Huudatteko sitten muillekin ihmisille???
Siis te, jotka huudatte lapsillenne. Huudatteko myös muille ihmisille? Bussikuskille? Miehellenne? Kaupan kassalle? Miltä teistä tuntuisi, jos joku alkaisi huutamaan teille?
T: Lapsena huutoa osakseen saanut, joka ei huuda lapsilleen sillä se on alentavaa
Kommentit (21)
-meinaa juosta auton alle
-on vetämässä pöydältä alas päälleen jotain särkyvää/painavaa
-lyö minua tai jotain muuta
-sotkee tahallaan
jne jne
koskee kaikkia ihmisiä, joiden kanssa on tekemisissä.
ei tulisi mieleenkään huutaa miehellekään.
Ihan varmasti huutaisin kaupantätille jos hän mua uhmatessaan heittäisi kupillisen muroja (laitasineen) meidän koiravanhuksen niskaan..
tai tyhjentäisi pyykkikorin vessanpöntöön..
tai suutuspäissään heittelis leluja kerrostalon ikkunasta
tai suutuspäissään potkaisee auton kylkeen
tai kielloista huolimatta kiipeilee pitkin pöytiä ja kirjahyllyjä
ja ennen kaikkeaan aamulla lähtöhetkellä lukitsee itsensä vessaan ja huutaa " Mä jään tänään kotiin"
jonka raunioille saisin jäädä ihan keskenäni ällistelemään.
luulisin - en ole koskaan kokeillut.
eikä voi huutaa niin muistathan kuitenkin soittaa ambulanssin
paitsi jos tunnistetaan av-mammaksi.
jotkut ne osaa...
Vierailija:
jonka raunioille saisin jäädä ihan keskenäni ällistelemään.luulisin - en ole koskaan kokeillut.
olemme kumpikin sellaisia tyyppejä, jotka saavat asiansa tehokkaasti hoidettua ilman huutamista. huutaminen on noloa ja alentavaa, kuten ap jo kertoikin.
kyllä meilläkin riidellään ja/tai ollaan erimielisiä asioista. aika harvoin tosin.
pusipusi :-)
hommat menee ihan pieleen - meillä ei tartte hissutella muutenkaan. kyllä tähän maailmaan ääntä mahtuu.
Kotona voi näyttä tunteensa, joskus jopa huutaen. miten ap ilmaiset vihantunteesi ja suuttumuksen?
Jokainen tuntemani mies kokee vaimonsa huutamisen kauheana...
Sitä paitsi: miksi te huudatte puolisollenne, jos ette sitten huuda vaikka ystävillennekin? Kyllä avioliittoonkin kuuluu ihan peruskäytöstavat sen suhteen, miten toista voi kohdella! Tietysti joskus voi vaan hirttää täysin kiinni ja syystäkin, mutta turha huuto pois. Kohteliaisuudella ja ystävällisyydellä pääsee paljon pidemmälle ja saa sen miehenkin pysymään siinä paremmin kuin olemalla pirttihirmu. Itse olen sosiaalinen pälpättäjä ja tahtoakin löytyy, mutten juuri koskaan korota ääntäni miehelle. Hän uskoo kyllä puheesta ja sanoo aina, että minun kanssa on hyvä olla ja mielellään tekee asioita ja hemmottelee, kun en ole yliangstinen kiukkupussi. Näin muuten olen monilta ystäviltänikin tajunnut, että parhaimmat miehet on niillä naisilla, jotka ei huuda tai nalkuta. Se on viisautta antaa toiselle tilaa ja mahdollisuus arvostaa ja osallistua.
Vierailija:
Kotona voi näyttä tunteensa, joskus jopa huutaen. miten ap ilmaiset vihantunteesi ja suuttumuksen?
Se on ikävä tapa ja yritän opetella siitä eroon. Tosin mielestäni on rehellisempää huutaa naama punaisena ja sitten rauhoittua, kuin yrittää tukahduttaa kiukun merkkejä ja kiehua vain sisään päin.
Ja minulla on hyvä mies, paras mahdollinen.
Mutta en ole kyllä huutanut kassan tädille tms.
Eikä minullekkaan huudettu (onneksi) kun olin
kassan tätinä.
Itse olen nyt lopen väsynyt olemaan lasten
kanssa YKSIN eli meillä on kaikki kolme kotihoidossa,
ketään ei ole auttamassa joten se on vaan pakko
jotenkin selvitä päivästä toiseen.
Syksyllä onneksi tai toivottavasti helpottaa -
kaksi lapsista lähtee hoitoon ulkopuoliselle
siis päiväkotiin.
Se joka ei ole kokenut TOLKUTONTA väsymystä
ei voi tietää millaisia tunteita itseensä kätkeytyy
kuinka toimii äärimmäisessä väsymyksessä tai
suuren paineen alla - kaikki eivät vaan toljota
eteensä ja ole hiljaa =(
Toki ymmärrän että huutaminen ei ole " kivaa"
eikä missään nimessä oikein. Anteeksi pyydetään
puolin ja toisin ja annetaan. Toivottavasti näistä
lapsista kasvaa normaaleja vaikka välillä olen
huutanut useammin ja välillä harvemmin....
En kyllä IHAILE niitä äitejä jotka eivät koskaan
näytä tunteitaan vaan ovat aina NIIIIIIIN
tasapainoisia ja suloisia lapsilleen...
Hiljaisuus on pahan merkki ainakin lasten kanssa...
entäpä aikuiset....
Mutta en ole kyllä huutanut kassan tädille tms.
Eikä minullekkaan huudettu (onneksi) kun olin
kassan tätinä.
Itse olen nyt lopen väsynyt olemaan lasten
kanssa YKSIN eli meillä on kaikki kolme kotihoidossa,
ketään ei ole auttamassa joten se on vaan pakko
jotenkin selvitä päivästä toiseen.
Syksyllä onneksi tai toivottavasti helpottaa -
kaksi lapsista lähtee hoitoon ulkopuoliselle
siis päiväkotiin.
Se joka ei ole kokenut TOLKUTONTA väsymystä
ei voi tietää millaisia tunteita itseensä kätkeytyy
kuinka toimii äärimmäisessä väsymyksessä tai
suuren paineen alla - kaikki eivät vaan toljota
eteensä ja ole hiljaa =(
Toki ymmärrän että huutaminen ei ole " kivaa"
eikä missään nimessä oikein. Anteeksi pyydetään
puolin ja toisin ja annetaan. Toivottavasti näistä
lapsista kasvaa normaaleja vaikka välillä olen
huutanut useammin ja välillä harvemmin....
En kyllä IHAILE niitä äitejä jotka eivät koskaan
näytä tunteitaan vaan ovat aina NIIIIIIIN
tasapainoisia ja suloisia lapsilleen...
Hiljaisuus on pahan merkki ainakin lasten kanssa...
entäpä aikuiset....
Vierailija:
Ihan varmasti huutaisin kaupantätille jos hän mua uhmatessaan heittäisi kupillisen muroja (laitasineen) meidän koiravanhuksen niskaan..tai tyhjentäisi pyykkikorin vessanpöntöön..
tai suutuspäissään heittelis leluja kerrostalon ikkunasta
tai suutuspäissään potkaisee auton kylkeen
tai kielloista huolimatta kiipeilee pitkin pöytiä ja kirjahyllyjäja ennen kaikkeaan aamulla lähtöhetkellä lukitsee itsensä vessaan ja huutaa " Mä jään tänään kotiin"
Edelleenkin toivon, että lapsuudessani olisi edes kerran huudettu, puhdistettu ilmaa ja pyydetty sen jälkeen sitten vaikka anteeksi. Se hiljainen ahdistus, toisten vahtiminen, tunteisiin vetoaminen ja tietämättömyys muiden perheen jäsenten tunteista oli aivan kauheaa. Traumoja parantelen edelleen melkein nelikymmpisenä.
viimeksi karjasin yhelle ukolle parkkihallissa kun muka ajoin " hänen" parkkipaikalleen ETTÄ MIKÄ VITTU SUn ONGELMA on?? halli täynnä tyhjiä paikkoja että silleen. Naapurille olen karjunut. Pihan penikoille jne..
lapselle, miehelle, töissäkin on joskus tullut huudettua...
ja huudan myös vanhemmilleni aika ajoin... kuten hekin ovat huutaneet minulle.
ja se oli sitten huomattavasti mukavampaa kuin lyöminen, vaikka niin monet tällä palstalla ovatkin sitä mieltä, että pikku tukistaminen ja läpsiminen on, voi että, niiiiiin paljon parempaa kuin äänen korottaminen ja huutaminen.
Kyllä lapsi vaikuttaa niin syvästi vanhempaansa, repii auki kaikki lapsuuden haavat ja kaikki tiedostamattomat ongelmat omassa itsessään, että vanhemman ja lapsen suhde on täysin erilainen kuin vaikka suhde bussikuskiin. Se huutaminen on inhimillistä. Ja lapselle ei ole hyväksi liian hyvä vanhempi, ihan tavallinen on kaikkein paras. Juu ja huudan joskus myös miehelleni...