Löysin viimein unelmiemme talon - mutta se on tunnin ajomatkan päässä keskustasta!

on tosi rasittavaa kun aika kuluu liikenteessä. Sekin aika on poissa perheeltä. Ja kolaririskikin on suurempi kun aina ajaa autolla, miettikää sitäkin puolta!



Jatkakaa etsimistä, kyllä niitä ihania taloja on muuallakin!!

Rintamamiestalo, 3 makkaria, rantatontti. Remontoitu juuri ja jopa uima-allas löytyy!

Sellaista ei löydy läheltä keskustaa, tai jos löytyy niin ei ole varaa.

On tämä vaikeaa, tosi iso päätös kuitenkin kyseessä.

Ap

talon sijainti. Että arki sujuu hyvin ja lasten koulut ym. ihan vieressä. Arjessa on kuitenkin jaksaminen kun käy töissä ja hakee lapset hoidosta ym. Josko työmatkaan kuluisi ylimääräistä aikaa noin paljon olisi lapsilla järkyttävän pitkät hoitopäivät. Kahdeksassa tunnissa on pienellä kestämistä siinäkin.

Varsinkin teiltä jotka asutte siellä korvessa! Olennyt kotiäitinä joten en ole miettinyt vielä näitä hoitopäiviä yms. Käytännön seikkoja.

Ap

juuri teidän tuleva koti! Jos yhtän epäröitte, kuten siltä vaikuttaa, niin alkää muuttako sinne. Siitä tulee ainainen riesa siitä matkasta

Jos päivähoitopaikat ja koulut ovat kaukana ja toisessa suunnassa kuin vanhempien työpaikat, niin päivistä voi tulla todella pitkiä ja raskaita kuljetuksineen.



Ei pelkkä talo ratkaise, sijainti on myös oleellinen seikka.

Älkää menkö katsomaan taloja liian kaukaa! Hinta varmasti on kohdillaan kun etäisyyttä keskuksiin on ja tasoa löytyy mutta paikka on se joka maksaa ja josta lopulta nauttii hirmusti.

Meillä nämä asiat eivät ylipäätään ole vielä ajankohtaisia, tulen olemaan vielä monta vuotta kotona.

Kukaan lapsistamme ei taatusti joudu hoitoon alle 3-vuotiaana, siksipä meillä ei olekaan varaa kalliimpaan taloon :D



Ongelma on se, että joko asutaan hyvin ahtaasti kaupungissa, tai sitten syrjässä huomattavasti leveämmin.

Töihin en halua vielä vuosiin sillä lapset on sijalla 1 elämässä ja heitä tulee varmaan vielä lisääkin, lapsille maalaisympäristö olisi varmaan hyvästä (tilaa temmeltää).

Siellä asuminen on niin halpaa että on varaa sitten muutenkin leveämpään elämään mikä kaupungissa ei ole mahdollista. Ja toki säästää rahaa kun ei pääse ihan heti tuhlaamaan.



Ai että on vaikeaa tämä elämä välillä! Toisaalta taas rakastamme asua kaupungissa -Ap

Me muutettiin runsaslapsisesta lähiöstä omakotitaloon kauas , eikä lapsille ole seuraa. Lähistöllä ei myöskään ole mitään asukaspuistoja tms. mihinnoltiin totuttu. Omalla pihalla keskenään saavat lapset leikkiä. Ja työmatkat on 50km suuntaansa.

Luulin, että tämä on taas niitä: " susirajalle, jos on tunnin matka HELSINGIN keskustaan" !



Sorry siis ap, en vaan kerta kaikkiaan kestä sitä hesalaista typeryyttä. Oikeesti.



no16

Onko sinne keskustaan sitten asioitava päivittäin? Se ratkaisee kyllä aika paljon.

Aika moni ajaa sen päivittäin.

Eri asia täällä kaukana, kaukana pohjoisessa, esim. täällä Kuopiossa ajetaan 15min. ja ollaan jo ihan korvessa!



Minä en tajua miten täällä on päässytkin hinnat ihan tuhottoman korkealle, argh!

Ap

Mutta pian lapset ovat kouluikäisiä. Toisen koulu alkaa kahdeksalta, toisen kymmeneltä. Yhden kaverit asuvat 20km:n päässä, toisen kaverit majailevat verran toiseen suuntaan. Välissä käydään heittämässä lapset lätkätreeneihin ja kaupungille.



Pelkää kuskaamista kuskaamisen perään. Tylsää vanhemille, huono malli lapsille ja kaiken lisäksi epäekologista.

sydänsyjrällä odottaisit joka päivä että ajaako mies nyt kuolonkolarin. En mistään hinnasta haluaisi asua noin!

En tajua sitäkään miksi Helsingissä niin tehdään. On aivan ääliötä juosta romantiikan perässä tunti suuntaansa autossa körötellen, saastuttaa ympäristöä, stressata perhettä ja lapsia kun aivan yhtä hyvin voi miettiä sen asumisensa niin, että matkoihin ei mene tuollaisia aikoja.



Minunkin tuttavapiirissäni täällä Helsingissä monet ovat päätyneet jonnekin nurmijärvelle ja riihimäelle ja ovat töissä Helsingissä ja ovat ihan puhki siihen ajamiseen. Kaksi autoa perheessä, hirveä stressi lapsien hoidosta ja kouluista - vaikka ne oloisivat kodin vieressä ja vaikka kuljetukset järjestetty niin kun kehällä tai muuttoritiellä sattuu jotain niin siinä seistään ruuhkassa kauan ja myöhästytään kaiskesta, töistä, kotiintulosta - elämästä.



Suosittelen arvojen laittamista tärkeysjärjestykseen. Onko se todella perhe jota arvostaa vai *mieleikuva perheestä* siinä sopöosessä talossa siellä jossain onnelassa.

lukee tuolla tiedoissa eli ei mitään ongelmaa musta.



Me asumme ihan korvessa eli meillä ei ole täällä edes sitä kaupaa kuin 20 min matkan päässä. Hyvin pärjätään ja tykätään olla täällä omassa rauhassa. Suuri syy muutoon oli juuri se, että saimme kaupunki kasion hinnalla täälät maailta omakotitalon ja reilusti tilaa elää ja olla. Autolla ajamiseen tottuu ja varsinkin kun vain toinen vanhemmista on aluksi töissä. Lapsien ei tarvitse aloitta kouluaan missään jätti opetusryhmissä vaan koko koulussa on alle 60 lasta. jne. Autolla ajamista tietsysti tulee enmmän kuin kaupungissa, mutta ei lasten kuskaaminen kavereillekaan ole mikään kovin iso vaiva, jos talvella käy hakemassa muutaman kilometrin päästä. Kesällä sitten pääseevät itse pyörällä. Lapsien kaverit on tuttuja, samoin heidän vahempansa. jne.

Tottakai sellaiseen tottuu, mutta onko se ehdoin tahdoin valittava kun muutakin voi on sitten toinen juttu.

Tietysti mä olen tottunut ajamaan pitkiä matkoja ja pidän sitä pienenä haittana kun saan asua isossa talossa ja isolla pihalla pienen kirkonkylän kupeessa. On lapsille koulut lukioon asti, kaksi isoa ruokakauppaa, taloustavarakauppa, lääkärit, apteekit, ym peruspalvelut.

itse olen aloittanut kouluna 700 lapsen ala-asteella ja voisin väittää että vanhempani eivät tunteneet noita toisia vanhempi erityisen hyvin ; ). Saman pihapiiirn lasten vanhemmat javarmaan osan luokkakvereidenkin, mutta sitten siihen jää vielä yli 60 ekaluokkalaisen vanhempaa joista ei tiedetty mitään. Meidän ekaluokkalaisen luokalla on 9 lasta ja kyllä tunnen heidän vanhempansa ihan joka ikisen.

Jos ajaa kaksi tuntia päivässä, paljonko menee bensaa? Entä tarvitsetteko toisen auton, kun toinen on päivät Kuopiossa?