Lue keskustelun säännöt.
Katkaisin välini anoppiin, syystäkö?
16.07.2007 |
Omasta mielestäni on siis syytä, mutta anoppi ja mieheni veljen vaimo väittää ettei ole.
Taustaa: Anoppi ei ole koskaan tykännyt minusta. En ole kyllin hyvä hänen esikoispojalleen (mieheni onneksi on toista mieltä, ja on sanonut sen äidilleenkin monta kertaa). Meidän häät oli kamalat kun ne ei olleet sellaiset mitä HÄN halusi, vaan sellaiset jotka itse haluttiin (kaikki muut kyllä kehui ja viihtyi). Epäili minua julkisesti mahoksi, kun en halunnut lasta heti häiden jälkeen, vaan halusin olla vielä pari vuotta töissä (raskaaksi tulin 2 kk pillereiden lopettamisen jälkeen). Imetin väärällä tavalla ja liian kauan, ja lapsellamme on niin hirveä nimi ettei se ole mikään nimi ollenkaan (Livia). Hän on aina arvostellut minua kaikille kovaan ääneen.
Lauantaina anoppi+appi oli meillä syömässä, samoin miehen veli ja hänen vaimonsa, omat vanhempani, ja veljeni tyttöystävänsä kanssa. Illalla anoppi soitti karjuen että mitä paskaa oikein heille syötin, kun hänellä on nyt maha kipeänä. Syytti, että olen käyttänyt pilaantunutta lihaa, kun olen niin pihi etten raaski ostaa kunnon raaka-aineita, jne. Totesin, että ei meidän perheessä ole ainakaan vatsakipua (ja soittokierros paljasti ettei ole kenelläkään muullakaan joka oli meillä syömässä).
Eilen sitten kuulin, että anoppi oli soittanut lähes koko suvulle ja haukkunut minut maanrakoon, kun en osaa edes ruokaa laittaa niin ettei ihmisille tulisi vatsatautia. Hän oli valehdellut että koko porukka oksentaa nyt, tms. Mieheni soitti suvun läpi ja kertoi miten asia oikeasti on, ja samaan aikaan minä soitin anopille sanoen, että nyt hän on mennyt liian pitkälle mielestäni, ja olisi anteeksipyynnön paikka. Hänellä ei kuulemma ole mitään anteeksipyydettävää. Sanoin, että siinä tapauksessa toivotan hänelle hyvää loppuelämää, enkä halua enää olla missään tekemisissä tuollaisen ihmisen kanssa.
Miehelleni sanoin, että hän toki saa minun puolestani olla edelleen äitinsä kanssa tekemisissä, onhan kyseessä hänen äitinsä ja lapseni isoäiti, mutta minä en halua olla, hän voi käydä siellä lapsen kanssa ilman minua. Mies sanoi, että ei halua olla enää äitinsä kanssa tekemisissä, sillä se nainen, niin rakas kuin hänelle onkin, on kuin piru itse, ja myrkyttää kaikki jotka hänen lähelleen menee. Mies sanoi, ettei halua lapsemme saavan vaikutteita sieltä, koska anoppi ei osaa pitää suutansa kiinni lapsemme läsnäollessa vaan arvostelee minua koko ajan. Joten mies soitti äidilleen, sanoi että valinta on tehtävä ja hän valitsee minut + perheemme, ja sanoi ettei aio olla tekemisissä ennen kun äiti opettelee edes alkeelliset käytöstavat ja toisten kunnioittamisen. Hän vielä teroitti, että päätös oli hänen, ja minä olisin kyllä toivonut että he ovat edelleen tekemisissä, mutta hän ei vaan enää halua.
Miehen veljen vaimo sitten soitti tänään ja haukkui minut, kun olen niin julma vanhalle ihmiselle (anoppi on alle 60 v eli ei ihan ikäloppu kuitenkaan), ja estän miestäni + lastani näkemästä anoppia. Sanoin, että usko mitä uskot, ei kiinnosta enää. Minun ei ole mikään pakko olla tekemisissä ihmisen kanssa, jolla ei ole pätkääkään kunnioitusta minua kohtaan eikä minkäänlaisia käytöstapoja, enkä voi pakottaa miestänikään olemaan tekemisissä äitinsä kanssa. Ymmärrän ihan hyvin, miksi hän ei enää halua olla. Kukapa tuollaista kurttua jaksaisi katsella ja kuunnella pelkästä velvollisuudentunteesta.
Kommentit (12)
että miehesi on täysin puolellasi ja ilmaisi sen omasta halustaan äidillee!
Mulla myös sietämätön anoppi, jonkinlaisissa väleissä ollaan vielä. Meillä myös miehen veljen vaimo on se hyvä miniä, totuuden kun tietäisivät..haukkuu heitä minkä kerkeää mutta anopin edessä ollaan niin mielinkielin ettei tosikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka asioilla on AINA kaksi puolta niin kertomasi perusteella anopillasi olisi nyt kasvun ja anteeksipyynnön paikka.
Hyvä kun et anna tuollaisen akan hyppiä silmille!
Minusta miehesi toimii hienosti tässä asiassa, kun on perheensä puolella niinkuin pitääkin. Valitettavan usein miehet eivät tällaisissa tilanteissa uskalla puolustaa vaimoaan. Risuja anopille ja 10 pistettä ja papukaijamerkki sinulle ja miehellesi! Äläkä sure jos/kun lapsesi menettää mummonsa; varmaan paremoi ettei ole tuollaisen ihmisen kanssa missään tekemisissä.
Miehen äiti saa tehdä mitä haluaa, koska hänellä on ollu niin vaikea elämä. Saa haukkua meitä, minun ystäviäni, kaikkia ihmisiä, siis tehdä mitä muut ihmiset eivät.
Pieniä juttuja, mutta niin ärsyttäviä. Esimerkiksi jos sopii että menevät mieheni kanssa käymään vanhainkodissa katsomassa isoäitiä. Sopivat että iltapäivällä, kun mies päässyt töistä. Sitten anoppi voikin mennä jo päivällä ja soittaa että missä mieheni on kun ei ole paikalla. Suuttuu kun mieheni ei mene kun hänelle sopii vaan on töissä. Lisäksi ei onnitellut sanallakaan kun kerroimme kihloista yms.
Meillä ei vielä välit poikki, mutta se päivä tulee kyllä jos meno jatkuu tällaisena. Taustaa sen verran, että mieheni isä jätti anopin ja lähti toiseen maahan 11 vuotta sitten. Tämän takia anoppi saa aina kaiken anteeksi mieheltäni. Pelkään kun tulee se hetki, että mun mitta täyttyy sitä kiukuttelua ja haukkumista, että mies ei valitse perheensä parasta vaan äitinsä parhaan =(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen parin vuoden välirikon aikana oli ilmeisesti miettinyt asioita koska nykyisin kohtelee minua hyvin siis normaalilla tavalla kuten nyt ihmisiä kuuluu kohdella, ei enää vittuile ja hauku kaiken aikaa. Joten tekemisissä ollaan taas, joskin olen hieman varovainen hänen suhteensa. Minullakin mies tuki minua anopin suhteen. Jos ei olisi tukenut niin olisi varmaan ero tullut tai ainakin meinannut! Nimittäin niin selvää oli että anoppi oli minulle yksipuolisen ilkeä vaikka kuinka itse yritin. Onneksi mies tosiaan näki sen.
millaisia vaippoja lapsellani käytän, ja mitä hänelle syötän, kun hän alkaa määräämään lapsenhoitoon liittyvistä asioista. Ennen ristiäisiä hän sanoi että teidän on pakko (!!!) antaa pojan toiseksi nimeksi Olavi, koska se on hänen miehensä (siis mieheni isän) nimi. Ja kun sanoin, että kolme nimeä on jo valmiina mutta yksikään ei ole Olavi, alkoi jäkätys siitä miten heidän suvussaan ei kyllä oo koskaan annettu lapsille kolmea nimeä. Sanoin, että meidän lapsi, me päätetään nimi, suu tukkoon nyt :o) Jäi haukkomaan henkeään ja mieheni sekä appiukkoni nauroi taustalla salaa, pitäen mulle peukkuja.
Mutta mun anoppi on kaikesta huolimatta hyväntahtoinen, vaikka aika ajoin yrittääkin pomottaa, ja osaa sanoa myös anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saat olla ylpeä fiksusta miehestäsi joka seisoo sinun ja perheenne tukena. Ei todellakaan tarvitse kuunnella tuollaista käytöstä keneltäkään vaikka kyseessä olisi kuka tahansa. Kyllä anopin täytyy ymmärtää irroittaa otteensa pojastaan kun poika perustaa perheen. Älä turhaa edes käytä energiaasi ja murehdi tapausta. Suunta vain eteen päin. Edes lapsi ei tarvitse moista isoäitiä, varmasti vain haittaa olisi lapsen kehitykselle.
Mieheni on siis aina vastustanut äitiään siinä, että äiti haukkuu minua. Hän on mm. sanonut, että ei suostu kuuntelemaan tuollaista puhetta vaimostaan, ja että äiti arvostelee minua ilman syytä.
Minä katkaisin välini anoppiin, ja mieheni päätti tehdä saman, koska totesi ettei enää jaksa sitä miten anoppi yrittää myrkyttää välimme. Se nainen repeäisi riemusta jos eroaisimme, miehenikin tietää sen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" Omasta mielestäni on siis syytä, mutta anoppi ja mieheni veljen vaimo väittää ettei ole. "
Luin 1. kerralla että " mieheni" ja " veljen vaimo"
Ei kenenkään kanssa ole pakko olla tekemisissä hinnalla millä hyvänsä. Ei edes sen sukulaisen tai melki-sukulaisen kanssa.
Ihan hyvin mielin voi katkaista välit veemäisiin ihmisiin. Itselläni ei ainakaan meinaa aika riittää edes oikeasti tärkeiden ja rakkaiden ihmissuhteiden ylläpitoon, saati jos rasitteena roikkuu joku riippakivi joka saa ahdistumaan.
Parhaani olen yrittänyt, mutta pelkkää p...tä siltä suunnalta.