Voitko sanoa kuoleman hetkellä olevas sinut tekojes kanssa,

" Herra auta aina, etten ketään paina, etten toisten taakkaa suuremmaksi tee.

Tule sydämeeni, ohjaa askeleeni, etten väisty silloin, kun taas kutsun saan."

Enpä tiedä.

Olen tehnyt valintani niin kuin ne sillä hetkellä ovat parhaimmilta tuntuneet.

Olen joutunut tekään yhden todella vaikean valinnan, oman tyhmyyteni takia.

Valinta oli vaikea, tein sen osin itsekkäistä syistä, osin siltä kannalta etten satuta enkä loukkaa ketään.

Valinnan tulosta en voi koskaan katua, en koskaan. Mutta tyhmyyteni, joka minut tähän valintaan ajoi.. sitä kadun. Mutta uskon, että olen sinut tämän asian kanssa.. tiedän että näin on paras. Mutta.. kannan omantunnontuskia lopun elämäni.

koska me kaikki olemme syntisiä. Vain uskossa Jeesuksen Kristukseen on mahdollisuutemme pelastua. Jumala pelastaa meidät armosta ja tie Jumalan luo on Jeesus Kristus.

Jos parhaansa yrittää ja omatunto on puhdas niin miks ei?

silloin lapsenuskoni on tallella. SIlloin saan kaiken anteeksi eli olen sinut elämäni kanssa ja saan jatkaa synnittömänä taivaassa.



Välillä pelkään että uskoni on liian heikko, enkä usko tarpeeksi Jumlan rakkauteen minuakin ja virheitäni kohtaan...

virheitä ovat nekin, että uskon olevani aika hyvin =synnittömänä elänyt... vaikka eihän se kuitenkaan ole totta, jos tarkemmin aletaan elämääni tarkastella.

Vierailija:

Jos parhaansa yrittää ja omatunto on puhdas niin miks ei?

On itsepetosta kuvitella, että omatunto olisi milloinkaan puhdas.

Jeesus sovitti ristinkuolemallaan ihmiskunnan ja jokaisen ihmisen synnin, ei ole pelastusta ilman Jeesusta Kristusta. Hän on ainoa pelastajamme, johon voimme turvata.

Vierailija:

Vierailija:

Jos parhaansa yrittää ja omatunto on puhdas niin miks ei?

On itsepetosta kuvitella, että omatunto olisi milloinkaan puhdas.

Jeesus sovitti ristinkuolemallaan ihmiskunnan ja jokaisen ihmisen synnin, ei ole pelastusta ilman Jeesusta Kristusta. Hän on ainoa pelastajamme, johon voimme turvata.

oikeastaan hyvin ihmiselle suopea uskonto, tarkoitan että psykologisesti on parempi että ihminen saa elää elämäänsä pelkäämättä koko ajan että tekee virheitä. Sillä kaikkihan me niitä teemme. Mutta niiden pelossa eläminen on psyykelle raskasta, perfektionismiin taipuville erityisesti joten on lohduttavaa ajatella että kaikilla on mahdollisuus saada syntinsä anteeksi. Mielenkiintoista miten psykologia ja kristinusko tässä tukevat toisiaan...



t:tsykologi ja ei- uskovainen

tai se riittää et vaikka kuinka elän pellossa, niin saanhan mä armosta kaiken anteeks ..Väärä luulo

olisin toivonut, että niille inhottaville ihmisille lapsuudessa olisin saanut sanottua, miten kamalia he ovat. Olisin halunnut kertoa, etten ikinä heitä olisi kohdalleni toivonut, enkä haluaisi heitä seuraavaan elämäänkään (jos jälleensyntymistä ajatellaan). Sitä kadun, etten aikuisenakaan saanut suutani auki.