Käsi sydämelle: kadehditko naisia, jotka ovat kauniimpia ja paremmin pukeutuvia kuin sinä?

Olen sitten taas myöhemmin.

Itsetuntoni on kohdallaan. Katson ja ihailen.

Useinkin huomaan katsovani kaunista, hoikkaa, tyylikästä jne pienen lapsen äitiä ajatellen " kateeksi käy! Olisimpa itse tuollainen" . Mutta en sen enempää asiaa murehtimaan jää. Kadehtimisen tulkitsisin negatiivisemmaksi tunteeksi.

ja lisäkysymykseen vastaan vielä että kyllä koen heidät vaikeasti lähestyttävinä. En tiedä mikä siinä on mutta jos on itsevarma, täydellisen oloinen kaikin puolin, kaunis, upea jne niin tunnen itseni aivan nuhjuiseksi ja alempiarvoiseksi siinä vierellä ja arvokas (itseäni kohtaan) lähestyminen tuntuu vaikealta.

tietenkin. Se, joka väittää muuta valehtelee.



Kahdehdin myös ihmisiä, jotka odottavat vauvaa, tai joilla jo on vastasyntynyt. Mäkin niin haluaisin kolmannen lapsen, mut ku mies ei suostu =(

joilla pieniä lapsia. Oma on jo 8 v., mutta en vain saa ees viittä kiloa tiputettua...

En katso, ennemmin minua katsotaan. Olen hoikka kolmen lapsen äiti. Osaan pukeutua ja pukea myös lapset.

Sen sijaan olen kateellinen naisille, jotka tienaavat elantonsa kirjailijoina tai kuvataiteilijoina.

Tuntuu siltä, että ihmisarvo mitataan nykyään ulkonäön mukaan. Huolestuttavaa!

Mutta en sillä tavalla että se nyt maailmaani kaataisi tai mitään...

Sellaista yleistä geenien harmittelua :) Voi kun olisi noin upea paksu tukka, voi kun minullakin olisi luonnostaa noin kauniit piirteet, voi kun minäkin olisin luonnostaan noin pieni tms.

Aina sitä jotain muuttais vaikka itseeni tyytyväinen olenkin.

En sitten tiedä, mitä muut minusta ajattelevat. Ystävällinen olen kyllä kaikille.

Normaalisti aamuisin en ehdi edes meikata, en ehdi kierrellä kaupassa katselemassa mikä on muodikasta jne... Olen kyllä ihan ok näköinen ja kroppainen.

en vartaloita ja hiuksia, niihin olen itsessäni tyytyväinen, mutta sitä että jollain on varaa ostaa niin hienoja vaatteita. Ja sellanen tyylitajukin vielä



tyylitajuton mammalomalainen pienellä äitiyspäivärahalla

Tiedän, että olen ns. tavallista kauniimpi (hehee, noloa edes kirjoittaa) ja huomaan joskus pukeutuvani jopa resuisemmin joidenkin äitien läsnäollessa, etten herättäisi liian negatiivisia tunteita. Jätän joskus jopa tietoisesti hiukseni harjaamatta tai kasvoni meikkaamatta ja käytän jotain aivan virttynyttä T-paitaa.



(Mutta silti...myönnän salaa, että huomaan olevani yksinkertaisesti luonnostaan kauniimpi kuin suurin osa muista naisista).

Geenejen puolesta kateeksi käy minun kohdalla myös niitä jotka näyttävät synnytyksenkin jälkeen ihan samalta kuin ennen! Upeaa!

Mutta ei se mitään, onneksi maailmassa on kauniita naisia! Heitä on iloa nähdä vaikka en lepakko olekaan :)

Joo ja minä myös kadehdin aina raskaana olevia silloin kun en itse ole raskaana...

Ei käy kateeksi.

Vierailija:

En sitten tiedä, mitä muut minusta ajattelevat. Ystävällinen olen kyllä kaikille.

Itse en osaisi sanoa itseäni kauniimmaksi kuin muut (oikeasti kauniille se varmaan helppoa on). Minä pidän itseäni ihan tavallisen näköisenä naisena joka osaa pukeutua vartalolleen sopivasti ja omalla tyylillään hyvin. Ja lisäksi olen laittauduttuani oikeastaan kaunis...



t.15

t. se päiväkodista puhunut

Kaunis olen minäkin, mutta en kuvittele olevani ainoa kaunis, sillä kauniita naisia on paljon. Jos nuo pari aikaisemmin vastannutta ovat rehellisiä, niin heidän on myönnettävä, että on olemassa heitä itseään kauniimpia naisia. Ja ap:n kysymys kuului, että oletko kateellinen itseäsi kauniimmille.



T: yksi vastanneista

Mistä niin päättelitte? Jos nyt tällaisen karkean arvion heitän ihan lonkalta, niin minusta ehkä 1/4 naisista on selvästi kauniita, 2/4 taviksia ja 1/4 vähemmän kauniita.