Ketään entistä valittajaa/marttyyriä/väsynyttä, jolla ollut vaikeuksia selvitä arjesta?

ja tietysti aikakin auttaa, kun lapset kasvaa vähän isommaksi. olen oppinut lisäksi ottamaan vähän rennommin talon sotkuisuuden kanssa.

Yksi lapsi lisää ja elämän mullistuminen taloudellisesti. Eli nyt naurattaa parin vuoden takainen väsymys, murjotus jne. Jos olisin silloin tiennyt, että vielä pahempaa on tulossa, olisin nauttinut elämästä. Nyt en murjota, kun en kerkeä, on niin paljon tekemistä.

Nyt en murjota, kun en kerkeä, on niin paljon tekemistä.

[/quote]

Mulla tilanne taas on, että tuntuu, että tekemistä on niin paljon, että muserrun sen alla. Toisaalta, ne tekemiset on vain tehtävä. Haluaisin oppia asennoitumaan niin, että tekisin asiat mukisematta, pelkäämättä, miten jaksan vai jaksanko. Uskon, että osaltani omalla ajattelullani teen elämästäni niin raskasta.

Luulin että sejohtui omasta luuseriudestani ja ihmettelin miksen pysty samaan kuin itseäni selvästi tyhmemmätkin ihmiset.



Sitten kävi ilmi että lapseni olikin HFA ja että arki todella OLI vaikeampaa kuin muilla. Kas kummaa, aloin selvitä paremmin kun sain syyn kaikille ongelmille!