Luin vanhan Hesarin kk-liitteen, helmikuulta 2007, äideistä ja vauvoista...

mutta ei me kaikki akateemiset äidit olla tuollaisia eikä kaikki tuollaiset äidit ole akateemisia.



T: VTM

mun mielestä se oli asiaton, koska siinä oli haastateltu mielestäni sairaita äitejä, jotka eivät itse tajunneet ongelmiaan, eivätkä siis älynneet " hävetä" niitä - siis asiatonta julkaista potilaiden asioita noin

ja tosiaan sen nuoren isän tuohtumus asiasta " olisi ollut kiva kuulla tällaisesta etukäteen" ..



hiukan mun silmään otti myös sen toisen haastatellun äidin kertomus jostain kerhosta tms. missä olivat lapsen kanssa käyneet, jossa trevehdittiin lapsetkin erikseen " aivan kuin hekin olisivat ihmisiä" .

äiti meseili jonkun ulkomaalaisen tuttavan kanssa tms, vaikka vauva olisi tahtonut seurustella tms... Muistelisin. En ihan varma ole, mutta tälläinen mielikuva jutusta mulla.



Ahdistava artikkeli kieltämättä. Yksi niistä haastatelluista äideistä jotenkin käsitti kaikki sanat väärin, että häntä tuomitaan ja arvostellaan ja vaaditaan liikaa, vaikka joku auttava henkilö siinä yritti koko ajan löytää hyvää siitä äidin ja lapsen suhteesta.

juuri se oli jotenkin surullista tämän nuoren äidin puheessa kun se terapeutti vai mikä lie yritti kertoa kuinka lapselle olisi tärkeää että äiti hymyilisi hänelle, ja äiti sanoi ettei se haittaa häntä jos lapsi ei näekään hänen hymyilevän. varmaan omaa tulkintaani mutta mulle tuli semmoinen olo että äidille ole tärkeää että lapsi näkee hänet kauniina (=hymyilevänä), ja koko se vuorovaikutuksen ymmärtäminen jäi ihan puolitiehen.



puhuttiin miehen kanssa paljonkin tuosta artikkelista. jotenkin teki kovasti ieli inhota ja halveksua niitä ihmisiä ja sitä ymmärryksen puutetta , mutta oikeasti kyse tosiaan oli sellaisesta ihmisistä joilla itsellään oli varmasti kovia puutteita tunne-elämässään, ja ihan oikeasti on vaieka ajatella että kukaan tieten tahtoen tekisi elämästään noin hankalaa ja surullista.

jutusta kävi ilmi että hänen äitinsä oli ollut alkoholisti eikä heille ollut aikanaan kehittynyt normaalia vuorovaikutussuhdetta. Se sitten heijastui hänen suhteessaan omaan lapseen. Minustakin oli aika epäeettistä kirjoittaa ja kuvata kyseistä äitiä niin tunnistettavasti, hän oli kuitenkin haavoittuvassa tilassa.



Mutta ihan kun joku lähtisi psykiatriseen hoitoon huvikseen lomailemaan... Uskomatonta ettette tajua ettei sairastuminen katso koulutukseen tai varallisuuteen. Toivotaan että tällä ihmisellä asiat olisivat jo paremmin ja että ne isovanhemmat yms. tukijoukot jutun nähtyään vihdoin reagoisivat.