Vanhoillislestadiolaisille kysymys uskosta

Saman uskon tunnistaa hengen yhteydestä joka taas on vaikea selittää sanoin :)



Tässä nyt kuitenkin muutama näin äkkiseltään mieleentullut " omalaatuinen piirre" :



- uskotaan ettei syntejä voi " sopia" kahdenkesken Jumalan kanssa, vaan tarvitaan aina ihminen toimimaan välikätenä (Jumalan uskovaisille luovuttamat Taivaan valtakunnan avaimet). Emme siis usko että uskoon voi tulla itsekseen.

- suhtautuminen ehkäisyyn (syntiä)

- seurauntaoppi

Minä kuulun luterilaiseen kirkkoon ja olen uskossa Jeesukseen.

Itse ymmärrän Raamatusta, että Jeesus on lammastarhan ovi ja portti, josta käymällä pääsee sisälle pelastukseen (Joh. 10:9). Uskon, että kaikilla tästä portista käyneillä on hengen yhteys ja Jeesus on heidän paimenensa, ja tämä on se yksi lauma, jonka Jeesus kokoaa, vaikka se vielä onkin ikään kuin hajallaan siinä mielessä, että lampaat kuuluvat erilaisiin kristillisiin tunnustuskuntiin (Joh. 10:16). Kuitenkin kaikilla Jeesukseen pelastajana turvaavilla on sama " oppi" : Jeesus ja yhteys häneen eli päähän.



Millaisia ajatuksia tämä näkemys herättää? Tutkittehan myös nuo mainitsemani Raamatun kohdat. Mielelläni kuulen myös muiden vanhoillislestadiolaisten vastauksia. Kiitos teille, jotka haluatte osallistua tähän keskusteluun ja ajatustenvaihtoon seurakuntaopista kenties erilaisista näkemyksistämme huolimatta.

ksii:

- uskotaan ettei syntejä voi " sopia" kahdenkesken Jumalan kanssa, vaan tarvitaan aina ihminen toimimaan välikätenä (Jumalan uskovaisille luovuttamat Taivaan valtakunnan avaimet). Emme siis usko että uskoon voi tulla itsekseen.

Ymmärsinkö siis oikein että jos rukoilen Jumalaa ja pyydän syntini anteeksi niin en voi niitä saada jos ei siinä ole toista ihmistä välikätenä.

Sen jälkeen, kun Jeesus ilmestyi lukittujen ovien takana opetuslapsilleen ja puhalsi heidän päälleen ja sanoi ' ottakaa Pyhähenki, joille te synnit anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut ja joilta te ne pidätätte, niiltä ne ovat pidätetyt...' on ihmisille jätetty valta saarnata synnit anteeksi. Eikä Raamatusta käsittääkseni sen jälkeen löydy mitään tapahtumaa, missä ihminen olisi suoraan Jumalan kanssa sopinut asiansa.



Esim. Paavali johdatettiin uskovan kristityn, Ananiaksen luo, ja vasta siellä hän pääsi uskomaan vapaasti syntinsä anteeksi.



Tuohon lukittujen ovien takana tapahtuneeseen päästö- ja sideavainten luovuttamiseen liittyy myös oppi yhdestä seurakunnasta. Anteeksiantamuksen sana on mennyt ketjuna ihmiseltä ihmiselle sieltä aina näihin päiviin saakka. Välillä seurakunnallisessa muodossa, kuten Lutherin tai Johan Hussin aikana ja välillä vain muutaman uskovan ihmisen mukana. Mutta aina ihmiseltä ihmiselle. Lestadiuksen aikana sama sanoma levisi taas laajemmalle, seurakunnalliseen muotoon ja toimii edelleen.



Siitä missä seurakunnassa nuo päästöavaimet nyt ovat, en tosin ole vanhoillislestadiolaisten kanssa samaa mieltä, mutta ... =)

Pelastushan on Jumalan teko, ja hän sen vaikuttaa suvereenisti. Jos uskoontulo olisi aina toisesta ihmisestä riippuvainen, niin Jumala ei olisi kaikkivaltias.

Omien arvailujen ja päättelyjen varaan minä en ainakaan ukoani uskaltaisi perustaa. Kun perustana on Jumalan muuttumaton Sana, niin pohja on varma, eikä se horju.



Jumala on kaikkivaltias, hän voisi esim. poistaa kaikki sairaudet maan päältä, mutta ei tee niin. Miksi? Emme tiedä, mutta hän on sen hyväksi nähnyt. Ja niin sen täytyy tuon vanhurskauttamisenkin kanssa olla. Jumala on nähnyt juuri tässä tiessä, ihmisestä ihmiseen, jonkun suuruuden, jota meidän vajavainen ymmärryksemme ei pysty ymmärtämään. Mutta kun uskomme sen olevan Jumalan tahto, ei meidän sitä tarvitsekaan ymmärtää.

Tästä todistaa minun ymmärrykseni mukaan Raamattu monin kerroin ja varoittaa turvaamasta keneenkään tai mihinkään toiseen tai rakentamasta mitään muuta oppia: Room. 10:9 - 10: " Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan." Tämä on minun ymmärrykseni mukaan se ahdas portti ja kapea tie. Meidät kaikki, jotka uskomme ja olemme sanoman kuulleet ja seuraamme Jeesusta, on kuitenkin valtuutettu Jeesuksen nimessä julistamaan synninpäästöä ja viemään sanomaa muillekin ihmisille, toimimaan Jeesuksen jalkoina ja käsinä täällä maan päällä, kun Jeesus ei ole ruumiillisesti täällä nyt. Tämä on pyhä tehtävä, johon tarvitsemme Jumalan voimaa ja viisautta. Itse olemme heikkoja ja voimattomia, mutta palvelemme Jeesuksen voimassa. Tämä on tehtävä, jonka olemme Jumalalta saaneet. Miten te ajattelette tästä tulkinnasta tai näistä ajatuksistani? Mielestäni tämä valtuutus on annettu kaikille Jeesukseen turvaaville.

Mutta itse en ainakaan uskaltaisi luottaa muuhun, kuin aivan Raamatulliseen Kristuksen oppiin. Siihen että Jeesus jätti syntien anteeksiantamuksen vallan omille opetuslapsilleen, Raamattu ei todista muuta mahdollisuutta tulla Jumalan lapseksi. Se oppi ei voi olla väärä, koska se on suoraan Raamatusta.



Jos joku jossain muualla, tai jollain muulla tavalla tulee Jumalan lapseksi, niin olen vain iloinen. Mutta itse en uskaltaisi luottaa muuhun kuin siihen, mitä Raamattu kokonaisuutena pelastuksesta opettaa.



Minulle se, että uskon olevan vain yhden Kristuksen seurakunnan, jossa on puhdas oppi, ei ole itseisarvo. Mutta tekisin mielestäni väärin, jos sanoisin, että kyllä jokainen pelastuu omanlaisellaan uskolla. Raamattu osoittaa yhdenlaisen tien, uskon ja opin. Sitä tietä seuraamalla pelastuu varmasti, se joka ihmisille muuta lupaa, vastoin uskoaan, johdattaa ehkä ihmisiä helvettiin.

JOS muunlainen usko kelpaa Jumalan edessä, ei kukaan varmasti pistä vastaan, vaikka täällä uskoisikin yhteen seurakuntaan. Mutta entäs jos me olemmekin siinä oikeassa? Ja silti sanoimme toisille, " juu usko vaan noin, kyllä se riittää...." Mitähän ne ihmiset sanoisivat meille viimeisellä tuomiolla Jumalan edessä. " Sinä tiesit totuuden, mutta valehtelit siitä minulle ja nyt minä joudun ikuiseen tuleen"



Ehkä selitys oli sekava, mutta näin minä sen asian näen. JOS ihmiset muissa seurakunnissa pelastuvat, niin hyvä. Mutta minä en ainakaan voi jättää kertomatta etten, Raamatun opetuksen vuoksi, usko niin käyvän. Sillä että kerron miten asia Raamatussa on, voin pelastaa ehkä joskus jonkun joutumasta helvettiin. Ja senhän pitäisi olla jokaisen kristityn tahto, että voisi muillekin kertoa hyvää sanomaa, ja muutkin pääsisivät taivaan tielle.

Minusta nämä Raamatun kohdat antavat hyvin selkän kuvan oikeasta seurakuntaopista:



Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään. Matt. 18:20



Kun fariseukset kysyivät Jeesukselta, milloin Jumalan valtakunta tulee, hän vastasi: " Ei Jumalan valtakunta tule niin, että sen tulemista voidaan tarkkailla. [Luuk. 19:11, 22:18; Ap. t. 1:3,7]



Eikä voida sanoa: ' Se on täällä' , tai: ' Se on tuolla.' Katsokaa: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne." * Luuk. 17:20-21

On vain yksi usko ja yksi seurakunta, joka pelastuu, mutta sen seurakunnan rajoja ei määrää kukaan muu kuin Kaikkivaltias Jumala. Meille ihmisille on annettu tehtäväksi julistaa evankeliumia kaikille luoduille ja siksi taivaan valtakunnan avaimet jätettiin meille. Älkäämme käyttäkö näitä avaimia sitomiseen ja tuomitsemiseen, vaan vapauttamiseen ja ilosanoman julistamiseen. Meidän oppimme, pyhityksemme ja pelastuksemme on yhtä kuin Jeesus Kristus. Hän on tie, totuus ja elämä!

Justiinsa eilen puolison kanssa puhuttiin, tuumailin itse, että en ottaisi tuota " kelle annat anteeksi, niille ne ovat anteeksi annetut" noinkaan kirjaimelleen. Jeesus puhui koko Raamatun täydeltä vertauskuvallisesti muutenkin, joten ite oon ainakin tuuminut, että se varmaan tarkoitti, että Yläkerta katsoo hyvällä sitä, että ihminen antaa jonkun pahan teon toiselle anteeksi ja kun se pahaa tehnyt ihminen katuu jotain niin sitten se on anteeksi annettu myös Jeesuksen toimesta.



Siksi en ottaisikaan Raamattua ihan kirjaimelleen, että siellä ei suoraan kielletä esimerkiksi tätä paljon paheksuttua television katsomista (no onpa kumma =).



Jos vielä mietitään, että oliko Raamatussa jotain itsensä vahingoittamisesta, niin esimerkiksi tupakointia siellä ei kielletä suoraan, mutta tiedämme varsin hyvin kaikki, että siitä kyllä seuraa ennenaikainen poismeno (kuolee vaan hitaammin kuin piiput suuhun ja aivot seinälle - menetelmällä).



Mainitsen tässä vielä (en halua mitään hirveää saikkinaa aikaiseksi) siitä, että minua oudoksuttaa ja pidän jopa hieman röyhkeänä sitä, että ajatellaan, että ihmiset ovat 1850 vuotta ympäri maailman olleet pelastusta vailla. Siinä ovat menneet niin piispat kuin apotitkin jne. Ja sitten pohjoisessa Suomessa sinänsä tolkku mies Lars Levi Laestadius (joka ilmeisesti todellisuudessa halusi vähentää lappalaisten kännäystä ja irstailua) keksi tien pelastukseen ja ainoastaan kuulumalla hänen perustamaansa järjestöön voi päästä pelastuksesta osalliseksi.

että pelkästään usko Jeesukseen riittää pelastukseen. Kaikki mitä siihen lisätään pelastuksen ehdoksi, on ylimääräistä ja ainoastaan kompastuttaa ihmisiä. Olivatpa nämä muut asiat kuinka hyviä ja kauniita hyvänsä. Pelastuksen perustaksi kelpaa kuitenkin vain Jeesus. Tätä tukevat lukuisat Uuden testamentin kohdat, esim. Apt. 15:10 - 11 " Miksi te siis nyt uhmaatte Jumalaa ja panette opetuslasten harteille ikeen, jota eivät meidän isämme emmekä me itse ole jaksaneet kantaa? Mehän uskomme, että meidät pelastaa yksin Herran Jeesuksen armo, samalla tavoin kuin heidät." Usko on siis hyvin yksinkertainen asia, mutta me ihmiset teemme siitä usein vaikean ja monimutkaisen.



Lisäksi olen tullut siihen tulokseen, että kristittyjen keskinäinen yhteys on maailman evankelioimisen kannalta ehdottoman tärkeä asia ja Jumalan pyhä tahto. Tähänkin asiaan kehoitetaan Uudessa testamentissa useaan otteeseen, mm. Ef. 4:3 - 4 " Pyrkikää rauhan sitein säilyttämään Hengen luoma ykseys. On vain yksi ruumis ja yksi Henki, niin kuin myös se toivo, johon teidät on kutsuttu, on yksi." Henkilökohtaisesti olen tullut siihen tulokseen, että haluan pitää rakkaina uskonveljinäni ja -sisarinani kaikkia Jeesuksen ristiin toivonsa laittaneita, olivatpa he luterilaisia, katolilaisia, ortodokseja, helluntailaisia, vapaakirkkolaisia, lestadiolaisia tai keitä hyvänsä. Huolimatta siitä, pitääkö joku kenties minua uskovaisena tai " oikeaoppisena" . Uskon Raamatun sanan valossa, että yhteys ja keskinäinen rakkaus on Herran tahto, huolimatta joistakin erilaisista yksityiskohdista ja korostuksista. Kunhan perusta on sama: usko Jeesukseen.

alienmilitant:

Mainitsen tässä vielä (en halua mitään hirveää saikkinaa aikaiseksi) siitä, että minua oudoksuttaa ja pidän jopa hieman röyhkeänä sitä, että ajatellaan, että ihmiset ovat 1850 vuotta ympäri maailman olleet pelastusta vailla. Siinä ovat menneet niin piispat kuin apotitkin jne. Ja sitten pohjoisessa Suomessa sinänsä tolkku mies Lars Levi Laestadius (joka ilmeisesti todellisuudessa halusi vähentää lappalaisten kännäystä ja irstailua) keksi tien pelastukseen ja ainoastaan kuulumalla hänen perustamaansa järjestöön voi päästä pelastuksesta osalliseksi.

Se ajatus menee niin, että oikea usko on kulkenut Jeesuksen ajoilta maantieteellisesti eri paikoissa tänne Pohjolaan. Usko on siirtynyt sydämestä sydämeen - esim. Luther on lestadiolaisille oppi-isä, onpa meidän seuroissa puhuttu mm. Jan Hussistakin, joka poltettiin uskonsa takia roviolla...

Välillä kyllä ihan oikeasti ihmetyttää, että miten yksinkertaisina lestadiolaisia pidetään... :) No ei millään pahalla, mutta ei se ajatusrakennelma nyt ihan noin simppeli ole, kuin kirjoitit, alienmilitant. :) Joten ei tarvitse lestadiolaisia nyt ihan noin röyhkeinä pitää... :)

T. esikoislestadiolainen, joka ei pitä omaa seurakuntaansa ainoana " oikeana" vaan pitää muitakin kristittyjä " oikeina" uskovaisina (tuo ' meidän porukka on ainoa oikea' -ajatus nyt vain sattuu olemaan tuttu, kun sillä tavoin ajattelevia meidänkin seurakunnasta löytyy...)

meikämami:

Kun fariseukset kysyivät Jeesukselta, milloin Jumalan valtakunta tulee, hän vastasi: " Ei Jumalan valtakunta tule niin, että sen tulemista voidaan tarkkailla. [Luuk. 19:11, 22:18; Ap. t. 1:3,7]

Eikä voida sanoa: ' Se on täällä' , tai: ' Se on tuolla.' Katsokaa: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne." * Luuk. 17:20-21

Näin sanoessaan Jeesus seisoi fariseusten keskellä. Eli Jumalan Valtakunta ja sen ovi on Jeesus.

jaquline:

Näin sanoessaan Jeesus seisoi fariseusten keskellä. Eli Jumalan Valtakunta ja sen ovi on Jeesus.

Tavallaan juuri noin olen tuon kohdan ymmärtänytkin, mutta jotenkin sinun oivalluksesi toi lisäsyvyyttä tuohon.

Toinen tulkinta tuolle Raamatun kohdalle on " sisäisesti teissä" , eikä " teidän keskellänne" . Tuo sisäisesti teissä antaisi kohdalle hiukan erilaisen vivahteen, vaikka käytännössä samaa kuitenkin tarkoitetaan. Kumpihan niistä on lähempänä alkutekstiä?