Mitähän tämän tontin kanssa tekisi?

Ajan kanssa näet tuleeko sinulla sille tontille käyttöä vai myytkö mieluumin pois. Älä kuitenkaan tee hätiköityjä päätöksiä. Onko se semmoinen, mihin ei voi ok-taloa rakentaa poikkeamisluvallakaan? (vai lähtisitkö sinne asumaankaan?)

Tuntuu hullulta, että samaan aikaan ollaan asuntovelallisia ja tontilla kuitattaisiin monet huolet pois. Mutta siltikin, tontti on ihan omaa luokkaansa. AP

ja jos sitten vielä kiinnostaa niin alatte rakentamaan. Muista, että mökkisi on teidän, siellä sinä voisit sitten pitää valtakuntaasi, siellä ei tarvitse elää niinkuin vaikka vanhempiesi kesämökillä. Piha kannattaa jättää lähes luonnontilaan tai ainakin tehdä se sellaiseksi, ettei sen takia tarvitse stressata ja sinne lähteä nurmikkoa ajelemaan tai muuta vastaavaa. Voittehan myös ostaa jonkun halvan vanhan asuntovaunun ja parkkeerata sen toistaiseksi tontille " mökiksi" ja miettiä siinä olisiko mitään intoa tehdä muuta.



Juuri nyt en itsekään haluaisi mitään mökkejä, en edes venettä mistä mieheni haaveilee kovasti. Mulle riittää tämä omakotitalomme ja sen iso piha, lapsetkin ovat vielä pieniä ja tekemistä on muutenkin liikaa.

Mitä jos kuitenkin rakentaisitte tontille mökin, ja vuokraisitte sitä ulkopuolisille? Kysyntää varmasti olisi, ja myöhemmin voisitte sitten miettiä, myyttekö koko mökin pois vai käytättekö jossain vaiheessa sitä myös itse.

jos se on unelmamesta niin aina saat siitä rahat pois.

mutta asuntolainan päälle en haluaisi ottaa lisää lainaa kun en mökkielämästä oikein välitä... Tosi vaikea päättää! Odottaminen olisi viisasta, mutta raha on aikamoinen houkutin. AP

Ja ihan totta, jossain vaiheessa monelle ihmiselle tulee mökkikuume, joten jos et ole vaille niitä tonttirahoja niin älä vielä myy, vaan harkitse. Jos sitten vaikka rakennat (eiks niitä valmis mökkejä saa ihan kohtuu hintaan?), niin voithan käyttää sitä itse satunnaisesti ja vuokraa sitten lopun kesää kustannusten kattamiseksi.

tyhjänpanttina tonttia ei kuitenkaan kannata pitää.

Meillä mies peri mökin, mutta ei oikein olla innostuttu siellä aikaa viettämään. Vuokrattuna on jo neljättä kesää, vuokratulot ok. Ei viitsitä myydä, jos lapset vaikka innostuisivat paikasta myöhemmin.

Tässä juuri ydin on se, että tuleeko joskus se vaihe, että haluan rauhoittua ja palata juurilleni suvun tonttia kuopimaan. Jotenkin en usko, että muuttuisin niin paljon. Näen pikemminkin itseni jossain lämpimässä eläkepäivinäni ja matkustelua olen rakastanut aina. Voiko ihminen muuttua niin paljon vanhentuessaan tai onko teille käynyt niin?

Oltiin vähä aika sitten sukuloimassa mökillä ja juuri ja juuri meni kolme yötä :) Siitäkin paras hetki oli, kun oman perheen kanssa tehtiin retki toiselle rannalle. Paikan päällä tuli mieleen, että näitä retkiä me tehdään kotoakin käsin, ei siihen sitä mökkiä tarvita.

vaan vasta lähempänä 60 v.

En tunne ketään muuta, joka karsastaisi mökkillä oloa ja kaikki vakuuttelevat, että teen suuren virheen jos myyn. Äh, vaikeaa. Jos vain luottaisi tunteeseen ja myisi surutta pois. AP

Luulenpa, että tuo suurin mökinomistajryhmä, suuret ikäluokat, haikailevat omaan maaseutulapsuuteensa ja mökillä kuopsuttelu vastaa tähän tarpeeseen. Nuoremmilta polvilla on vähän toisenlaiset " kesänviettotarpeet" .

Jos itselläni olisi sama tilanne, olisin myös kahden vaiheilla. Luulen, että mieheni haluaisi, että ostaisimme jonkun valmismökkipaketin, että saisimme ylpeillä omalla kesämökillä. Eihän siihen mökkiin tarvitsisi edes tulla vettä. Sähköt olisivat kuitenkin varmaan tarpeen.

Omat lomanviettotapani kytkeytyvät yhtälailla lapsuuteen, jota ei vietetty maalla. Juuri siksi on niin vaikea uskoa asian muuttuvan. Luulen muutenkin, että esim. vanhempieni sukupolvelle juurilla on suurempi merkitys kuin omalle sukupolvelleni, joka on elänyt (valitettavasti) vähemmän perhekeskeistä elämää ja enemmän omillaan. Mutta käynti tontilla sai epäröimään, olenko hullu. Se oli perussuomalainen unelma.



Mutta kiitos näistä, sain paljon hyvää ainesta pohdinnan tueksi. Lisääkin saa kertoa, etenkin jos on kokemusta vastaavasta. AP