Miten teilla menee miestenne kanssa ketka olette olleet jo 20vyhdessa? onko valilla vaikeaa ja tosi vaikeaa, ja valilla taas tosi aurinkoista?
Kommentit (15)
Välillä menee hyvin ja välillä huonosti. Sellaista vuoristorataa, joskus paruttu eroakin mutta tosissaan siihen ei kumpikaan tähtää.
Lapsetkin lentäneet jo pesästään ja meillä menee hyvin.
20 vuotta tulee tänä vuonna täyteen ja monenlaista on matkalla tapahtunut, kivaa ja ei niin kivaa. Kummasti vaan yhdessä ollaan pysytty ja varmaan tullaan pysymäänkin.
Kolme lasta, rivitalo ja kaksi autoa... Terv. Nro 2
Aurinko paistaa taas jonkun ajan kuluttua
-ap-
Tai ainkin huomenna, nimittäin silloin meidän 20.hääpäivä!
Olemme lähdössä " häämatkalle" ja arki oman miehen kanssa on tällä hetkellä erittäin ihanaa, mutta onhan suhteessa kerennyt olla niitä " alamäkiäkin" ...tosin koskaan ei meilläkään olla edes erosta keskusteltu, mutta on siis ollut sellaista tasapaksua puuduttavaa arkea, jolloin tuntuu kuin ei toista enää oikein edes tuntisi. Yhdessä noistakin ajoista on aina kuitenkin selvitty ja löydetty uudelleen " se kipinä" , joka vielä tänäkin päivänä " huumaa" ;D
Elämä on ollut ylämäkeä ja alamäkeä, arkea ja juhlaa, yksi iso kriisikin on ollut. Parasta on arki ja tasainen elämä.
5v, ja lapsia tasasin välein, eli pienin lapsi aina vetää yhteen ihmeesti. Seksi pelaa hyvin, ja muuten tehdään ja harrastetaan ihan eriasioita, mutta puhutaan molemmat toisillemme vuorotellen omista asioistamme, ja otetaan osaa kun joku menee huonosti. Käytetään hellittelynimiä, ja ollaan empaattisia, viinipullo kuluu illassa, ja parasta on lukea kirjoja yöllä sängyssä kun on ensin roikuttu koneella yli puolenyön, molemmilla on omat. Eli olen tyytyväinen, riidellä ei oikeastaan koskaan, kun ei ole mitään syytä. Mies on ulkona viihtyvää lajia, minä kotikissa.
Ja mies viihtyy ulkona, minä kotona, mutta silti tullaan hyvin toimeen. - 10
Me ollaan jaettu yli puolet elämästämme(!), tänä vuonna tuli täyteen 17 vuotta yhdessä ja ikää molemmilla 32v :) Välillä on tasaista arkea, välillä mielettömiä " uudelleen rakastumisen" fiiliksiä. Kamalaa edes ajatella elämää ilman tärkeintä ihmistä vierelläni... Lapsetkin (meillä nyt 7v poika ja 3v tyttö) lentää joskus pesästä, mutta toivottavasti saadaan elää terveenä mieheni kanssa yhdessä pitkään vielä senkin jälkeen. Eli en vaihtaisi, edes niinä " harmaina" ajanjaksoina!
jolla vielä pieniä lapsia, eikö sitä saakin olla onnellinen että on vielä pieni päivänsäde kotona, ja sen kanssa kaikki maailman ihmeet saa kokea uudelleen?
Rukoilen joka ilta, että olemme mieheni kanssa yhdessä vielä kahdenkymmenenkin vuoden päästä! Tällä hetkellä ainakin elämä maistuu mieheni kanssa aivan ihanalta.
T: yhdessä hirveän monta vuotta, joista kaksi naimisissa :)
mutta ainahan sitä pientä kinaa on:) Pois en vaihtais ja lapsia meillä on useampi ja lapsenlapsiakin jo jokunen.
Ikää molemmilla 37 ja monta lasta. Mieheni on myös paras kaverini enkä mistään hinnasta vaihtaisi pois. Toki välillä suorastaan raivostuttaa jokin pikkujuttu, mutta kaikkinensa mukavaa, välillä jopa kiihkeää on ja on ollut.
Vaikeuksiakin on ollut, mutta yhdessä niistäkin on selvitty. Ja toivottavasti terveyttä riittää vielä pitkään yhteiseloon.
välillä on pitkäänkin tasapaksua arkea, mutta sitten aina tulee niitä ison onnen ja ilon hetkiä, jolloin tajuaa miksi sitä on sitoutunut. En kyllä vaihtaisi, eikä ole ihan tosissaan kai tullut mieleenkään meille kummallekaan.