Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Saanko mä jo erota, vai onko tämä liian helpolla luovuttamista?
05.07.2007 |
Miehelläni on alkoholiongelma, joka on kestänyt jo vuosia. Hän ei ole rapajuoppo, hän kykenee käymään töissä ja on usein pitkiäkin aikoja juomatta, mutta kun retkahdus tulee, niin juo silloin oikein kunnolla. Yleensä retkahdukset ajoittuu vapaapäiviin ja lomiin, jolloin häntä ei kotona näy. Kun hän lopulta tulee häntä koipien välissä ja anteeksipyytävänä kotiin, on tili tyhjä, kun juomia on tarjottu myös kaikille tutuille eikä todellakaan mitään halpaa keskikaljaa.
Sitten alkaa taas katumus, ja valitus siitä, että ei ole rahaa. Otetaan palkkaa ennakkoon tai velkaa tuttavilta. Kun ne on saatu maksettua, tulee taas uusi repsahdus, ja mies on taas täysin peeaa. Sitten taas uutta velkaa, jne.
Perheellämme ei ole lainkaan yhteistä arkea, koska miehen on tehtävä kaikenmoisia hanttihommia päivätyönsä+ylitöiden lisäksi jotta saisi maksettua velkansa ja muut menot (asuntolaina, laskut, auto, yms). Minä maksan kotihoidontuesta ja lapsilisästä ruuat ja lasten vaatteet, lelut, lääkkeet, huvipuistokäynnit yms. Itselleni en voi koskaan ostaa mitään.
Miehen repsahduksen syyksi tuntuu nykyään riittävän mikä tahansa, ja aina syy on muka minussa. Esimerkiksi se, että en kysynyt häneltä lupaa mennä lasten kanssa yhden yön mökkireissulle vanhempieni kanssa hänen ollessaan töissä (ilmoitin toki asiasta, mutta lupaa en kysynyt enkä kysy vastaisuudessakaan). Muutama viikko sitten, kun miehellä oli vapaa viikonloppu, ja olimme suunnitelleet vaikka mitä ohjelmaa koko perheen kesken (mökkiä ja Puuhamaata), hän yhtäkkiä aamulla sanoi että menee " Jarkon" kanssa käymään kaupungilla. Sanoin että mene vaan, mutta muista että päiväunien jälkeen lähdetään sinne mökille. Se oli kuulemma liikaa: mies ei tullut, vaan jäi ryyppyreissulleen, koska nalkutin ja kahlitsin häntä kun uskalsin sanoa että tulethan ajoissa että ehditään mökille. Menimme lasten kanssa sitten ilman häntä, mikä sekin oli taas väärin, koska hän joutui palaamaan tyhjään kotiin seuraavana päivänä, ja se tuntui kurjalta ----> mies meni jälleen pubiin.
Näitä retkahduksia ei ole joka viikko, ei aina edes joka kuukausi, mutta aina kun kaikki näyttää paremmalta niin niitä tulee. Ja silloin minä tipahdan korkealta, kun olen juuri alkanut uskomaan parempaan huomiseen ja siihen, että ehkä suhteellamme on vielä toivoa.
Mies on muuten hyvä mies, ei lainkaan väkivaltainen, hellä lapsille ja minulle, eikä ole kotona koskaan kännissä. Hän ei suostu menemään AA-kerhoon tai muuhunkaan hoitoon, koska on vakaasti sitä mieltä että pystyy olemaan juomatta kunhan stressi vaan hälvenee. Mutta stressin syyksi riittääkin sitten ihan mikä vaan, kun hän on tietyllä tuulella. Vilkaisen häntä väärällä tavalla, tai uskallan kysyä jotain, niin hänellä napsahtaa ja on pakko päästä ryyppäämään. Eikä siinä todellakaan auta minun kieltelyni, uhkailuni tai aneluni.
Avioerohakemus on tässä pöydällä täytettynä, mutta en ole varma vienkö sen vai en. Täältä ja muualtakin saa aina lukea, miten kaikesta voi päästä yli, ja miten ihmiset eroavat nykyään liian helposti. Käsketään yrittämään ja hoitamaan suhdetta, mutta kun toinen ei halua hoitaa suhdetta eikä ymmärrä ongelmaa, niin ei minun yrittämiseni paljoa auta.
Kommentit (91)
Huomaa hyvin, että parhaiten asiat tietävät taas ne, joilla ei ole alkoholismista minkäänlaista omakohtaista kokemusta. Uskokaa huviksenne, elämä alkoholistin kanssa on yhtä helvettiä, juo hän sitten päivän viikossa tai 4 päivää putkeen kuukaudessa.
Mun mielestä on aika uskomatonta, että aapeetä " kannustetaan" jatkamaan avioliittoa sillä varjolla, että hän on luvannut olla miehensä rinnalla niin myötä-kuin vastamäessä. Entäs miehensä? Eiköhän hänkin jotakin luvannut, eikä se lupaus varmaan ollut se, että hän juo, tuhlaa perheelle kuuluvat rahat ja laiminlyö perhettään silloin kun lystää?
Kuinka moni teistä oikeasti suostuisi ITSE tuollaiseen elämään? Mies viikon teillä tietymättömillä, ei vastaa puhelimeen ettekä tiedä, onko hän elossa vai makaako kuolleena jossain katuojassa.
Kuinka moni teistä haluaisi tarjota lapsilleen tulevaisuuden alkoholisti-perheessä?
Usein täällä annetaan neuvoja eroamiseen, jos mies on ollut yhden illan ryyppyreissulla tai lähtenyt viihteelle, kun vaimo on ollut synnytyssairaalassa jne.
Aapeelle ja hänen lapsilleen olette kuitenkin valmiit antamaan tuomioksi elinkautisen alkoholistin rinnalla! Alkoholismi on koko perheen sairaus, siitä ei kärsi vain alkoholisti itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran kävin perheneuvolassa, yksin, kun mies ei tullut.
ap
Vierailija:
että muka sinä aiheutat hänen ongelmansa. Kyllä hän sisimmissään tietää, että syy on hänessä ja ei siksi suostuisi ehkä. Tai sitten hän selittäisi, että ne on siellä terapiassa ihan väärässä, ne ei ymmärrä mitään, hän itse tietää asioiden todellisen laidan. Tuota voi vääntää miten vaan.Lasten ja sun mielenterveyden vuoksi tuohon pitäisi saada joku stoppi nyt aikaan. Hän pitää teitä koko ajan varpaillaan, kun koskaan ei voi tietää, millä päällä hän on, että ratkeeko vai ei. Mitähän tapahtuisi, jos kuolisit ja hän jäisi yksinhuoltajaksi. Ketä hän sitten syyttäisi tai miten lapset hoitaisi. Takuulla syy olisi sitten vaan jossain muualla, vaikka liian rankka työ tai yksinhuoltajuuden rankkuus. Kyllä syitä löytyy.
Ef. 5:
25 Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä,
26 että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta,
27 saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton.
28 Samalla tavoin tulee myös miesten rakastaa vaimojansa niinkuin omia ruumiitaan; joka rakastaa vaimoansa, hän rakastaa itseänsä.
29 Sillä eihän kukaan koskaan ole vihannut omaa lihaansa, vaan hän ravitsee ja vaalii sitä, niinkuin Kristuskin seurakuntaa,
30 sillä me olemme hänen ruumiinsa jäseniä.
31 " Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi."
32 Tämä salaisuus on suuri; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa.
33 Mutta myös teistä kukin kohdaltaan rakastakoon vaimoaan niinkuin itseänsä; mutta vaimo kunnioittakoon miestänsä.
Eli aikamoinen käsky miehellä on rakastaa vaimoaan ja tehdä kaikkensa sen eteen, että vaimo voi hyvin.
Olen sitä itsekin miettinyt. Tuntomerkit täyttyvät: kaikkien muiden mielestä hurmaava ja äärettömän lahjakas, kotona pimahteleva. Varmaankaan ei olisi mitään ongelmaa, jos osaisin käyttäytyä kuten kunnon naisen kuuluu. Eli hoitaisin itse kaikki kotityöt, en kitisisi turhista, en koskaan sanoisi vastaan, en koskaan erehtyisi arvostelemaan.
Arvatkaa vain, onko oma isäni samanlainen. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usko huviksesi, mutta tuo taitaa tässä tilanteessa olla aika turhaa. Kaikki ihmiset eivät hae ongelmiinsa apua raamatusta. Eivät etenkään alkoholistit.
54
Jospa sinä kävisit ensin juttelemassa ja käsittelemässä omat tuntemuksisesi?
Joku ehdotti pariterapiaa ja se kuulosti tosi hyvältä ehdotukselta (johon miehesi tuskin kyllä myöskään ihan heti ainakaan suostuu).
Edellä oleva kirjotti paljon tärkeätä asiaa. Sinulla on oikeus tasapainoiseen ja hyvään elämään!
Ota alkuun vaikka asumusero vuodeksi ja katso, pystyykö mies pysymään raittiina, sillä sitähän hän tulee kokeilemaan, kun pelästyy ja ymmärtää, että olet tosissasi lähdössä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Usko huviksesi, mutta tuo taitaa tässä tilanteessa olla aika turhaa. Kaikki ihmiset eivät hae ongelmiinsa apua raamatusta. Eivät etenkään alkoholistit.54
Joku kirjoitti siitä, että vihkikaavassa luvataan rakastaa toista. Niinpä kirjoitin siitä, että jos kerran uskon asioihin viitataan, niin mitä Raamattu sanoo miehen rakkaudesta vaimoaan kohtaan. Ei siis kannata vedota vain siihen, mitä vaimo ajattelee miehestään.
Äitinikin mies sai hänet ajattelemaan, että vika on siinä ettei osaa olla kiva pikkuvaimo, oma tahto oli siis pahasta.
Vierailija:
Olen sitä itsekin miettinyt. Tuntomerkit täyttyvät: kaikkien muiden mielestä hurmaava ja äärettömän lahjakas, kotona pimahteleva. Varmaankaan ei olisi mitään ongelmaa, jos osaisin käyttäytyä kuten kunnon naisen kuuluu. Eli hoitaisin itse kaikki kotityöt, en kitisisi turhista, en koskaan sanoisi vastaan, en koskaan erehtyisi arvostelemaan.Arvatkaa vain, onko oma isäni samanlainen. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olen ottanut eron puheeksi, hänen reaktionsa on vain ollut " okei, hyvä homma, eipä tarvitse enää kuunnella sun valitusta" . Kun olen pakannut hänen tavaransa, en suutuspäissäni vaan rauhallisena, samalla todeten että tämä on nyt tässä, niin silloinkaan hän ei ole osoittanut mitään merkkejä pelästymisestä tai ehdottanut, että saisi jäädä ja menisi hoitoon.
Hän oli jo kerran muuttamassa pois, tavarat oli pakattu, mutta asunto, johon hänen piti muuttaa, olikin niin pahasti kosteuden vaurioittama että sinne tuli muutaman kuukauden kylpyhuoneremontti. Ja sitten koko muuttojuttu vaan jäi, meillä meni pari kuukautta paremmin, ja tuntui tyhmältä heittää miestä pois kun kuvittelin kaiken kääntyneen parempaan.
Eli kun hän muuttaa, en takaisin enää ota, en kovin helpolla. Juominen voi alkaa taas, vuoden tai viiden vuoden jälkeen, ja sitä en kestäisi. Koska hän ei suostu terapiaan, niin olkoon tämä liitto sitten tässä. Ainoastaan siinä tapauksessa, että hän vapaaehtoisesti, ei minun käskystäni, menisi AA-ryhmään ja terapiaan, sekä pariterapiaan kanssani, ja ottaisi ehkä antabuksenkin, niin voisin kuvitella jatkoa vielä joskus. Mutta mihinkään noista hän ei siis suostu.
ap
Vierailija:
Jospa sinä kävisit ensin juttelemassa ja käsittelemässä omat tuntemuksisesi?
Joku ehdotti pariterapiaa ja se kuulosti tosi hyvältä ehdotukselta (johon miehesi tuskin kyllä myöskään ihan heti ainakaan suostuu).Edellä oleva kirjotti paljon tärkeätä asiaa. Sinulla on oikeus tasapainoiseen ja hyvään elämään!
Ota alkuun vaikka asumusero vuodeksi ja katso, pystyykö mies pysymään raittiina, sillä sitähän hän tulee kokeilemaan, kun pelästyy ja ymmärtää, että olet tosissasi lähdössä pois.
Älä siis tuhlaa elämääsi, vaan jatka ja ole onnellinen.
Nyt minun on jo pakko sanoa, että jätä miehesi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta jostain syystä esiin nousee kamala uhma, kun otan eron puheeksi, tai kun ehdotan terapiaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko ap uhkaillut erolla monta kertaa, mutta jättänyt kuitenkin tekemättä sen, ja siksi miehesi ei ota sinua vakavissaan?
ap
Vierailija:
Oletko ap uhkaillut erolla monta kertaa, mutta jättänyt kuitenkin tekemättä sen, ja siksi miehesi ei ota sinua vakavissaan?
hätkähtäisi, vaikka joutuisi muuttamaan pois. Kummallista. Entäpä, jos asuisi itsekseen jonkin aikaa. Muutuisiko silloin mieli aa-hyväksyväksi. Se olisi kyllä suuri riski, sillä voisi löytää uuden taloudenhoitajan sillä aikaa, jos kerran on yleensä niin mukava, kuten sanoit.
Kummallinen mies. Eikö perheen yhteinäisyys ja hyvinvointi merkitse mitään. Ajatteleeko hän, että eläisi mieluummin yksin ja kävisi sitten joskus vaan lapsia katsomassa. Että hän olisi onnellisempi, kun saisi kavereiden kanssa vapaasti
Jotain psyykkistä häiriötä hänellä on. Erittäin itsekäs ainakin ja ei osaa käsitellä omia virheitään ja epäonnistumisiaan.
Vierailija:
kyllä hän väittää rakastavansa
Mutta jostain syystä esiin nousee kamala uhma, kun otan eron puheeksi, tai kun ehdotan terapiaa.
ap
Alkoholistin lapsena suosittelen sua ensin hakemaan apua itsellesi, että jaksat eron. Rakenna tukiverkko omasta perheestäsi, jos heistä on siihen, ja ystävistäsi. Hae myös ammattiapua, oikeusapua, terapiaa ym. että kestät olla lapsillesi äiti kaiken keskelläkin.
Tosin lyön vetoa ihan mistä vaan, että ei lopu.
Seurustelin itse aikanaan alkoholistin kanssa, mies oli minua 10 vuotta vanhempi. Hänkin syytti juomisestaan minua siihen asti, että kysyin häneltä, että eikö ole outoa, että hänen juomisensa on minun vikani, vaikka hän on juonut jo silloin kun itse työntelin vielä nukenvaunuja.
55
Ei voi antaa periksi juomiselleen ja siksi on mielummin valmis lähtemään.
Rakastamisen käsite taitaa olla vähän hukassa. Tai hän ei vain halua luopua sinusta - ainoasta tuestaan ja siksi sanoo rakastavansa.
Ehkä hän vain välittää sinusta syvästi?
Mutta, sinulla on yhtä kauan ongelma, kuin mitä miehelläsi kestää ymmärtää, että HÄNELLÄ on ongelma.
Jos miestäsi ei saada hoidettua, ei elämäsi tule paranemaan. Ilman hoitoa tilanne tulee vain huononemaan. Kuten sinunkin. Saatikaan lastesi!
Mitään et menetä, jos muutat vuodeksi pois. Silloin vasta oikesti näet, mistä on kyse ja mihin suuntaan olette menossa.
T. 66
Alue: Aihe vapaa
Hän oli (on) narsisti.