Kehitysvammaisten lasten äideille kysymys
Poikani 4v. aloitti tässä uudessa hoitopaikassa, joka on paikkakunnan hoitopaikoista erikoistunut syvästi kehitysvammaisten lasten hoitoon.
Tänään poika tuli ihmeissään kertomaan, kuinka hoidon pihalla on ollut poika pyörätuolissa ja hänellä ei kuulemma ollut jotain rumiinjäsentä lainkaan (en nyt tähän viitti laitta tarkemmin, koska ei ole tästä pojasta sen enemmän kyse). Otinkin äsken sitten poikani kanssa asian puheeksi. Kerroin, että meitä on monenlaisia, on eri värisiä (tämän hän tietää oikein hyvin, koska tuttavapiiriimme kuuluu paljon ulkomaalaisia) ja on ihisiä, joilla ei ole käsiä tai jalkoja, on ihmisiä jotka on pyörätuolisa tai kävelevät yms. Yritin painottaa, että kaikki ovat samanarvoisia ja kaikki ovat tärkeitä. Yritän siis tavallani enneltaehkäistä, ettei poikani menen nauramaan toisille lapsille tms. typerää.
Miten aia kannattaisi puhua hänelle, että hän ymmärtää? Tahdon siis, että hän suhtautuu kehitysvammaisiin samalla tavalla kuin muihinkin, eikä erottele ihmisiä sen mukaan, ovatko he pyörätuolissa tms. AIkaisemmin olen kuitannut kaiiki pyörätuoliutelut ihan olankohautustyylillä, että hän ei pitäisi sitä lainkaan ihmeellisenä asiana.
Poika tästä sitten vielä kyseli, että miksi jollakin on suu koko ajan auki ja osaako sellaiset syödä, jotak ei saa suuta kiinni. VAstalisin siinä minkä osasin.
TAhtoisin kuulla kehitysvammaisen lasten äideiltä mielipiteitä, olen ko oikeilä jäljillä? Painotan nyt vielä sitä, että tahdon, että lapseni oppii suhtautumaan kaikkiin ihmisiin luonnollisesti ja että hänestä tulee ennakkoluuloton erilaisuutta kohtaan.
Tätä on nyt aika vaikea kirjoittaa, mutta toivottavasti joku tajuaa mitä ajan takaa....
Eniten ärsyttävät ihmiset jotka jäävät tuijottamaan eli jos et tee numeroa lapsellesi eri ihmisten erikoisominaisuuksista, ei lapsikaan pidä niitä ihmellisinä asioina.
Puhuisin sinun tilanteessasi päiväkodin henkilökunnalle, josko lapsesi voisi kysellä heiltä asioista ja vaikka käydä tutustumassa erityisryhmään. Tottakai lasta mietityttää pystyykö syödä jos ei saa suuta kiinni ja miten pärjää esim ilman jalkaa. Ehkä lapsi on vähän huolissaankin tai pelkää voiko hän menettää jonkun jäsenensä. Mielestäni ei saa selittää liikaa " kaikki on saman arvoisia" -juttuja, koska juuri silloin lapset ajattelevat: miksi sitä korostetaan että kaikki onn samanarvoisia, eivätkö oikeasti olekaan?