Lue keskustelun säännöt.
Onko mielestänne ok (koira-asiaa)?
10.07.2007 |
Perheessä kääpiökoira, joka agressiivinen pieniä lapsia kohtaan. Murisee jos menee lähelle ja monta kertaa napannut käteen kiinni.
Ei pahoja reikiä saanut aikaiseksi, mutta puremia kuitenkin.
Onko tällaisen koiran paikka lapsiperheessä?
Kommentit (19)
Koiran ruokakoppi ja rauhallinen ruokailu ja sänky ja riittävä lepo on vähintään turvattava.
Meillä on lapsiportti portaissa niin, että koira saa olla alakerrassa rauhassa, jos lasten meno yltyy liian kovaksi.
9
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siinä kärsii sekä koira että lapset! koira stressaantuu ja muutuu vihaiseksi kun joutuu koko ajan pelkäämään lasta, joka toimii impulssiivisesti ( koiran näkökulmasta hyökkäävästi)
Meillä oli aina koira/koiria, kun olin lapsi ja meillä on aina ollut koira. Tietämättömyys sen stressin tuo!
12
hankkikaa amattiapua koulutukseen tai sitten koira pois.
meillä isokokoinen kultainennoutaja ja pieni lapsi. Yleensä tulevat ihan hyvin toimeen, ovat koiran tulosta asti olleet hyviä kavereita, mutta välillä lapsi innostuu liikaa ja kiusaa koiraa.
Sillon aikuisen tulee selittää aina uudestaan ja uudestaan lapselle miksi koiraa ei saa kiusata. Ja koiralle antaa mahdollisuus mennä jonnekkin rauhalliseen paikkaan yksin.
meillä ei koira haluaa nimenomaan olla siellä missä muutkin. yleensä viihtyy lastenhuoneessa tai siellä missä lapsikin. Vaikka välillä saakin tuntea sen hännässään :)
koira on erittäin kärsivällinen. ikinä en ole kuullut sen murisevan. Joskus olen nähnyt kun näykkää lasta kun lapsi on mennyt koiran päälle. Ei siis purrut vaan vähän hampailla koskettanut lapsen kättä, tyyliin lopetahan nyt.
jos koira purisi lasta en enää voisi siihen luottaa.
Ei voi olla niin vaikeaa sanoa tiukasti nicopetterille että KOIRAAN EI SAA KOSKEA KUIN ÄIDIN/ISÄN LUVALLA.
Kyllä nyt tyhmempikin lapsi oppii. Taitaa olla vaan aikuisen korvien välissä se vika, ja helppo sitten syyttää koiraa aggressiiviseksi kun oikeasti pelkää lapsen hyökkäävää käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etenkin pienet koirat on niin alakynnessä kovakouraisten lasten kanssa, että usein jossain vaiheessa joutuvat näykkäisemään - isommat eivät joudu todella pelkäämään ja ovat siksi kärsivällisempiä. Tilanne varmaan olisi korjattavissa, jos teillä riittää halua kasvattaa sekä koiraa että lasta, mutta kuulostaa vähän siltä että näin ei ole. Ehkä on parasta järjestää koiralle oma huone tai aidattu nurkkaus jossa se saa olla rauhassa - toki koira kärsii tästäkin mutta ainakaan sen ei tarvitse elää jatkuvassa stressissä ja epävarmuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Ensinnäkin koira on eläin, joka toimii vaistojensa varassa. Mikään eläin ei kestä " häirintää" jatkuvasti. Selvästi koira oli hakeutunut sängyn alle turvaan häirintää ja koko olevansa selkä seinää vasten. Murisi eli varoitti. Kun lapsi ei uskonut, puraisi. Mikään eläin ei osaa sanoa " Kuules pikku Leevi, annatko mun nyt nukkua täällä rauhassa" vaan niiden ainoa keino kertoa haluavansa olla rauhassa on joko vetäytyä piiloon ja sitten lopulta murista jollei muuten tajuta ja lopulta on hiukan napattava jollei sittenkään. Eli vikaa ei ole koiran nupissa. Se toimii selvästi vain kuten eläin toimii. Vika on siinä ihmisessä joka ei ole järjestänyt sille mahdollisuutta omaan rauhalliseen nurkkaan. Sitä saa kaikenlaisia aitoja lemmikkikaupoista, eikö koiraa voi laittaa esim. aidan taakse jolloin lapsi pysyy erossa koirasta. Niin ja tällä tarkoita sitten muuta kuin esim. saunaan eristämistä....Huoah, en voi uskoa että eläinten käytös on nykyihmisille näin outoa !
Mikäli et eläimiä voi lapsen saatuasi sietää niin suosittelen kyllä että etsitte koiralle toisen kodin, sillä on inhottava olla jaloissa jos sitä noin sorsitaan.
Koiralla on oma paikka olemassa ja se ei todellakaan ole lastenhuoneessa, minne alati kuitenkin menee. Tämä nuorempi lapsi on alle 1,5-vuotias, joten ei edes osaa sulkea portteja. Makuuhuoneissa on portit, mutta vilkkaat lapset eivät muista aina sulkea niitä ees taas kulkiessaan (että ei kannata vetää hätäisiä johtopäätöksiä siitä, etteikö koirille olisi omia paikkoja ja/tai " aitoja" ..)
Eikä koiraa todellakaan " häiritä jatkuvasti" , koira myös tietää, että sen paikka ei ole pinniksen alla eikä missään muuallakaan lastenhuoneessa.
Ja olet hiukan yksinkertainen, jos ajattelet minun haluavan että koira puhkeisi puhumaan, typerä elukka voisi siinä vaiheessa vaihtaa huonetta ja mennä vaikka sille omalle paikalleen, kun lapsi tulee liian lähelle. Ehtii kyllä " jaloista pois" halutessaan, ei ole siitä kiinni.
Ei ole koiran käytös minulle sinällään outoa, koska meillä on toinenkin koira joka varsinaisesti on minun (keskisuuri pk-rotu), tämä käppänähän on siis mieheni. Ison koiran kanssa ei ole mitään ongelmia (mitä nyt joskus on tönäissyt hoipertelevan taaperon vahingossa kumoon ;), koska tietää asemansa laumassa ja kunnioittaa sääntöjä.
Pikkukoira on ollut miehelläni ennen kuin tavattiin ja on saanut elää aika lailla kuin pellossa ja kukkona tunkiolla. Olen yrittänyt opettaa tavoille, mutta ei näytä menevän jakeluun hyvällä eikä pahalla.
Typerään kommenttiin " jos et eläimiä voi lasten saamisen jälkeen sietää" sanon vain, että esikoisen syntymän jälkeen olen tämän nykyisen palveluskoirani hommannut vanhan kuoltua. En vain voi sietää huonosti koulutettuja piskejä jotka saavat elostella miten mielivät. Noita tuntuu suuri osa kääpiökoirista olevan. " Ne on niin pieniä ja söpöjä ettei niitä tarvitse ollenkaan kouluttaa" .
Vierailija:
Ei voi olla niin vaikeaa sanoa tiukasti nicopetterille että KOIRAAN EI SAA KOSKEA KUIN ÄIDIN/ISÄN LUVALLA.Kyllä nyt tyhmempikin lapsi oppii. Taitaa olla vaan aikuisen korvien välissä se vika, ja helppo sitten syyttää koiraa aggressiiviseksi kun oikeasti pelkää lapsen hyökkäävää käytöstä.
Mutta kun siitä koiran omasta paikasta huolimatta on mahdoton valvoa ihan joka sekunti missä koira menee, kuten eilen kun oli hipsinyt taas lastenhuoneeseen portin ollessa auki. Ja olisi sieltä pinniksen alta päässyt pois ja karkuun helposti (ei ole ns. umpikuja), mutta katsoi taas oikeudekseen ennemmin purra lasta kädestä. SE on mielestäni ongelma, eli pikkukoira ei kunnioita lapsia tarpeeksi, kuvittelee olevansa arvojärjestyksessä ylempänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tympii kun ihmiset kokee, ettei pieniä (ns. nyrkillätapettavia) tarvitse kouluttaa. Ihan yhtä kanssa niillä rotillakin on hampaat.
Vierailija:
Tympii kun ihmiset kokee, ettei pieniä (ns. nyrkillätapettavia) tarvitse kouluttaa. Ihan yhtä kanssa niillä rotillakin on hampaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kanssa isokokoinen koira ja vauva 5 kk.
Pienet koirat usein ovat omistajaltaan unohtuneet kouluttaa, sillä pientä voi vaikka väkisin raahata perässä kun ärisee ihmiselle tai muille koirille, tätä meidän isoa rohjaketta ei jaksa yksi ihminen kantaa joten pakko ollut kouluttaa myös siihen ettei ole vauvan lähelle asiaa ollenkaan veuhtomaan-ihan kivasti on namin voimalla ja kehuilla oppinutkin. Uusi tilanne tosin kohta taas edessä kun vauva lähtee liikkumaan.
Mielestäni myös isojen koirien omistajat lenkillä eivät osaa aina käyttäytyä pienen koiran tullessa vastaan vaan selvästi pelkäävää koiraa koetetaan lähestyä eikä omistajan varoittelua välttämättä ymmärretä.
Toivon ap että tilanne laukeaa ja koira saadaan koulutettua tai annettua pois ennenkuin tapahtuu mitään peruuttamatonta. Lasten tulisi saada olla kotona ilman pelkoa että koira puree. Se ei ole nätti näky kun pienen koiran pienet hampaat menee pienestä pehmeästä poskesta läpi ja repii siitä palan.
Varmaankin sama tyyppi, joka ulkoiluttaa piskiään ajattelematta sekuntia, että joku muu saattaisi kävellä samalla jalkakäytävällä. Ohittaessaan saa seurata, ettei hurtta käy nilkkaan kiinni, kun omistajalla ei ole älyä vetää liinaa tiukemmalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Varmaankin sama tyyppi, joka ulkoiluttaa piskiään ajattelematta sekuntia, että joku muu saattaisi kävellä samalla jalkakäytävällä. Ohittaessaan saa seurata, ettei hurtta käy nilkkaan kiinni, kun omistajalla ei ole älyä vetää liinaa tiukemmalle.
Tilanne on siis sellainen, että koira on miehen, eikä siitä ole halunnut luopua..
Itse olen puhunut tuhat kertaa siitä, ettei koira saa omia perheenjäseniä kohtaan käyttäytyä agressiivisesti, mutta mies ei ota kuuleviin korviin. Välillä on vienyt koiran " evakkoon" vanhemmilleen, kun olen meinannut vääntää elukalta niskat nurin.
Eilen taas koira puraisi lasta kädestä. Minusta on väärin, ettei lapsi saa olla turvallisesti kotonaan, vaikkei pieni koira nyt mitään kovin peruuttamatonta vauriota saa aikaiseksi eikä kertaakaan ole niin kovaa purrut, että verta olisi tullut, mutta eläin on kuitenkin arvaamaton, enkä halua odottaa sitä kertaa, kun jotain vakavampaa sattuu.
Mahdoton vahtia joka sekunti kuitenkaan, lemmikkiin pitäisi voida sen verran luottaa, vaikka lasta ja koiraa ei periaatteessa saa vahtimatta jättääkään. Eilinen tilanne syntyi kun koira oli lastenhuoneessa pinnasängyn alla ja lapsi (joka on luonnollisesti kovin kiinnostunut koirista) oli ilmeisesti mennyt " häiritsemään" . Kuulin kun koira alkoi murisemaan ja ehdin syöksähtää liikkeelle, mutta sitten jo koira ärähtikin niin kuin puriessaan tekee ja lapsi alkoi itkemään.
Sormesta ei iho ollut mennyt rikki, mutta siinä oli syvä puremajälki, eli ihan kunnolla koira napannut kiinni.
Koira saanut tuollaisen jälkeen selkäänsä ja lapselle sanottu että oma vika mutta molemmat teki väärin.
Molemmilla toimii kipumuisti senverta että ovat olleet siivosti.
Antaa vaikka yksinäiselle ihmiselle tollanen koira. Ei sovi lapsiperheeseen!!!!!!!!!!!!!!
aggressiivisesti. Se kun ei ainakaan auta asiaa. Koira on pelokas jo valmiiksi!
Kouluttakaa koiraa - ja lasta. Jos ei omin avuin onnistu, niin hommatkaa joku ammattilainen neuvomaan.
Vierailija:
Koira saanut tuollaisen jälkeen selkäänsä ja lapselle sanottu että oma vika mutta molemmat teki väärin.
Molemmilla toimii kipumuisti senverta että ovat olleet siivosti.
" Mahdoton vahtia joka sekunti kuitenkaan, lemmikkiin pitäisi voida sen verran luottaa, vaikka lasta ja koiraa ei periaatteessa saa vahtimatta jättääkään. Eilinen tilanne syntyi kun koira oli lastenhuoneessa pinnasängyn alla ja lapsi (joka on luonnollisesti kovin kiinnostunut koirista) oli ilmeisesti mennyt " häiritsemään" . Kuulin kun koira alkoi murisemaan ja ehdin syöksähtää liikkeelle, "
Ensinnäkin koira on eläin, joka toimii vaistojensa varassa. Mikään eläin ei kestä " häirintää" jatkuvasti. Selvästi koira oli hakeutunut sängyn alle turvaan häirintää ja koko olevansa selkä seinää vasten. Murisi eli varoitti. Kun lapsi ei uskonut, puraisi. Mikään eläin ei osaa sanoa " Kuules pikku Leevi, annatko mun nyt nukkua täällä rauhassa" vaan niiden ainoa keino kertoa haluavansa olla rauhassa on joko vetäytyä piiloon ja sitten lopulta murista jollei muuten tajuta ja lopulta on hiukan napattava jollei sittenkään. Eli vikaa ei ole koiran nupissa. Se toimii selvästi vain kuten eläin toimii. Vika on siinä ihmisessä joka ei ole järjestänyt sille mahdollisuutta omaan rauhalliseen nurkkaan. Sitä saa kaikenlaisia aitoja lemmikkikaupoista, eikö koiraa voi laittaa esim. aidan taakse jolloin lapsi pysyy erossa koirasta. Niin ja tällä tarkoita sitten muuta kuin esim. saunaan eristämistä....
Huoah, en voi uskoa että eläinten käytös on nykyihmisille näin outoa !
Mikäli et eläimiä voi lapsen saatuasi sietää niin suosittelen kyllä että etsitte koiralle toisen kodin, sillä on inhottava olla jaloissa jos sitä noin sorsitaan.