G: Oletko koskaan meinannut hukkua? Kuka pelasti?

2-vuotiaana juoksin suoraan järveen ja painuin veden alle. Setäni minut on pelastanut kuulemma. Kaikki oli kuulemma käynyt niin äkkiä ettei kukaan ollut ehtinyt estää vaikka aikuisia rannalla olikin.

3-vuotiaana ojaan. Kaveri huusi isäni apuun. Isä nosti minut veden alta, oksensin kuravettä

Menin syvään päätyyn ihan laitaa vasten niin että jalat ei yltänyt pohjaan. Sitten tuli sellaiset korkeat " hyökyaallot" ja ne oli niin korkeat että jäin aaltojen alle seinää vasten ja meinasin hukkua. Joku vieras mies pelasti.

Isä kiskoi ylös. Toisen kerran tipuin kalliolta Saimaaseen, sukulainen pelasti. Olin 3 tai 4.

Paikallinen Baywatch kävi noukkimassa minut vesiskootterilla.

Vierailija:

Menin syvään päätyyn ihan laitaa vasten niin että jalat ei yltänyt pohjaan. Sitten tuli sellaiset korkeat " hyökyaallot" ja ne oli niin korkeat että jäin aaltojen alle seinää vasten ja meinasin hukkua. Joku vieras mies pelasti.

vaikka osais uida. Ei olis tullu mieleen.

Muistan vain omasta lapsuudestani tämän tarinan.

Oltiin vanhempien kanssa kylpylässä, ja siellä ei ollut mainostettuja isoja aaltoja, koska joku tyttö oli meninannut hukkua niissä muutamaa päivää aiemmin.

Vierailija:

Olen. Noin 12-vuotiaana kylpylässä.

Menin syvään päätyyn ihan laitaa vasten niin että jalat ei yltänyt pohjaan. Sitten tuli sellaiset korkeat " hyökyaallot" ja ne oli niin korkeat että jäin aaltojen alle seinää vasten ja meinasin hukkua. Joku vieras mies pelasti.

Tapahtui Nokian Edenissä 90-luvun alkupuoliskolla.. Oli muistaakseni ihan uusi kylpylä tuo vielä silloin.



t 4

Laituri loppuikin kesken juoksun ja molskahdin veteen. Äitini pelasti minut.

Olin 1,5 vuotias (kuulemma) olin vanhempieni mökillä, seisoin laiturilla ja serkkuni juoksi ohitseni ja tipuin laiturilta veteen. Isä juoksi ja pelasti minut.

pelasti minut ja pyöräni veden alta..

Urassa oli vettä ja minä olin kaatunut sinne. Ikää kaksi vuotta ja äiti pelasti.

Isi jutteli laiturilla kaverin kanssa, eikä huomannut mitään!!! :O Veljeni pelasti minut, olin jo puoliksi eloton, mutta virkosin, kun hän kantoin minut sisään ja täräytti lattiaan vähemmän hellästi... ;) Tuli siis vedet keuhkoista pihalle. Veljeni on vain 3 vuotta vanhempi, eli aika sankari!

Lähdin lapsena isän perään mökkirannassa. En tiedostanut sitä, että ranta on äkkisyvä ja putosin veden alle uppeluksiin. En vielä osannut uida mutta yritin vaistomaisesti kauhoa itseäni valoa kohti. Itse pääsin pintaan. En muista kertoneeni asiasta kenellekään. En kai pitänyt asiaa minään. Muistan, että harmittelin vain varvastani, jonka olin lyönyt vedenalaiseen kallioreunaan yrittäessäni ylös.

olin ehkä 4-vuotias. Minua oli kielletty menemästä rantaan ja varsinkaan laiturille. Menin sitten kuitenkin ja liukastuin märältä laiturilta veteen. Onnistuin itse pääsemään jotenkin ylös, en yhtään muista miten. Olin aivan läpikotaisin märkä, mutta en uskaltanut kertoa vanhemmilleni, että olin pudonnut laiturilta. Äiti kysyi sitten, olinko kastellut itseni kalliolammikossa (n. 30 cm syvä, ihan mökin vieressä) ja vastasin myöntävästi, se tuntui jotenkin paljon pienemmältä pahalta.

vaikka uin ihan rannassa, aallot veivät koko ajan syvemmälle ja syvemmälle. Lopula tuli päälleni monta aaltoa peräkkäin enkä ehtinyt haukata happea välissä ja hönkäisin vettä. Joku ulkomaalainen mies pelasti.

kuviteltu otteeni siitä meni ohi. Upposin veden alle syvälle, pulpahdin pintaan ja nappasin lähellä ollutta laiturin portailla seisovaa tätiäni käsivarresta. Ote lipesi ja upposin toistamiseen. Tätini nappasi minut kuitenkin siitä ylös laiturille. Yskin ja oksensin vettä pitkään. Tädin käsivarteen tuli otteestani sormenpään jäljet mustelmiksi.