aborttikokemuksia

lapseltasi elämän??

niin, heti täällä on joku tuomitsemassa. Eihän ap sanonut että olisi itse tekemässä aborttia. Jos vaikka kaverinsa olisi tekemässä ja haluaisi saada faktatietoja.



Ap:lle en valitettavasti osaa vastata. Ärsyttää vaan tuollaiset tappajaksi haukkujat.

jos oma mielenterveys ja perheen tilanne ei kestä lapsen tulemista ja lapsesta olisi tulossa vaikeasti vammainen, ei paljon muuta vaihtoehtoa ole!!!!!

ei ollut onnistunut ja oli liian myöhäistä kaapia, kamalat kivut, sikiön näkeminen yms. voi aiheuttaa traumoja.

muista. Siinä vaiheessa en enää halunnut tappaa lastani, vaan pidin sen ja nyt olen päätökseeni tyytyväinen.



Lääkkeistä ei tullut mitään oksenteluja ym. kamaluuksia. Joskus olen tosin miettinyt mitä olisin menettänyt, jos abortti olisi onnistunut. Kamalaa! Olisin tappanut oman pienen poikani!

Vatsa meni ihan löysäksi, mutten oksennellut. Kipuun sai lääkityksen ja kotona selvisi buranalla - ihan kuin kuukautiskipujenkin kanssa. Itse pidin tätä tapaa jotenkin luonnollisempana kuin kaavintaa. Älä anna ulkopuolisten pelotella/tuomita, jokaisella on elämässään omat ilonsa ja surunsa - päätös on sinun, suuntaan tai toiseen. Voimia!

Miehen painostuksesta. Ajattelin, että en jaksa 4:n kanssa yksin enkä halua hajottaa perhettä.



Ratkaisun tein lopulta kuitenkin varmaan liian hätäisesti. Ajattelin, että mitä pitemmälle raskaus etenee, sen pahemmaksi keskeytys muuttuu.



Etukäteen en tajunnut (suhdekriisin surussa), miten valtava ikävä sitä pientä alkua kohtaan tulee ! Raskaus on todella " siunattu tila" , jossa pienikin alku jo saa koko naisen elimistön kihisemään hormoneja ja uuden rakennusta.



Kun olin kaiken miehen ympäripuhumisen yrittämisen jälkeen ottanut lääkkeet oli oli aika turta. Oli ihmeellistä miten jotenkin bussissa istuessa myöhemmin jotenkin ajatteli,että ikäänkuin havahtui, että nyt se on kuollut- jokin yhteys katkesi, joka ei ikinä enää palaa.



Olin henkisesti täysin palasina.



Lääke vaikutti ja vuoto alkoi. Kipulääkitys on niin vahva, että kipuja ei ollut, myöhempään jomotukseen riitti Burana.



Vuodon myötä syntyi ensin pienen pavun kokoinen sikiö ja noin ½ h myöhemmin istukka ja kalvoja. Vuotoa kesti kolmisen viikkoa.



Kokemus on sellainen, etten toivo pahimmalle vihamiehellenikään.



Jälkiehkäisystä ei voi puhua samana päivänä.





Eilen kävin laboratoriokokeessa, jonka tarkoitus on varmistaa keskeytyminen. Raskaushormoni HCG on laskussa, mutta vielä selkeästi koholla, joka selittää myös mielialojen vuoristorataa.





Nyt yritän keskittyä olemassa oleviin lapsiin ja parisuhteen selvittämiseen.





keskusteluapua olen saanut, mutta kukaan ei voi pyyhkiä surua minulta pois, sen kanssa on vain elettävä. Minun sylissäni olisi ollut vielä tilaa yhdelle.

jos vauva selvisi lääkkeistä, kaavinnoista, pillereistä ynnä muista vahingoittumattomana! Kaiken tuon jälkeen tuskin lääkäritkään enää suosittelisivat raskauden jatkamista...

Et sitten jälkitarkastukseenkaan mennyt, niin kuin sairaalassa neuvottiin? Taidat keksiä omiasi tai sitten vaan olet ihan täysin vastuuton tapaus...

Vierailija:

Miehen painostuksesta. Ajattelin, että en jaksa 4:n kanssa yksin enkä halua hajottaa perhettä.

Ratkaisun tein lopulta kuitenkin varmaan liian hätäisesti. Ajattelin, että mitä pitemmälle raskaus etenee, sen pahemmaksi keskeytys muuttuu.

Etukäteen en tajunnut (suhdekriisin surussa), miten valtava ikävä sitä pientä alkua kohtaan tulee ! Raskaus on todella " siunattu tila" , jossa pienikin alku jo saa koko naisen elimistön kihisemään hormoneja ja uuden rakennusta.

Kun olin kaiken miehen ympäripuhumisen yrittämisen jälkeen ottanut lääkkeet oli oli aika turta. Oli ihmeellistä miten jotenkin bussissa istuessa myöhemmin jotenkin ajatteli,että ikäänkuin havahtui, että nyt se on kuollut- jokin yhteys katkesi, joka ei ikinä enää palaa.

Olin henkisesti täysin palasina.

Lääke vaikutti ja vuoto alkoi. Kipulääkitys on niin vahva, että kipuja ei ollut, myöhempään jomotukseen riitti Burana.

Vuodon myötä syntyi ensin pienen pavun kokoinen sikiö ja noin ½ h myöhemmin istukka ja kalvoja. Vuotoa kesti kolmisen viikkoa.

Kokemus on sellainen, etten toivo pahimmalle vihamiehellenikään.

Jälkiehkäisystä ei voi puhua samana päivänä.

Eilen kävin laboratoriokokeessa, jonka tarkoitus on varmistaa keskeytyminen. Raskaushormoni HCG on laskussa, mutta vielä selkeästi koholla, joka selittää myös mielialojen vuoristorataa.

Nyt yritän keskittyä olemassa oleviin lapsiin ja parisuhteen selvittämiseen.

keskusteluapua olen saanut, mutta kukaan ei voi pyyhkiä surua minulta pois, sen kanssa on vain elettävä. Minun sylissäni olisi ollut vielä tilaa yhdelle.

typerää tekstiä sinulla, ei siinä mitään sikiötä nähdä. Menkkakipujen vertaista kipua, ei sen kummempaa.

kyllä, kuinka esitteen mukaan ilmaistuna " raskauskudos" syntyy. Ja kyllä sen sikiön ( 6.vi noin 0,55 cm) erottaa istukasta ja kalvoista, jos ei sitten anna mennä pyttyyn vaan.