Aargh! Etävanhemman järkyttävät systeemit

On se kamalan vaikeaa suunnitella elämä siten, että joka toinen perjantai isä hakee lapsen tarhasta ja tuo maanantaina tarhaan.

Ap:n viesti on vähän sekava... Lapsi yleensä tapaa etävanhempaa joka toinen viikonloppu, onko se siis liian ohjelmoitua?

eli kalenterista katsotaan missä kodissa lapsi milloinkin on ja sitten aletaan kysellä sopisiko tavata, siis vain " olla" niinkuin lapset itse sanovat, mutta juuri koskaan ei sovi koska etävanhempi suunnittelee lapsen ajankäytön tunnin tarkkuudella. Jos halutaan tavata sen on tapahduttava AINA toisen osapuolen valitsemana aikana ja paikassa.

ei tuollaiseen tarvitse suostua. Lastenvalvojan luona voi tehdä sopimuksen, että milloin lapsi tapaa etävanhempaa, ihan kellonajan tarkkuudella ja määrittää juhlapyhistäkin tietyt päivät jne.

Eräänlainen selviytymiskeino sekin. Mutta ei siis sinänsä liity avioeroon.

mutta jos on valmis sopimus, että se ja se päivä menee näin niin mikä ongelma se sitten on? Ei voi olla niin impulsiivinen! Kai töissäkin on käytävä sopimuksen mukaan!

se helpottaa elämää. Kun tietää etukäteen, että ke-to ja toinen joulupäivä ja 2 viikkoa kesälomasta kuuluvat etävanhemmalle, niin sitten tietää MITKÄ PÄIVÄT ovat vapaita siihen spontaaniin hommaan.

Siis haluavatko lapset tavata ystäviään etävanhemman luona, ja se ei onnistu liian aikataulutuksen vuoksi?

Vai onko kyse toisen vanhemman ja lapsen tapaamisista?

ollessaan, ja etävanhempi sitten aikatauluttaa yhteisen ajan.

Ei paljon näköjään kiinnosta mitä aikoinaan on sovittu.

Oletko sinä ap jompikumpi vanhemmista? Oletko jommankumman vanhemmista uusi puoliso? Kuka teki mitä? Kuka ei näe ketä? Kuka aikatauluttaa ja kenen kaikkien elämään se vaikuttaa? Väännä jooko rautalangasta, ei ymmärrä.

Vierailija:

Okei, ymmärsin pointtinne: tämmöinen on siis nykyään ihan arkea eikä kenenkään mielestä ihmeellistä!

lapsia kenekään muun kanssa. Joko meni liian vaikeaksi vai oletteko kärryillä? Siis isä, äiti ja lapsi, kaikki asuu samassa kodissa ja on asuneet koko lapsen elinajan.



No, lapsellamme on hyvä kaveri, bestis suorastaan, jonka vanhemmat on eronneet riidoissa. Riidat ilmenee mm siten että tämän lapsen lähivanhempi ei anna lapsen olla tekemisissä sellaisten kaverien kanssa joita lapsi etävanhemman luona tapaa. Oli siis valittava kumman vanhemman luona ollessa lasta halutaan tavata, molemmat ei käy. Valittiin etävanhempi joka asuu meitä lähempänä. Mutta tapaaminen on joko täysin ohjelmoitua kuukausia etukäteen tyyliin mennään teatteriin syyskuun kolmantenatoista. Aina kun lapsemme soittaa pyytääkseen toista leikkimään se ei käy koska on jo menty johonkin kultturelliin tapahtumaan tai sitten käy jos meidän lapsi tulee mukaan kyseiseen rientoon. Vapaata yhdessäoloa ei ole. Siis ei lainkaan sellaista että lapset voisivat vain OLLA toistensa seurassa ja leikkiä mitä huvittaa, mennä yhdessä ulos tms. Kaikki on aina etävanhemman tarkasti suunnittelemaa ja aikatauluttamaa. Karmea haloo nousi kun kerran talvella muksut lähti ulos eikä ilmestyneet tän toisen kotiinpaluuaikaan (klo 13.00) takaisin, oli ressut innostuneet lumileikeistä...eli onko tässä kenekään muun kuin mun ja lohduttomasti itkevän lapsen mielstä jotain ongelmaa - kun ei taaskaan voisi tavata ja seuraava mahdollisuus on kahden viikon päästä...

Joo. Yleensä etävanhemmat aikatauluttavat ja suunnittelevat kaiken mahdollisen yhteisen ajan, koska sitä on niin vähän.



Ongelmaksi näkisin tässä lähivanhemman, joka ei anna lasten tavata lähivanhemman ajalla, jota varmasti on enemmän.

luulisi lapsella olevan luonnostaankin enemmän vapaa-aikaa lähivanhemman luona ollessaan. Tosin kuulostaa siltä että vanhemmat käyttää lasta välikappaleena ja tilanne jatkuu kurjana joka tapauksessa. Sääliksi käy tilanteeseen syytöntä lasta, mutta te ette asialle voi mitään. Valitettavasti. Toivottavasti sun omalla lapsella on muita kavereita jotka voi vähitellen tulla tämän kaverin tilalle, jos noi vanhemmat ei tule järkiinsä.

Ongelma tässä on se lähivanhempi, joka ei ilmeisesti suostu olemaan exänsä kanssa missään tekemisissä, edes niin, että kummankin kotona kävisivät lapsen samat kaverit.



Ymmärrän sen, ettei etävanhempi halua olla lapsestaan erossa ollenkaan silloin kun lapsi hänellä on. Sitä aikaa on niin vähän, että jokaisen murusen haluaa käyttää hyväkseen. Jospa etävanhempi voisi olla lasten leikeissä mukana? Saisi olla oman lapsensa seurassa, mutta lapsetkin näkisivät toisiaan. Vai ovatko lapset jo niin isoja, että vanhemman läsnäolo häiritsee?

ja neljästään (minä, lapset ja toisen etävanhempi) on kyllä leikitty ja käyty Suomen huvipuistot läpi ym mutta nyt lapset haluaisivat puuhailla keskenään, kai sen pitäisi oll aetävanhemmallekin ymmärrettävää että lapset kasvaa eikä ain atahdo samoja juttuja? Vai eikö avioerolapset SAA kasvaa ja itsenäistyä?

Joo oot ap oikeessa, on ihan järkkyä. Erot yleensä aiheuttaa paljon kaikkea ikävää. Ja oon huomannut, että joko usein vanhemmat ei muista, ettei lapsia saa käyttää välikappaleena tai sitten vanhemmat ei itse vaan tajua sitä mikä edes on sitä lapsen välikappaleena käyttämistä. Surullista, kun lapsi laitetaan maksamaan vanhempiensa virheistä.