Kuvaile The Synnytyssupistusta, josta tiesit, että se on menoa nyt...!!!

Eka ja toka meni vielä, että " ai perhana, taas jotain kremppaa.." , mutta kun se jatkui ja jatkui, niin sitä tajus, että no niin... nyt sitä sitte mennään...

alle 10 minuutin välein.

Kun supparit eivät levätessäkään rauhoittuneet ja liikkumisen yhteydessä paukkuivat vain entistäkin säännöllisemmin tulemaan niin niiden oli helppo tietää olevan niitä kunnon suppareita.



Joka kerta olen odotellut kotona vähän turhan pitkään, viimeksi (ja viimeisen vauvani syntyessä) olin jo täysin auki kun pääsimme sairaalaan...

Tuntui vaan kovaa painetta ja siitä tiesin, että nyt tapahtuu. Lapsi syntyi viiden minuutin kuluttua. Onneksi oltiin sairaalassa valmiiksi...

Ja supistusten säännöllisyys.

Minä olen myös tunnistanut Ne Supistukset säännöllisyydestä. En koskaan ole varsinaisesti kellosta katsonut, mutta niitä tulee peräjälkeen, pitkään ja ne muuttuvat kipeämmiksi. Mulla on molemmilla kerroilla tuntunut alaselässä.

jollaista en ole koskaan aiemmin kokenut (ja minulla jos jollain on korkea kipukynnys!)

kipu tuntui enimmäkseen alavatsalla ja selässä.

ainoastaan oksennus ja ihan tavallisia supistuksia, lähinnä se jatkuva oksentelu sai lähtemään. Onneksi lähdettiin, vaikka vielä sairaalan ovikello soittaessa ajateltiin että kotiin ajavat. Tyttö syntyi tunnin kuluttua.

Kun esikoisen kanssa ekan kerran supisti, tajusin että nyt mennään - vauva syntyi kolmen tunnin sisällä :) Se oli niin selkeä supistus - kipu nousee ja laskee - että ekakertalainenkin tajusi että se on nyt tässä. Tyhmänä odotin kotona yli tunnin ja soitin sairaalaan - josta kehotettiin yrittämään nukkumista (oli yö) :) Onneksi lähdettiin, vauva syntyi melkein valmisteluhuoneeseen, ponnistussuppareiden välissä juoksin saliin (eivät siis uskoneet että voi olla ponnistamisen tarve vielä, kohdunsuu avautui 4cm -10cm muutamissa minuuteissa.)



kakkosen kohdalla sain ohjeen, että heti kun tntuu siltä niin paika pikaa sairaalaan :) ja kolmosen kanssa olin seurannassa jo etukäteen. Kaikki ovat syntyneet alle 4 h :)

Synnytystä yritettiin estellä pistoksilla, jotka alkuun tehosivatkin. Osasto oli jo rauhoittumassa yöpuulle, kun tunsin supistuksien alkavan (toinen synnytys, joten tiesin miltä tuntuvat). Soitin kellolla hoitajan paikalle, laitettiin tehokkaampaa estoa. Kun sekään ei auttanut, hoitaja lähti hakemaan lääkäriä paikalle. Juuri kun ovi sulkeutui hoitajan perässä, alkoi se a.p.:n kuvailema THE SUPISTUS, joka pakotti haukkomaan henkeä ja tarttumaan sängyn laidasta kiinni. Muistan ikäni, kuinka puristin metallisesta laidasta rystyset valkoisina ja odotin lääkäriä...

Onneksi mies ottaa aina tuon ajattelupuolen hoitaakseen kun mä keskityn synnyttämiseen. Jos musta riippuisi niin varmaan synnyttäisin aina kotiin.

Nyt naurattaa, kun sanoin miehelleni " nyt mennään nämä supistukset tuntuu jo hampaissa"



=)

Tosin itse asiassa vähän aiemmin jo supistukset muuttuivat jotenkin " erilaisiksi" jo.



Minusta lihaskramppi, " suonenveto" kuvaa supistusta parhaiten, ainoa vaan että tämä suonenveto tuntuu alavatsalla ja ristiselässä, ja se tulee aaltomaisesti: kipu ensin kovenee ja sitten hiipuu pois.

ja kertaakaan ei ole tullut sellaista äkillistä dramaattista käännettä, josta olisin voinut varmasti tietää että nyt se on menoa. Vähitellen ovat supistukset vain voimistuneet ja voimistuneet. Kipu on aaltoillut vuoroin selässä ja vuoroin vatsan puolella, repien välillä jalkoihinkin.



Kahden ensimmäisen raskauden aikana tein parikin turhaa reissua sairaalaan kun oletin synnytyksen olevan käynnissä. Ja aina sanottiin että kyllä sen sitten tietää kun NE OIKEAT supistukset alkaa. Kolmannelta sitten päätin että nyt ei ainakaan turhaa reissua tule ja sinnittelin ja ähisin kotona 10 tuntia, säännöllisten hitaasti voimistuvien supistusten kanssa ennenkuin todella uskoin että taitaa tästä tosiaan synnytys tulla. Vauva syntyi vajaat kolme tuntia sairaalaan tulon jälkeen.

jos ollenkaan. Alkaa ihan tavallisella menkkajomotuksella joka sitten hiljaa hiipii kohti " huippuansa" . Vaikka alkaakin ihan heikonlaisesti, olen heti tiennyt, että tänään se tapahtuu. Kaksi kertaa olen herännyt aamulla siihen tunteeseen. Kerran on käynnistetty.

alta tunnin välein ja en enää jaksanut ottaa yhtään vastaan. ulvoin vaan olohuoneen lattialla tuskissani. Sairaalaan mentäessä sanoin etten enää kotia lähde ennenkuin vauva on maailmassa! käytiin pari päviää aiemmin turha reissu. synnystys oli muutenkin niin vaiherikas että menis koko yö sitä kertoessa. terve tyttö tuli alakautta ja kalvojen puhkaisun jälkeen muutamassa tunnissa. saliin pääseminen kesti aikansa.

maha menee kivikovaksi ja todella kova kaiken kattava kipu tuntuu koko mahassa kramppimaisena 30-40 sekuntia, ei pysty puhumaan, ei liikkumaan, ei mitään, tuntuu että jalat menee alta ja pystyy vain puhisemaan.



Ja näitä tulee sitten ensin 8-9 minsan välein ja sitten 5-6 minsan välein (useita tunteja yhteensä), jolloin sit jo nyin miestä hihasta, että nyt tuli lähtö



Eli THE synnytyssupistukset ovat kovia (ei mitenkään pärjää ilman kipulääkettä, tulevat tiuhaan (5-6 minsan välein ja kestävät 30-40 sek.) ihan niin kuin kirjoissa lukee

Ekasta meni vesi, tiesi että jotain tapahtuu pikapuoliin.

Toisesta samoin kuin ekastakin.

Kolmas käynnistettiin.

Nelosesta ja vitosesta (kaksoset) olin valmiiksi sairaalassa, käynnisteltiin.

Kuudennesta olin valmiiksi sairaalassa, käynnisteltiin 4päivää...

Onneksi meni vedet niin tajusin lähteä. Syntyi tunnin kuluttua siitä kun päästiin sairaalaan.

Minulla tosi tuskat alkoivat vasta synnytyssalissa, kun lapsivedet päästettiin. Huusin suoraa huutoa kunnes sain epiduraalin. Sitten alkoikin jo ponnistuttaa, mikä oli sekin kovin epämiellyttävää. Ponnistusluvan saaminen oli helpotus ja koko synnytyksen iisein osuus.