Lue keskustelun säännöt.
Tunnen äidin, joka ei koskaan kasvanut äitiyteen ja jätti lapsen isälle.
04.07.2007 |
Mitäs mieltä? Olivat eron partaalla ja kuinkas ollakaan, mun kaveri (ei ihan paraskaveri kylläkään) hankkiutu raskaaksi, koska halusi kaikin keinoin välttää eron. No raskaus eteni, vaan eipä vaan minkäälaiset äidinvaistot heränneet eikä tuleva vauva kiinnostanut, vaikka kuinka yritti ajatella tulevan kääröä.
Vauva syntyi ja kaverini huomasi, ettei hän tunne vauvaa kohtaan oikeastaan yhtään mitään ja erohan miehenkin kanssa tuli. Mies on ollut loistava isä alusta alkaen ja vauva jäi miehelle erossa. Nyt lapsi on jo paljon isompi, mutta äiti näkee sitä edelleenkin vain muutaman kerran kuussa, omasta tahdostaan siis noin harvoin.
Mitä mieltä tällaisesta ratkaisusta? Mun kaveri saa aina selitellä kaikille miksi hänen lapsensa asuu isänsä kanssa ja juuri kukaan ei ymmärrä, että jokin äiti voi lapsensa jättää melkeinpä vaille huomiota!!! Enpä minäkään tätä oikein ymmärrä, mutta ei ne miehet aina ole niitä jotka häipyvät ja jättävät perheen....
Kommentit (16)
Vierailija:
Ratkaisu ei kaduta, mutta se että olin päästänyt elämäni siihen pisteeseen että näin jouduin toimimaan kyllä kaduttaa.
Tapaan poikaa säännöllisesti, ja välimme ovat läheiset.
Poika tosin täytti juuri 13 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta kyllä se sydäntä riipii AINA kun kuulee ettei lapsi tapaa toista vanhempaansa, oli se sitten isä tai äiti. En minä ainakaan isiä ymmärrä tässä suhteessa yhtään sen enempää kuin äitejäkään.
jos tuo on lapsen kannalta paras ratkaisu, ei kai siinä muiden mielipiteillä ole painoa. Joskus rakkautta on myös se, että ymmärtää luopua rakkaastaan...
Äitini näin eka kerran 18v ja sen jälkeen olen nähnyt muutaman kerran.
Minulla kolme lasta ja he ovat tavanneet pari kolme kertaa.
Isäni kanssa läheinen suhde ja olen äärimmäisen onnellinen, että olen saanut kasvaa niin hienon miehen tyttärenä.
Olis lasten kannalta ollu parempi kun olis jääneet jo erossa isälle, nyt lapsilla on kovat traumat kaikesta mitä ehti tapahtua noina parina vuotena jolloin äiti sairastui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä ymmärrän. kysessä on ihminen jolla sairaus tunnepuolella. mieheni vanhemmat ovat sellaisia, varsinkin hänen äitinsä, joka halusi hylätä lapsensa lastenkotiin.
Perusti sitten perheen toisen tyypin kanssa ja harvoin ekaa lastaan näkee. Kaikenlaisia pastapäitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä heidän edes tarvitse selitellä miksi eivät koskaa siis koskaan näne lastaan. Ja tälläiset miehet ovat jopa korkeilla paikoilla yhteiskunnassa, jonkun näköistä arvostusta siis nauttivat.
rehellisesti myöntää että lapsella parempi isänsä kanssa ja antaa lapsen isälle eikä väkisin pidä lasta itsellä vaan sen takia että niin " kuuluu" olla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
samoin kakkosen, ainakin, oli niitä muitakin...
Toisaalta myös aika surullista. Paljon ei puhuta siitä, että äiti ei välttämättä heti synnytyksen jälkeen rakastu silmittömästi omaan lapseensa. Voi mennä aikaa, toisilla pitkäänkin, ja siinä " hämmennyksessä" äiti voi tietoisesti ottaa entistä enemmän välimatkaa lapseensa. Äidin rakkaus on jotenkin niin pyhä asia, että jos sitä ei tunnekaan ihan täysillä joka sekuntti voi tuntea itsensä aika epäonnistuneeksi.
jo aikoja sitten. Tunnen siis koko perheen (nykyisin ovat jo eronneet) ja olen ollut melkein lapsen syntymästä asti sitä mieltä, että isä olisi ollut paljon turvallisempi, luotettavampi ja rakastavampi vanhempi (kuten myös isän puoleiset isovanhemmat). Sen sijaan nainen kärsi/kärsii jatkuvista mielenterveysongelmista ja tuntuu melkein inhoavansa lastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
päihteiden liikakäyttäjä ollut jo vuosikausia, lapsiaan ei ole nähnyt sen koommin, mut se oli sen naisen valinta ja ei kyllä itkekkään valintaansa.
Vaimo lähti ja muutti Yhdysvaltoihin uuden poikaystävän kanssa. Halusi kuulemma elää oikeasti. Lapset olivat tuolloin 10v, 7v, 4v ja 2v.
Ystäväni on kyllä pärjännyt hyvin neljän lapsen yksinhuoltajaisänä, mutta kyllä hän on saanut ihmetystä osakseen. Lasten äiti on asunut meren toisella puolen jo 5 vuotta eikä ilmeisesti ole takaisin tulossa. Kerran on tänä aikana käynyt lapsia katsomassa. Kortteja lähettelee silloin tällöin ja soittelee muutaman kerran vuodessa, mutta eipä muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidinvaistot heräsi vasta muutaman kuukauden iässä, ja edelleenkin koen olevani (lapsi nyt 4-vuotias) se kakkosvanhempi lapselle. Isä on ollut hyvä isä alusta asti. Uskon että lapsen on hyvä olla isänsä kanssa, jos meille tulisi ero.
Ratkaisu ei kaduta, mutta se että olin päästänyt elämäni siihen pisteeseen että näin jouduin toimimaan kyllä kaduttaa.
Tapaan poikaa säännöllisesti, ja välimme ovat läheiset.
ne hyvällä omallatunnolla lasten isälle heidän erotessa. Nyt elää kadotettua nuoruuttaan TÄYSILLÄ, huoraa pitkin kylää, ryyppää rahansa, ryssinyt muutenkin raha-asiansa, pitää kaameita teinivaatteita, eikä edes puhu lapistaan. Tapaa heitä hyvin hyvin harvoin.