Mikä siinä on kun jotkut naiset
eivät osaa raskaaksi tultuaan enää muusta puhua? Tietenkin se on varmasti päällimmäisenä aina mielessä mutta rasittavaa kun joka kerta keskustelut päätyvät aina siihen oireiden listaukseen ja omaan napaan.
Kommentit (7)
Vielä raskauden alussa hän valitti, kuinka eräs äiti ei osaa puhua mistään muusta kuin vauvastaan. Nyt tämä ystäväni ei puhu muusta kuin mahastaan. Hmm.
Mun mielessä ei oikein ole muuta kuin mahassa kasvava vauva. Mutta pinnistelen, että kiinnostuisin taas jostain muustakin...
Toisenkin kanssa joskus, mutta siitä eteenpäin ei yleensä ole enää aikaa raskauttaan pohtia syvällisemmin ja se on jo niin tuttu juttu, ettei siinä ole mitään uutuuden viehätystä.
mutta on epäkohteliasta puhua koko ajan vain itsestään! Kyllä sitä raskaana olevakin voi edes muodon vuoksi kysellä toisen kuulumisia eikä vain papattaa omistaan.
t. 2
Kukin vuorollaan. Olettaisin jokaisen, joka on ollut ensimmäista kertaa raskaana ymmärtävän, mikä ihana asia ja ihme raskaus on. Luulen, että puhumalla äiti myös itse valmentaa itseään outoon, uuteen tilanteeseen ja tulevaan äitiyteen.
Oma kotiäiti isosiskoni on tällainen. Huoh.
jotka kyselivät jatkuvasti mun mahasta ja raskaudesta, arvioivat mahan perusteella kumpi tulee (jotkut tuli jopa silittelemään mahaa, aarrgh!) ja puhuivat omista synnytyksistään tai jos ei itse oleet synnyttäneet niin sitten jonkun tutun synnytyksestä jne jne.
Mulla oli tosi helppo raskaus, aina piti vaan vastata " olen voinut oikein hyvin" kun ei oikeesti ollu mitään muuta sanottavaa, enkä ois jaksanu puhua mahasta ja raskaudesta KOKO AJAN.
Nyt kun vauva on syntynyt, niin huomaan, että puhun tosi paljo vaan vauvasta, kun se on niin totaalisesti mun koko elämä tällä hetkellä, kun on täysimetän ja vauva on tosi itkunen (koliikki), niin on tosi kiinni mussa...