Olis kiva kuulla RAKKAUSTARINOITA! Missä alkoi, miten eteni, yhdessä edelleen jne. ?

Mies antoi vastakaikua, mutta hänellä paha pukin maine töissä joten jarruttelin kovasti ja pidin tunteeni salassa.



Noin puolen vuoden päästä törmäsimme samassa ravintolassa, ja siitä kaikki lhti. Ja pukki puheetkin oli sitten täysin tyhjää..



Rakastuimme heti, muutimme yhteen muutaman kuukauden päästä.

Vuoden kuluttua kihlat ja siitä vuosi niin tuli vauva. EHdimme avvioitumaankin tässä välissä.



Nyt thteiseloa 8vuotta ja 2 lasta ja kolmas tulossa. Rakkautta on edelleen ilmassa =)

No, enää en kerkee kun täytyy töihin kohta kiiruhtaa. Kertokaa muut, mä kirjotan muutaman tunnin päästä! :)

Halusi nimenomaan puhua minun kanssani, juteltiin näin nelisen kuukautta. Tuli joulu ja häneltä minulle joululahja, me ei oltu vieläkään nähty kasvotusten! Sitten mulla alkoi raksuttaa että tämä mies taitaa olla tosissaan, ja tammikuun lopussa me tavattiin. Se oli menoa heti. Meillä oli niin satumainen alku kuin olla vain voi. Kukaan ei ole koskaan kohdellut minua niin hyvin kuin hän silloin. Mentiin maaliskuussa kihloihin ja seuraavan vuoden maaliskuussa syntyi poikamme, samana vuonna vihille. Kaksi vuotta tästä syntyi tyttömme, joka on nyt 9v! Ollaan oltu yhdessä 12v ja still going on!

Rakastuin ennenkuin koskaan näinkään ja niin vaan sattuma heitti meidät samaan soppaan hetken päästä.

Vakaasti uskon/tiedän löytäneeni Sen Elämäni Miehen, Sen Oikean!

Meillä on niin paljon hauskoja sattumia myös suvussa, että tarinamme on täysin tähtiin kirjoitettu.

Jälleen olemme saman työnantajan palveluksessa, nytkin nokat vastatusten.



t: 10 v yhdessä =)

saatu ja naimisissa 5 vuotta. Tuntuu, että rakastutaan koko ajan enemmän!

(itselläni ei oo miestä, eikä oikein rakkaustarinaakaan mitä kertoa :( Näistä saa voimaa ja uskoa, että jospa minäkin joskus. Ja haaveille vauhtia!!!

Tunnelma ei ollut kovin hyvä. Itse en k.o ihmisiä tuntenut. Ilta oli tappavan tavallista ja surumielistä meininkiä, kunnes lopulta näin mielenkiintoisen miehen! Menin miehen luo ja aloitin keskustelun sanomalla " Siulla on tän baarin ainoat pitkät hiukset!" ..



Sitä se lähti, tutustminen. Minä olin 18v., mies 25v. Molemmat tunnettiin toisiimme kovaa vetoa, mutta vaikeaa oli.. Molemmilla parisuhteet, mies avoliitossa 7v. ja itse sekoilin ja yritin eroon vanhoista kuvioista. Tapailtiin aina aika ajoin sattumalta baareissa. Yritettiin tehdä toisiimme vaikutusta enemmän ja enemmän. Seurustelin toisaalla, mutta ajattelin jatkuvasti tätä mielenkiintoista, vanhempaa miestä.



Lopulta päätin, että nyt jotain on tapahduttava! Menin seuraavana vkl baariin tavatakseni tämän miehen ja selvittääkseni asiat. Hyvä idea, mutta miehen puoliso olikin mukana. Itsevarmuus ropisi saman tien. Päätin vetää kännit ja näin tein. Illan kuluessa tapailimme salaa vessassa, nurkan takana ym. Luonnollisestikin tämä avokki lopulta tajusi touhumme. Yöllä kävelimme samaa matkaa pois päin. Kännissä molemmat. SEn verran tajusin, että EN rupea mihinkään suhteeseen ennen kuin pariskunta on selvittänyt välinsä. Sovimme että näemme aamulla ja illalla sitten uudelleen. Aamu tuli, mies ei. En tiennyt edes miehen oikeaa nimeä, ei ollut puh. numeroa ei mitään.



Illalla menin vielä baariin. Halusin nähdä tuleeko mies ja mitä jos tulee? Olin selvinpäin ja niinpä oli mieskin. Olivat kuulemma eronneet ja selvitelleet asioita. Se tieto riitti minulle. Juteltiin koko ilta ja yö. Sen jälkeen seuraava päivä, sitä seuraava ja sitä seuraava.. Parin vk kuluttua tuli tieto, että minut oli valittu kouluun toiseen kaupunkiin. Laitoimme lehteen ilmoituksen että etsimme asuntoa. Seurusteltuamme kk. muutimme yhteen. Seuraavana vappuna kihloihin. Seuraavana vuonna naimisiin, seuraavana vuonna lapsi, sitten omakotitalo, toinen lapsi...



Vieläkäään en tiedä mikä meissä veti toisiimme kohti niin vahvasti? Suhteemme on vaihteleva, tunteikas ja myrskyisä. Olemmme molemmat leijonia ja sen huomaa. Silti, kun sen oikean kohtasi, sen kyllä huomasi! Oli ihanaa uskaltaa heittäytyä ja antaa mennä. En olisi kyllä ikinä itsestäni uskonut!

Kauan sitten 90-luvun alkupuolella eräänä kauniina kesäyönä törmäsin yökerhon käytävällä mieheen. Kumpikin pysähdytiin eikä saatu sanaa suusta. Tuijotettiin vaan toisiimme, kunnes lopulta tämä mies sai esiteltyä itsensä ja siitä se alkoi, loppuiltana näimme vain toisemme ja juttelimme, ei mitään sen kummempaa.



Huomasimme, että hänen paras ystävänsä pettää vaimoaan minun hyvän ystäväni kanssa ja tapasimmekin nelistään aika ajoin. Useimmiten mökillä, jossa nämä ystävämme menivät jossain vaiheessa sisätiloihin ja me jäätiin grillille kaksin istumaan. Ja kun kyyhyläiset tulivat ulos he aina ihmettelivät miksi me ei koko aikana olla puhuttu sanaakaan! Me oltiin siitä ihan äimänä, sillä oltiin omasta mielestämme juteltu koko aika, ilmeisesti välillämme oli telepaattinen yhteys. Ajattelimme asioista samalla tavalla ja tiesimme koko ajan mitä toinen haluaa ja mitä toisella on mielessä. Loppukesän vietimme yhdessä sen verran tiiviisti, että miehen nuorempi lapsi (silloin n. 1,5-vuotias) kutsui minua välillä äidiksi.



Syksyllä alkoi opiskelu (olin valmistunut keväällä ylioppilaaksi) toisella puolella Suomea. Molemmat tiesimme koulun alkamisesta, mutta emme siitä puhuneet. Päivää ennen koulun alkua hän vei minut junalle ja kun katsoimme toisiamme junan ovella mitään ei tarvinnut sanoa, molemmat tiesimme, että tämä tarina on tullut päätökseen. Tästä on käytännössä mahdotonta jatkaa eteenpäin. Molemmilla oli toistemme puhelinnumerot jne. mutta kumpikaan ei kertaakaan soittanut.



Joitakin vuosia myöhemmin tapasimme sattumalta uudelleen ja vietimme ihanan yön (ilman seksiä) vanhoja muistellen.



Ja useita vuosia tuon jälkeen kännykkäni pirahti töissä. Tuo mies soitti minulle kosi minua ja pyysi muuttamaan luokseen! Hetken aikaa jouduin miettimään asiaa, vaikka muutamaa kuukautta aiemmin olin kihlautunut kuuden vuoden seurustelun jälkeen ja hääpäiväkin oli jo sovittuna.



Vaikka minut ja tuo mies olikin selvästi luotu toisillemme, en kuitenkaan halunnut ottaa riskiä ja hypätä pois hyvin toimivasta suhteesta ja rakastamani miehen rinnalta. Usein olen kyllä miettinyt miten olisi käynyt jos olisin sen riskin ottanut. Millaista elämäni olisi hänen kanssaan ollut...

Juuri se, kun kaikki sanoi että tulee tapahtumaan sitä ja tätä, mutta minä olin varma että mitään ei tule tapahtumaan, arki tulee jatkumaan normaalisti. Olin töissä festareilla, ja jossain vaiheessa iltaa tauoilla samassa porukassa alkoi pyöriä työkaverini serkku. Olin tuolloin kiinnostunut eräästä toisesta työkaveristani, mutta jostain syystä olin koko ajan tietoinen missä tämä työkaverin serkku liikuskeli. Tutustuttu ei juurikaan, pari sanaa vaihdettiin. Tulin kotiin ja kerroin heti äidilleni tästä työkaverin serkusta, vaikken edes ajatellut olevani hänestä kiinnostunut.



Parin päivän päästä sain tekstiviestin työkaveriltani, että tein vaikutuksen serkkuunsa. Olin heti sulaa vahaa, mutta samalla selvisi että tämä mies, joka on 7 vuotta minua vanhempi, asuu ulkomailla, ja oli jo palannut sinne. Ajattelin että noh, se siitä sitten.



Viikon päästä sain tältä työkaverilta tiedon että serkkunsa perheenjäsen oli kuollut. Mieleni valtasi järkyttävä tuska ja hätä, oli kuin tuntisin tämän miehen kivun enkä saanut häntä mielestäni, rukoilin hänen puolestaan. Lopulta rohkaisin mieleni ja laitoin hänelle tekstiviestin jossa otin osaa suruun ja kirjoitin kauniin värssyn perään. Myöhemmin mies kertoi että tämä tekstiviesti oli hänelle ainoa valopilkku siinä tilanteessa. Hän kirjoitti minulle kirjeen käsin, kertoi avoimesti surustaan ja ehdotti tapaamista, kertoi soittavansa muutaman päivän päästä saadakseen vastaukseni. Hän soitti, ja tapasimme parin päivän päästä. Käytiin kahvilla, juteltiin, käytiin syömässä, juteltiin mun kämpillä, käytiin rauhallisesssa baarissa istumassa ja sitten miehen täytyi lähteä. Hän oli lähtemässä seuraavana päivänä takaisin ulkomaille. Halattiin ja mies sanoi " Päivä kerrallaan..." Illan jälkeen olin täysin myyty mutta en tiennyt miten suhteemme voisi toimia.



Parin päivän ajan kirjoiteltiin tekstareita, mies sanoi mm. haluavansa oppia tuntemaan mut paremmin. Muutaman päivän päästä mies kirjoitti mulle mailin, jossa sanoi " taidan rakastaa sinua" . Se riitti minulle. :) Siitä lähtien seurustelimme, vaikka ei nähty toisiamme ensimmäiseen kolmeen kuukauteen. Kirjoitimme sähköpostia ihan mielettömät määrät, tutustuttiin toisiimme syvällisesti. Tapasimme siis kerran kolmessa kuukaudessa, kun mies tuli lomillaan Suomeen. Kesän vietimme yhdessä, ja syksyllä menimme kihloihin. Seuraavana keväänä sitten naimisiin, ja muutin miehen luo ulkomaille. Täällä sitä on oltu nyt 6 vuotta. :)



Monet kriisit on käyty läpi, mutta olemme edelleen onnellisia ja suhteesta ei ole missään vaiheessa puuttunut intohimoa. Uskon, etten parempaa mistä olisi voinut löytää, olen suunnattoman kiitollinen. :)

Siitä se alkoi. Välitunneilla vierekkäin koulun käytävällä, tunneilla vierekkäin, luokkaretkillä yhdessä jne.

Minun puoleltani se oli vain tosi läheistä ystävyyttä aluksi (ainakin niin väitin itselleni), mies oli ihastunut/rakastunut.



3 vuoden päästä, kun peruskoulua oli jäljellä enää vajaa 2kk...Olimme laivalla " luokkaretkellä" ja suutelin miestä laivan kannella.

Kotimatka sujui haikeissa tunnelmissa, hiljaa vierekkäin linja-autossa. (Olin varattu tuolloin.)

Sen jälkeen ei kulunut päivääkään, ettei toinen ollut mielessä...sen jälkeen mies tunnusti rakastavansa minua.



Peruskoulu loppui, menimme eri kouluihin vaikkakin samalle paikkakunnalle..näimme harvoin mutta lähettelimme tekstiviestejä päivittäin. Silloin harvoin kun näimme, istuimme hiljaa lähekkäin...oli hyvä ja turvallinen olla, perhosia vatsassa.

Molemmat rakastettiin toisiamme, minä olin edelleen varattu kun en uskaltanut lähteä huonosta suhteesta.

Iltaisin itkin ikävää, välillä tekstaamisessa oli taukoja kun mies oli rikki minun " eipäs-juupas" -jutuistani.



Vajaan kuuden vuoden päästä aloimme nähdä tiivimmin, kun sattumalta törmäsimme toisiimme...olin edelleen varattu...



Oli perjantai ilta ja silloisen poikaystäväni piti tulla luokseni, päätin kuitenkin mennä päiväksi/illaksi nykyisen mieheni luo ja lähteä sitten kotiin kun poikaystävä ilmoittaisi olevansa tulossa...

Kuinka ollakkaan mitään ei kuulunut!

Makasin nyk. miehen vieressä sohvalla hänen luonaan...mies silitti tukkaani varmaan ainakin 2 tuntia, sitten viimeisellä linja-autolla lähdin kotiin..oli hyvä ja varma olo, seuraavana päivänä jätin poikaystäväni ja mies tuli luokseni...

Tuli ilta ja kävimme nukkumaan, kumpikaan ei sen kummemmin kysellyt yöpymisestä...tuntui kuin olisimme tehneet niin aina! Sen jälkeen emme ole erossa olleet kuin pakolliset.



Vuosi " virallisen" seurustelun alettua mies kosi baletin jälkeen ravintolassa polvillaan, itkettiin ja juotiin kuohuviiniä. (Alkoholitonta, odotin esikoistamme<3)



Nyt meille on kolmas lapsi tulossa, ensitapaamisesta 10 vuotta ja edelleen olemme kuin vastarakastuneet kuherteluinemme<3



Onnellisempi ja turvallisempi olo ei voisi olla, kiitos jokaisesta hetkestä!



RAKASTAN SINUA TOMI<3