Tehdäkkö toinen vai ei? Siinäpä pulma... Kommentoikaa ja perustelkaa!
Ensimmäinen täyttää nyt neljä vuotta. Eka oli hirmuisen vaativa ja vauva aika kysyi hermoja. Nyt on tosi helppoa, ihana lapsi ja mullakin jo omaa tekemistä. Nyt mietitään, pitäisikö ekalle tehdä kaveri? Mulla ehkä on pieni vauvakuume, samoin miehellä, mutta toisaalta mietimme tuleeko lapsille liian iso ikäero ym ym... Kyllä te tiedätte. Ekasta mä sain vakavan komplikaation, mikä onneksi parantui ja sama on odotettavissa jos toista hankitaan, tästä ei siis kärsi vauva vaan minä. Mitä tehdä kun ollaan kahden vaiheilla?
Kommentit (15)
Ystäviä ja tuttavia kyllä. Ja ystävät on eri asia kuin sukulaiset.
Ja jos joku puhuu lapsensa " kaverista" , kyllä minä miellän sen ihan senhetkiseksi leikkikaveriksi.
6
esikoinen jääkin sinkuksi ettekä saa lapsenlapsia ;) ei vaan, meillä oikeasti isonveljeni kanssa näin ja hälle meidän perhe kyllä tosi tärkeä...samoin kuin minulle nyt isoveli (toisin kuin lapsuudessa ison ikäeron takia)
Eihän sitä tiedät millainen tyyppi sieltä tulee ja tulevatko lapset keskenään toimeen. Voivat olla niin erilaisia luonteiltaan etteivät ymmärrä toisiaan tai sitten parhaita kavereita. Sitä ei koskaan tiedä, joten pelkästään kaveriksi ei kannata lähteä hommaamaan.
Aikuisenakaan eivät sisarukset välttämättä tue toisiaan, joten senkään varaan ei kannata mitään suunnitella.
Kyllä niitä lapsia nimenomaan tehdään, on eri asia saako niitä.
vielä lisää lapsia. Jos molemmat haluaisivat, jopa vauvakuumeeksi asti, niin miksei sitten vaan yritystä päälle? Mikä pelottaa tai mietityttää?
Itsekkäät syyt tässä pelottavat, taas menevät yöunet, nykyinen ihana asunto pitäisi myydä, muuten tulee ahdasta ja mullahan taas tulot tippuvat ja tiukkaa on muutenkin. Lisäksi pelkään, että mun komplikaatio uusiutuu, olin niin mielettömän kipä kuukausia ja sain jännittää saanko pitää jalkani vai amputoidaanko. Lapsi meillä kyselee vauvan perään ja itsellä on pieni kuume.. Saisin hoivattavan nyytin ja toisen rakkaan lapsen!
Ei liene kovin inspiroivaa olla se tärkeälle esikoiselle väännetty välttämätön " kaveri" .
Vierailija:
Itsekkäät syyt tässä pelottavat, taas menevät yöunet, nykyinen ihana asunto pitäisi myydä, muuten tulee ahdasta ja mullahan taas tulot tippuvat ja tiukkaa on muutenkin. Lisäksi pelkään, että mun komplikaatio uusiutuu, olin niin mielettömän kipä kuukausia ja sain jännittää saanko pitää jalkani vai amputoidaanko. Lapsi meillä kyselee vauvan perään ja itsellä on pieni kuume.. Saisin hoivattavan nyytin ja toisen rakkaan lapsen!
Ikäeroa tulee viisi vuotta tai enemmän. Ihan sama siis olla yhdelläkin.
erimieltä. kakkonen tuijottaa liikaa nykyhetkeen. Minun kaikista rakkain ja uskollisin ystävä, ihana ihminen, jonka kanssa todella synkkaa on minun pikkusiskoni, joka on minua 7 vuotta nuorempi. Ikäeroa ei tunnu olevan näin 40:n korvilla lainkaan. Säälin ainoita lapsia varsinkin, jos suku on pieni. Ajattelepa, kuinka lapsesi joutuu joskus yksin selviämään vanhempien poismenosta ja hautaamisesta. Silloin on ihanaa, kun on sisarus, jonka kanssa voi yhdessä hoitaa asiat ja tukea toinen toistaan.
tehkää nyt, koska myöhemmi nikäero tosi iso ja kynnys kasvaa
" kaverina" ??
Itse olen nelissäkymmenissä ja molempiin siskoihin on tuo viiden vuoden ikäero. Eikä me leikitty lapsina ikinä yhdessä.
Itse halusin lapset pienemmällä ikäerolla, koska silloin he leikkivät jo lapsena yhdessä ja voivat tukea toisiaan myös aikuisina.
2
pyydätte jotakuta tuttua tai naapuria saamaan lapsen jotta lapsenne saisi kaverin, itse voitte saada hänelle pikkusiskon tai -veljen.
toista jossain vaiheessa. Esikoisen sain, kun olin juuri valmistunut. Menin töihin ja työelämä on vienyt täysiä mukanaan. Aina vain siirtyy vauvasuunnitelmat, kun tulee joku uusi projekti. Ja on ihanaa, kun voi nukkua myöhään, käydä jumpassa, matkustella koko perheen kanssa tai miehen kanssa kaksin tai ihan yksin.
Tuntuu, että miten sitä jaksaa taas aloittaa vauva-ajan alusta. Mutta hiljalleen on alkanut vauvakuume nousta, kun on antanut sen tunteen vain tulla.
kyllä aikuisena voi olla kaveri, vaikka ei olisikaan lapsena leikkinyt yhdessä. Kai sinullakin on kavereita, joihin olet tutustunut vasta myöhemmällä iällä. Kun vielä on sama tausta eli perhe, on kaveruus aika luonnollinen asia. Siskoa tosin kovasti naurattaa, kun kerron juttuja hänen taaperoajaltaan. Vein mm. siskoni naapurintädille hoitoon, kun äiti oli käskeny vahtia lasta, mutta minä halusin leikkimään.