Yhteiset lapset mutta vanhemmat eivät ole puheväleissä..

mutta lapsi ei kiinnosta yhtään. Ei ikinä kysy mitä lapselle kuuluu tai että voisiko tavata häntä. Näkee lasta vain jos sattumalta törmätään jossain, silloinkin vaan moikkaa jos sitäkään.

ollaan erottu alle vuosi sitten ja vieläkin on välit lasten isään ihan jäiset. Toisinaan se puhuu jotakin, kun tuo tai vie lapset. Yleensä on ihan jäykkä ja puhumaton, ei sano minulle sanaakaan (enkä minä sille). Lapsiin liittyvät välttämättömät asiat saadaan yleensä sanotuksi, nekin vähän nihkeästi. Lapsista mies ei ole lainkaan ole kiinnostunut, eli ei kysele minulta mitään heihin liittivää eikä noin pienet osaa itsekään kertoa.



Omalta puoleltani asia on niin, että kun lasten isä vaan tekee paskamaisia juttujaan (en nyt ala niistä kertomaan) eikä osoita kiinnostusta lapsia kohtaan, niin minä olen hyydyttänyt välini häneen siksi. Miehen ajatuksista en sitten tiedä, miksei hän puhu minulle.



Näinkin ollaan tultu toimeen mutta eihän tilanne kiva ole.

eronneita siis. Minusta se on ihmeellistä.



Oman lapseni isä on m*lkuista m*lkuin ja juttelen sille niitä näitä kun en jaksa olla hiljaakaan. Mököttämään minusta ei ole.

säälittää nämä lapset. äiti saattaa viedä lapsensa moneksi viikoksi mummolaan jossa ryypätään ja poltetaan sisällä tupakkaa.

Jos ei muuta keksi niin alkaa kaivella vanhoja asioita, kuten mitä sanoin tai tein silloin ja silloin kun oltiin naimisissa.

Lapsen kanssa ei kuitenkaan ole missään tekemisissä joten voisi painua saman tien sinne missä pippuri kasvaa.



Se kakkonen.