Toipuuko masennuksesta koskaan?

eli olen kaiketi ollut aina masentunut lapsesta saakka. Nyt se vain räjähti käsiin. En tiedä, mulla niin vakavia traumoja lapsuudessa ja nurouudessa etten usko koskaan tulevani kuntoon. : (



Haluisin vain pois, mutta kun on nuo lapset...



ap

9 kk lääkkeitä ja terapiaa ja olin entistä ehompi. Tosin minun masennukseni kumpusi kamalasta traumasta ja myös sen tilanteen muuttuminen paremmaksi helpotti minua.



Mene jonnekin missä opit olemaan kiitollinen?

Joka päivä on raahauduttava töihin ja olen ihan loppu. Masennuslääkkeet lopetin keväällä ja korvasin ne E-Epalla. Hamasta purren yritän pysyä elämänsyrjässä kiinni. Työ kyllä osittain aiheuttaa masennusta, mutta minkäs teet kun on pakko jotenkin tulla toimeen. Terapiaan ei ole varaa.

Minulla helpotti kun tajusin, että pärjään näin puolikuntoisenakin. Ja jos sulla yhtään tulee itsetyhoaikeita, niin niistä täytyy heti kertoa tarepiassa, vaikkei just session aikana siltä tuntuisikaan. Näistä pahoista päivistä et tule muistamaan juuri mitään, kunhan olet toipunut ja se on hyvä niin.

Lisäksi mulla on aika lasti traumaattisia kokemuksia.



Toisinaan tulee kaikennielevä toivottomuuden tunne, jolloin on valmis luopumaan kaikesta; lapsista, tulevaisuuden haaveistä, puolisosta, velvoitteista ja intohimoista. Silloin tuntuu, ettei mikään koskaan muutu paremmaksi eikä näin resua elämää korjaa tai korvaa enää mikään. Silloin ainoa asia, joka pitää kiinni elämässä, on lapset, joille toivon parempaa elämää kuin itselläni on (ja siihen parempaan elämään ei kuulu äidin itsemurha).



Kuitenkin terapian seurauksena nuo epätoivon hetket ovat harventuneet, ja vaikka epätoivo on yhä ajoittain syvää, voin myös sen kestäessä tajuta sen, että kuitenkin se on ohimenevää.



5

Lapsesta asti olen ollut masentunut.

Mua ei ois täällä enää jos mulla ei ois lapsia.

sieltä voisi löytyä apua sinulle. Heillä lääkäreitä joilla klassisen lääkärikoulutuksen lisäksi homeopaattinen koulutus.



Tsemppiä!

elettävän arvoiseksi monesti! Jollei masennus ole seurausta jostain yksittäisestä tapahtumasta jolloin se voikin vain käpäistä ja mennä menojaan. Itsellä sellainen masennus joka kerran mennyt todella vakavaksi (synnytyksen jälkeen) mutta muuten pysyy elämä suht laadukkaana lääkkeen avulla. Heti kun yritän lopettaa oireet palaavat samantien ja taas se alkaa. Joten en aio lopettaa lääkkeitä koskaan. Ystävälläni todella vaikea masennus, terapiaa takana vuosia, lääkitystä oikeen kunnolla ja hänellä on hirveän vaikeaa. Onneksi on parempia aikoja, ehkä siksi rämpii ne vaikeatkin ajat aina yli. Masennus on kyllä kauhea sairaus mutta hiljaa hyvä tulee! Ja aina kannattaa ottaa lääkkeet käyttöön, ne kuitenkin vaikuttavat kemiallisesti kuten muutkin lääkkeet, ei niihin tarvitse suhtautua epäluuloisesti!

säännöllinen ja tasainen elämänrytmi. Myös ravintotottumukset vaikuttivat. En koskaan ollut uskonut sellaista humpuukia aikaisemmin, mutta sitten satuin lukemaan siitä Kankkusesta (vai mikä lie ralliajajan vaimo??), joka oli toipunut kestoväsymyksestään ruokavalion avulla.



Minullakin toimi. Vaati tosin pari vuotta, ennenkuin " jaksoin" edes kokeilla.

en itse edes jaksa etsiä terapeuttia koska sen pitäisi olla traumaterapeutti ja niitä on vähän suomessa jne.

Kaikilla on kuulemma ajat varattuja pitkälle jne.



Masentaa sekin kun yrittää ja sitten ei saa apua, eri lääkkeitä kyllä saa, helposti. Mutta mikään ei auta.

Ja kyllä olen ajoittain tosi sosiaalinen, pirteä aikaansaava ja puuhakas ja lapsiaan yli kaiken rakastava äiti, mutta muuhun musta ei olekaan.

Ja olen näin nuori vasta : (



ap

Ei lastenkaan tarvitse koko ajan olla menossa jonnekin. Yhdessä puuhaatte kodin juttuja päivän mittaan ja juttelette. Lapset ovat suunnaton voimavara tuossa tilanteessa. Jos olisit vaan himassa itseksesi, niin menisit huonoksi tuossa tuokiossa.

Tosin mulla on ongelmia edelleen, en vain ole masentunut ja se on ihanaa.

Vierailija:

elettävän arvoiseksi monesti! Jollei masennus ole seurausta jostain yksittäisestä tapahtumasta jolloin se voikin vain käpäistä ja mennä menojaan. Itsellä sellainen masennus joka kerran mennyt todella vakavaksi (synnytyksen jälkeen) mutta muuten pysyy elämä suht laadukkaana lääkkeen avulla. Heti kun yritän lopettaa oireet palaavat samantien ja taas se alkaa. Joten en aio lopettaa lääkkeitä koskaan. Ystävälläni todella vaikea masennus, terapiaa takana vuosia, lääkitystä oikeen kunnolla ja hänellä on hirveän vaikeaa. Onneksi on parempia aikoja, ehkä siksi rämpii ne vaikeatkin ajat aina yli. Masennus on kyllä kauhea sairaus mutta hiljaa hyvä tulee! Ja aina kannattaa ottaa lääkkeet käyttöön, ne kuitenkin vaikuttavat kemiallisesti kuten muutkin lääkkeet, ei niihin tarvitse suhtautua epäluuloisesti!

Sitä luulee ettei masennuksesta voi parantua ja suhtautuu kaikkeen pessimistisesti.

Voi parantua, ei välttämättä jokainen mutta ainakin minä.

Lääkkeitä olen syönyt 7- vuotta masennukseen ja ahdistukseen. Ilman lääkkeitä en pärjää elämässä, mutta niiden kanssa ihan ok. Luultavasti tällaiset pitkät masennukset ei mene koskaan ohi, mutta elämä aaltoilee. Kyse ei kai lopulta ole parantumisesta vaan pärjäämisestä. Aina ei vaan jaksaisi pärjätä.

Itsekin olen oireillut varmaan jo lapsesta saakka, ainakin teinistä. Oma masennuksenikin onkin kuulemma osa persoonallisuushäiriötä. Onko teillä muilla kyse nimenomaan vain masennuksesta, vai onko muitakin ongelmia?



Vaan kyllä mulle ainakin toistaiseksi vakuutellaan, että persoonallisuushäiriöstäkin voi " parantua" . Lääkkeitä on ollut käytössä on/off jo 10 vuotta. Pitkä psykoterapia vielä edessä...

Minä ainakin toivuin. Masennuin vaikean sairauden yhteydessä ja toivuin kyllä ihan ennalleni.

masentunut,voi toipuminenkin ottaa aikansa. Ja terapiakaan ei auta heti. Voimia.

Eihän masennus häviä kuin taikaiskusta, jos se on kestänyt vuosia ja taas vuosia.



Se voi vaatia vuosien terapiaa, eikä tuloksia mitata onnellisuudella, vaan elämänhallinnan ja tyytyväisyyden kohenemisella. Vakava masennus on aina vaikeampi hoitaa kuin lievä.



Oma terapia kestänyt 6 vuotta ja ikää mulla on kuusi vuotta vähemmän kuin sulla. Eikä vieläkään masennus ole tiessään, vaikka pitkälle onkin jo päästy. Jaksan uskoa parempaan tulevaisuuteen.



Tsemppiä!

Löytyi sen varsinaisen sairauden osaava lääkäri, jonka luona kävin juttelemassa säännöllisesti. Sain myös lääkityksen ja pitkän sairausloman.

Ja joskus menee edelleen viikko maatessa. Kävin 2½ vuotta viikoittain terapiassa ja lääkkeitä söin 5 vuotta. Mulla oli myös syömishäiriö masennuksen ohessa ja edelleen on parantumaton pitkäaikaissairaus, jota masennus ja syömishäiri pahensivat.