Onkohan enää mitään toivoa? (Aivoinfarktista kyse)

liuotushoito on saatu tarpeeksi pian , toivoa on.. Ikää tosin aika kunnioitettavasti..

Taidat itsekkäistä syistä haluta mummosi " edes" pyörätuolikuntoon. Pyörätuolin kanssa on vanhusten hankala elää ja hän joutuisi laitoshoitoon. Laitahan se itsekkyys hetkeksi sivuun ja mieti mummosi elämänlaatua ja hänen toiveita, haluaisitko itse elää huonoa elämää vain sen vuoksi että sukulaiset eivät kestä menetystä?



Kukaan ei ole tänne jäänyt, ei edes Jeppe-boy!

pitkä ja hidas prosessi.

Vaikea sanoa kuntoutumisesta, ensimmäiset päivät ovat kriittisimmät mm. uuden infarktaation kannalta. Ikä on korkea hänellä. Aivoinfarkteista toipuminen edes jonkinlaiseen kuntoon on nuoremmillekin työlästä. Lohtua sinulle kuitenkin!

Ei kannattaisi vastata, jos lukee viestit noin perssilmällä. Ap:han nimenomaan toivoi mummunsa pääsevän taivaan kotiin, koska ei osaa kuvitella aiemmin omatoimista ihmistä yhtäkkiä avuttomaksi vuodepotilaaksi.



Ap:lle voimia, aivoinfarktista toipuminen on yksilöllistä, mutta tietenkin infarktin laajuus, lähtötilanne ja potilaan ikä vaikuttavat paljon. Ei kannata toivoa liikoja, voit tehdä paljon jo niinkin, kun teet voitavasi jotta mummusi loppuelämä olisi mahdollisimman hyvää ja ihmisarvoista nykyisten mahdollisuuksien rajoissa.

Sanoinhan, että toivon mummoni pääsevän taivaan kotiin, mutta jos on mahdollista, että hän voisi elää vielä hyvää elämää, niin tottahan sitä toivoo, että saisi vielä mummun täällä pitää. Mitään elvytyksiä ei mummolleni enää tehdä ja tietenkin toivon vain, että mummon olisi hyvä olla.



T:Ap