Olenko ylihuolehtiva äiti?
Ystäväni kanssa juttelimme siitä, millaisia " vapauksia" 4, 5- vuotiaamme ovat saaneet.
Ystäväni hämmästeli, etten päästä omaa lastani yksin kotipihan ulkopuolelle. Kotipihallakin pidän vilkasta muksua silmällä, enkä pidä yksinään pihalla, saattaa saada päähänsä lähteä portista omille teilleen, kiivetä tikkaita katolle tms... asumme Helsingissä omakotialueella. Lisäksi lähellä menee autotie, jossa välillä kaahataan ylinopeutta.
Ystäväni sanoi, että lapsiin täytyy luottaa, eikä saa koko ajan hengittää niskaan, muuten lapsi ei ikinä opi itsenäiseksi.
Mutta eikö lapsen turvallisuus ole tärkeintä?
Ehtiihän sitä itsenäisyyttä harjoitella sitten hiukan vanhempana kun järki on lapsella hiukan kasvanut, vai?
Mielestäni 4- 5 vuotiaat ovat vielä niin ajattelemattomia.
Kommentit (7)
Ja hänen täytyy antaa harjoitella sitä! Olet todella ylihuolehtiva äiti ja teet lapsestasi hullun ajan kanssa, jos jatkat tuota!
Kun sulla on vilkas lapsi, huolenpitosi on ihan paikallaan. Itseäänhän siitä vaan sitten syyttää jos lapsi saakin päähänsä jotain aivan hullua ja on ollut pitkään vahtimatta.
Nämä. jotka väittävät, että 4- 5 vuotiaan pitää osata ottaa itsestään vastuu, ja pärjätä yksin ulkona ovat mielestäni hiukan vastuuttomia.
4-5 vuotias ON pieni lapsi, joka ei vielä osaa ajatella järkevästi.
minusta 5-6-vuotias voi harjoitella yksinoloa pihalla, 7-vuotias jo sitten menee kouluun ja monen täytyy olla yksin iltapäivät (ei sekään kyllä mitenkään ihanteellista ole)
mulla myös vastaava " ystävä" mutta hän onkin sossutapaus.
Lapseni ovat 4-v. ja pian 6-v. Isomman annan olla yksin pihalla, mutta en pitkiä aikoja. Käyn kurkkimassa pihalle ja lapsi käy aina välillä ilmoittamassa, näyttäytymässä. Pienempää vahdin vielä aika tarkastim ei ole yksin (tai sisaruksen kanssa kaksin) pihalla kuin korkeintaan sen aikaa, että laitan kengät jalkaan ja menen perässä ulos. Pihalta ei kumpikaan saa poistua ilman aikuisen lupaa.
Vastaus on ollut kyllä. Asumme rivitalossa, suojaisa aidattu leikkipiha aivan kotioveamme vastapäätä, ja ikkunasta alituiseen kyttäävä äiti...