällä, sitten eteisessä, lopulta ikkunan takana. Vasta vähän ennen joulua (taktisesti) saivat mennä omille asioilleen siksi aikaa. Olin silloin neljän. Ei siitä traumoja ole jäänyt, ja hyvä vain kun veivät: muuten ainoa kosketukseni muihin lapsiin olivat tosi vähissä, kun olin mummun hoidossa pikkusiskon kanssa.
Toisaalta ei siitä musiikkiharrastuksesta kannata niin huolissaan olla, ehtii sen aloittaa myöhemminkin...
Aikamoiset paineet asetat 4-vuotiaalle!