Taas mies otti ja lähti illanviettoon. Joka viikonloppu se menee, vaikka en haluaisikaan, että aina täytyy.

äitiä ny varmaan joutuu jatkossakin kuunteleen mutta entäs mies? se taitaa olla alkoholisoitunut myös..

Mä just mietin miten paska mies mulla on, vituttaa tosi paljon kun on kavereitten kanssa juomassa just nyt ja itse istun yksin kotona..



Mutta ei tää oo mitään sinun elämään verrattuna.. Kannattaisko miettiä miehen jättämistä jos joka viikko on pakko mennä??

Tai siis ystävien kanssa.

Otat vakavaan puhutteluun sen miehesi ja kerrot, että ei tämä näin voi jatkua ja että rakastat häntä ja noin pois päin, mutta että yhteistäkin kivaa täytyy tehdä viikonloppuisin jne jne. Ei sun tuommoista kannata lopun ikääsi kattella!



*pöyristynyt*

Mikset saa lähteä mihinkään?

Erehdyin juuri sanomaan, ennen kuin lähti, että kun lomakin juuri alkoi. " Ai sinulla alkoi loma, mikä loma" Ja ihana ivallinen virne kasvoillaan. Tuumin, että no eihän minulla oikeastaan ensimmäisen raskauden alusta ole oikeaa lomaa ollutkaan kun en ole töissä käynyt sen jälkeen.



Vapaapäivän vietosta. Niin, jos tiedän että huomenna on vapaata, voisin suunnitella lähteväni jonkin ystäväni luokse ja olla yötäkin kun asuvat kaukana. Mutta yökylä on poissa laskuista. Siis onhan aivan eri asia tulla aamu kuudelta kotiin, kuin että tulisin aamupäivällä. Ja se miehen käytös, jos oikeasti lähden. Kerran olen mennyt. Vihamielinen ilmapiiri, sellainen käytös että oli jo valmiiksi paha mieli kun lähdin. Perään soittelu muutaman tunnin välein ja illalla vielä ennen puolta yötä soitti ja tarkisti mitä teen. Ei oikein kiinnosta enää samanlainen.



Ja mieheni osaa olla ahdistava, ei huuda eikä lyö, mutta se tuhina ja mykkäkoulu ja kantapäillä kävely. Voi jatkua viikonkin, jos jostain vihoittelee.

Lähde ja yritä olla välittämättä tuhinoista yms

Tee sitä niin kauan että tottuu siihen, että sinäkin käyt, älä jätä omaa elämää elämättä toisen hallinnan vuoksi ja meneehän hänkin vaikka kuinka olisit vihainen tms ei miehet välitä mitä me naiset ajatellaan, miks meidänkään pitäisi??

Olis varmaan vakavan keskustelun paikka! Pitää parisuhteessakin olla ees jonkunnäkönen tasa-arvo.

Ei sitä meidän sirkuksessa mitenkään huomaa.



eikä tämä liity aiheeeseen, mutta kirjoitinpa kuitenkin :)

Jokainen päättää omasta elämästään. Jos et halua lähteä sen mulkun luota niin kärsi. Jokainen tekee omat ratkaisunsa. Minä ottaisin muksut kainaloon ja häipyisin.

Elämäsi ei tule muuttumaan, jos sinä itse et tee sille mitään.

Jos sua huvittaa mennä, mene. Meneehän sekin, vaikka sinä et siitä pidä. Sanot vaikka, että lopetat muualla luuhaamisen heti, kun mieskin lopettaa ja että käyt, jos sekin käy. Älä anna miehesi alistaa sua!!!

päiväksi YKSIN. Ja sitten tehdään koko perhe jotain yhteisiä kivoja juttuja. Ja sanoin myös, että olen kyllästynyt vain kitisemään ja inisemään ja odottamaan, että saisin vastaavaa aikaa kuin mieheni. Että nyt tehdään niin kuin sanon. Heti kuului rutinaa " yksin menet, mitäs siellä yksin teet" ja plaa, plaa. Sanoin, että katselen maisemia, luen ja nautiskelen.



Noh, tänä aamuna sitten mies kyseli, että koska menen reissuun. Sanoin, että miten vain sopii hänen reissusuunnitelmiin. Nyt on asiat sovittu ja täytyy sanoa, että kyllä odotan sitä että pääsen vähän erilleen näistä samoista maisemista.