Miten mä voinkin olla näin pimeä?!

" WTF! Mitä per**le tein?! Söinkö ajatuksissani viisi hillomunkkia?! HÄ?!!"

No, koita tsempata! Kyllä se siitä. Viikonlopun pidät tiukempaa kuria ja jumppaat ja lenkkeilet.

Vierailija:

Marssin pää ajatuksista tyhjänä kaapille ja noin vartissa ahmin VIISI HILLOMUNKKIA!!! Itsekin olin, että wtf, mitä mä taas tein?

Helvetin helppoa on antaa neuvoja ja plää plää. Itse kärsin ahmimishäiriöstä. Se on selittämätöntä tuskaa. Aivot eivät ajattele sillä hetkellä, ihan kuin olis zombi.

Kokeile syödä kromia useita päiviä yliannoksella, useita voi syödä. Se helpottaa sitä elimistön fyysistä makean himoa.

Jos joku perheessä olisi osunut mun tielle siinä mun ollessa matkalla munkkikaapille, niin varmaan olisivat pelästyneet tyhjää katsetta ja nykiviä liikkeitä:)



Vakavammin, tämä on hirveää, ihan hirveää. Verrattavissa alkoholismiin mielestäni, jota löytyy paljon suvustani. Itselleni ei viinakset maistu, mutta ruoka sitäkin enemmän.



ap

ja syön kolmatta korvapuustia.

Lipsahdus kävi, mutta voit nyt tosiaan ottaa hiukan terveellisemmin viikonlopun, mutta tärkeintä on, ettet luovuta.

Ja syy: ruokaa on kuitenkin pakko syödä jottei kuolisi. Alkoholia ei jokapäiväisessä elämässä normaalisti ole, joten siitä on sen takia helpompi pitäytyä. Kun on ilman kokonaan, niin on helpompi päästä eroon.

Tunnesyömistä siis. Ja jos luulen, että joku on vihjaillut mun painosta, mulle iskee heti himo syödä entistä enemmän. Muistan vieläkin kun nuorena tyttönä olin aika hoikassa kunnossa, ja tädin mies sanoi mulle jotain että kohtahan sä olet ihan olematon. Sen jälkeen söin niin että lihoin monta kiloa, jotenkin ahdistaa se että joku katsoo asiakseen kommentoida mun painoa.



Oletko ap lukenut kirjaa Tunteet ja syöminen? Se oli ihan hyvä lukukokemus, vaikka ei mulla tähän ahmimiseen ole auttanutkaan.

Tuo oli aivan kuin mun kirjoittama. Usko pois, mä oikeasti tiedän mitä tuo päätön ahmiminen on.



Mä olen kesäkuun alusta tehnyt myös terveys- ja keventymispäätöksen. Ja pysynyt siinä ihmeen hyvin, ainoastaan kerran ahmin jättikarkkipussin, mikä oli jäänyt kaappiin. Ainoa mikä mulla auttaa edes jonkin verran on just se, ettei kaapissa ole MITÄÄN hyvää eikä herkuteltavaa eikä mässyteltävää. Joskus tuntuu, että voi kun ei tarttteis edes mennä kauppaan.



Ihmeen hyvin tässä on nyt kesä mennyt, mutta melkein kauhulla odotan jo syksyn pimeitä, pitkiä iltoja.

Tuon syöpöttelyn jäljiltä, meinaan.

vähän aikaa menee hyvin ja tulee HYVÄ OLOKIN siitä kevyemmästä linjasta, ja sit sorrun. itsekuri ihan nollatasoa.



vuodessa oon kerännyt 15 kiloa. masentaa.

oin sen lasten ja mieheni kanssa, mutta lohtu syöjä olen, prkl

tai terveellisemmän elämän aloittamiseen liittyy retkahduksia. Nyt kun muistat tuon tunteen, mikä sulla on, osaat seuraavalla kerralla jättää syömättä... Paitsi, jos taas meet ajattelmatta kaapille.. :) Nyt aloitat uudelleen, entistä vahvempana. Älä missään nimessä ala oksentamaan. Siitä ei pääse eroon.



Been there, doing that.

Vieläkin vähän masentaa, mutta yritän nyt pitää tämän masiksen hyvässä muistissa ja jatkaa hyvällä linjalla.



Kai näitä vielä sattuu väkisinkin, mutta jos se olisi edes suht harvoin, niin paremmalle puolelle sitä jäisi ikäänkuin.



Oksenna en kun en siihen pysty. Yrittänyt olen kyllä, mutta parempi näin.



Paras minullekin on, kun niitä herkkuja ei ole missään kotona saatavilla. Joskus zombi minussa tosin starttaa auton ja lähtee kaupasta hakemaan puuttuvaa herkkua:(



Koitetaan kestää, kova taistohan tämä kuitenkin on ja liekö ohi milloinkaan kokonaan?



ap

Minulla tänä vuonna lähtenyt 10 kg.



Välillä tullut kauheita ahmimis himoja. Ostan kaksi levyä suklaata ja työnnän ne turpaani (ennen en edes syönyt niin paljoa).