Miten saan aitini tajuamaan, millainen paallepasmari han on? Aina tietaa mua paremmin mita mina ajattelen tai tunnen, mista pidan ja mista en. Varsinainen jyra koko nainen.

Ota vaan etäisyyttä äitiisi, jos tuntuu liian raskaalta. Tai pistä kokonaan välit poikki.

Mun äitini on masentunut, eikä koskaan huomaa minua ja mun juttuja. Aina hän vain puhuu kuinka hänellä menee. Se on aika rankkaa silloin kun itsellä ei mene niin hyvin.

Onneksi olet fiksumpi.

suoraan ja rauhallisesti, mahdollisimman neutraalisti, syyttämättä. Ja samalla varauduttava siihen, että " vanha" ihminen ei enää muutu, ja yritettävä hyväksyä, että äitisi nyt vain on tuollainen, (ja tuollaisiahan riittää, valitettavasti), ja sitten, jos hänen tyylinsä edelleen vaivaa sinua, otettava etäisyyttä, jos et jaksa tai halua ruveta asiasta riitelemään.



Sitten sinun itsesi täytyy vähitellen rakentaa itsellesi ikioma " minä" , jonka hyvinvointi ei ole riippuvainen muiden, ei edes äitisi, näkemyksistä, tokaisuista tai tölväisyistä.



Vähitellen keräät rohkeutta ja alat irtisanoutua toisen alaisuudesta. Onnea matkaan.

Minun pitäisi täyttää pieni kotini HÄNEN ostamillaan tavaroilla, omiani ei tänne mahdu. Kukahan täällä oikein asuu...?



Lisäksi äitini on aina vitsaillut kustannuksellani sekä tuttujen että tuntemattomien kuullen. Nykyäänkin harrastaa sitä ja saattaa kaupan kassalle heittää jotain hauskaa juttua jos ostan vaikka jonkun vaatteen, joka on äitini mielestä liian kallis/hieno (mutta nykymittapuulla ihan tavallinen, äitini ei sitä ymmärrä). En osaa enkä haluakaan oppia nauramaan itselleni, koska minä olen ollut ainoa, joka on minuun vakavasti suhtautunut. En myöskään pidä siitä että mieheni sanoo jotain epäkunnioittavaa vieraiden ihmisten kuullen.



Niin ja edelleen ehdottaa aina allergiaa jokaisen nuhatipan tai kutinan syyksi sekä minulle että lapsille. Olen luultavasti syönyt koko lapsuuteni aivan turhaan allergialääkkeitä esim. heinänuhaan, koska äitini on kuvitellut allergioita. Ei millään usko että lapsella voi olla vaikka flunssa, allergiaa sen täytyy olla!



Anteeksi purkautuminen, olen niin turhautunut kun en pysty sanomaan äidilleni etten jaksa enää. Meidän perheessämme ei koskaan olla puhuttu asioita halki.

Vierailija:

Minun pitäisi täyttää pieni kotini HÄNEN ostamillaan tavaroilla, omiani ei tänne mahdu. Kukahan täällä oikein asuu...?

Lisäksi äitini on aina vitsaillut kustannuksellani sekä tuttujen että tuntemattomien kuullen. Nykyäänkin harrastaa sitä ja saattaa kaupan kassalle heittää jotain hauskaa juttua jos ostan vaikka jonkun vaatteen, joka on äitini mielestä liian kallis/hieno (mutta nykymittapuulla ihan tavallinen, äitini ei sitä ymmärrä). En osaa enkä haluakaan oppia nauramaan itselleni, koska minä olen ollut ainoa, joka on minuun vakavasti suhtautunut. En myöskään pidä siitä että mieheni sanoo jotain epäkunnioittavaa vieraiden ihmisten kuullen.

Niin ja edelleen ehdottaa aina allergiaa jokaisen nuhatipan tai kutinan syyksi sekä minulle että lapsille. Olen luultavasti syönyt koko lapsuuteni aivan turhaan allergialääkkeitä esim. heinänuhaan, koska äitini on kuvitellut allergioita. Ei millään usko että lapsella voi olla vaikka flunssa, allergiaa sen täytyy olla!

Anteeksi purkautuminen, olen niin turhautunut kun en pysty sanomaan äidilleni etten jaksa enää. Meidän perheessämme ei koskaan olla puhuttu asioita halki.

on nyt vain tuota samaa syndroomaa, mutta se että haluat hänelle sanoa vastaan, kertoo jo siitä että pian pystyt. Voi tietysti tulla kaikki yhtenä huutona ja ryöppynä... tulkoon sitten, älä pyytele liikoja anteeksi jälkikäteen. (tai tee niinkuin minä: sanoin että pyydän anteeksi sitä että huusin, mutta en sitä mitä sanoin sillä tarkoitin juuri sitä).