Mitä tehdä lääkärikammon kanssa. En ole käynyt hammaslääkärissä 18 vuoteen ja pelkkä ajatus saa jalat nauliintumaan.

Puudutukset saa ja kun kertoo pelkäävänsä, lääkäri kertoo samalla kun työskentelee, mitä tekee.

Puudutus ei enää tunnu ja porausvälineet ovat aivan toista kuin vanhat hihnaporat. Koko toimitusta voi kuvailla miellyttäväksi.

Ei auta vaikka olen yrittänyt vihjailla, että esim. parodontiitti voi tarttua perheenjäseniin ja muhii just helposti tollaisissa hampaissa, joista ei esim. hammaskiveä ole teini-iän jälkeen poistettu...

Ei se taida välittää vaikka hampaat putois kokonaan, kivutkin kärsii vaan.

Eniten pelkään sitä imua, joka tarraa kielenalusnahkaan kiinni. Naurettavaahan tämä pelko on, mutta saan ajatuksestakin jo jonkinasteisia paniikkihäiriöoireita.

Otin kumminkin itseäni niskasta kiinni ja tilsin ajan yksityiselle (kaverin suosittelema). Hammaskiveä oli kyllä tosi paljon mutta reikiä nolla. Jouduin silti käymään 4 kertaa ja enää ei kyllä jännitä yhtään. Turhaan olen jännittänyt ja pelännyt kaikki nämä vuodet! Tsemppiä ap...nosta vaan se luuri!

Kun siellä ei nykyään oikeasti enää satu ollenkaan.

Joskus ovat liimaukset irtoilleet ja olen sivuleikkureilla itse leikannut rautalangat lyhyemmiksi. Täytyy sille asialle hattua nostaa, että raudat ovat todella kestävästä materiaalista valmistettuja eikä esimerkiksi ainakaan vielä ole ruostuneet.

Kyselin hyvää yksityistä paikkakunnaltamme, joka osaa ottaa pelkopotilaan huomioon. Moni suositteli yhtä tiettyä ja minä varasin ajan. KErroin, että pelkopotilaasta kyse ja edellisestä kerrasta vuosia aikaa. HAmmaslääkäri sanoi, että eka kerta voidaan vaikka vaan kokeilla tuolissa istumista ja edetä askeleittain.



Miehelle kerroin lääkäriajan vasta samana päivänä ja menin itse mukaan. KÄynti meni hienosti. Lääkäri tuli odotushuoneesta hakemaan ja kyseli jo siinä vointia. Yksi reikä saatiin paikattua saman tien, ilman mitään ongelmia.



Seuraavan kerran soitti jo itse ajan ja edellinen yökin tuli nukuttua.



Tsemppiä! :)