vauva ja koira?

tuollaisia kyselet, joten odotapa vuosi taikka pari niin että sinulla on aikaa hoitaa ja kouluttaa sitä koiraa!! Yritäpä nyt keskittyä siihen vauvaan vain, vauvan kanssa riittää tekemistä jos niin haluaa, tai sitten anna vauva sellaiseen perheeseen jossa sen kanssa ehditään olemaan. Tylyä, mutta näin ajattelen.

haluaisin vain tietää faktoja asiasta! joten jos joku tietää oikeesti jotain hyödyllistä, voisko kertoa!?



ap

meillä tosin koira otettu jo pentuna niin on tottunut lapsiin.

Eli älä ota koiraa jos sinulla ei ole kunnolla aikaa sille. Nuoret koirat erityisesti tarvitsevat paljon liikuttamista, aktivointia, huomiota ja koulutusta.



Lasta ja uutta koiraa ei tietenkään tule jättää keskenään valvomatta. Mutta vähitellen tottuvat toisiinsa ja kun lapsi kasvaa, heistä voi tulla hyvät leikkikaverit. Usein näin käy kun pentu ja vauva kasvavat yhdessä.



Koira tarvitsee ehdottomasti oman paikan, jossa se saa olla rauhassa ja ruokarauhan. Eli samoin kuin koira opetetaan hyville tavoille, myös lasta pitää koko ajan opettaa koiran kohtelun suhteen. Erityisen työllistävää tämä on siinä vaiheessa kun lapsi lähtee liikkeelle ja alkaa tutkia kaikkea tarmolla.



Vaikeinta minusta arjessa oli lenkittämiset. Kun lapsi oli paljon kipeänä, omasta pihasta oli paljon hyötyä. Myöhemmin kun lapsi oli isompi, hän olisi viihtynyt parhaiten puistossa, mutta koira oli aina pakko lenkittää pitkän kaavan mukaan. Ehtii sitä muutakin, mutta tosiaan koira vaatii ajallisia uhrauksia yllättävän paljon.



Ja tietysti se mitä aina sanotaan, koira voi elää pitkään. Edellinen koirani kuoli 12-vuotiaana ja sinä aikana olin muuttanut kolme kertaa, elänyt eri parisuhteissa, siirtynyt työelämään ja saanut lapsen. Koiran hoitajat esim. matkojeni ajan olivat kaikonneet omien elämänmuutostensa myötä. Jokaisen arjen muutoksen mukana piti ajatella myös koiraa eikä se ole todellakaan ollut aina helppoa.



Eli kannattaa ajatella myös sitä, että koiran elinaikana teille saattaa tulla lisää lapsia, lapset alkavat viihtyä harrastuksissa ja kavereilla, olisi ehkö kiva matkustella jne. Onko koiralle aikaa vielä silloinkin?



Myös rodunvalintaan kannattaa käyttää viikko jos toinenkin jos koiraa ei ole aiemmin ollut.

toivottavasti meilläkin toimisi koira-vauva suhde.

kertokaa toki lisää kokemuksistanne, huonoja ja hyviä uutisia



ap

tosin olen itse koko ajan samassa tilassa enkä jätä niitä kahden. Olen myös opettanut koiran väistämään ettei astu lainkaan huovalle jonka päällä lapsi on.

En suosittele ottamaan pientä koiraa, jos et ole sitäkin valmis kouluttamaan. Terrierirotuja en suosittele ollenkaan koska ovat aika alttiita puremaan ärsykkeestä. En siis sano että koirassa on vikaa, koira vain toimii kuten sen luonto sanoo.

Ei kannata riskeerata, ota koira vasta kun lapsi ymmärtää kieltoja esim. 5-6 vuotiaana tai sitten ole valmis olemaan 24/7 paikalla kun koira ja lapsi ovat samassa tilassa.

Meillä kotona kaksi koiraa ja 5kk vauva.

Isompi koira touhuaa koko ajan vauvan lähellä (sakemanni) ja vahtii vauvaa sisällä ja ulkona. Pienempi koira (mäykky) ei juuri välitä vauvasta vaan nukkuu sohvalla 23h/vrk =)



Miinuksena tietysti, että imurointi 2xpvä on meillä pakollista, muuten olisi vauvan silmät ja suu täynnä karvoja jatkuvasti.

Koirilla on tapana pusutella vauvan kanssa aina ohimennessään, jota jotkut kovastikin kritisoivat. Kuitenkin olemme neuvolalääkärin kanssa asiasta puhuneet ja hän oli sitä mieltä ettei se ainakaan sen kummempaa ole kuin kaikki se kissanpaska mitä lapset hiekkalaatikoilla kuitenkin syövät...=)



On tehty allergiatutkimuksia, joissa todettiin lapsen taipumuksen saada allergia, laskeneen huomattavasti kun taloudessa oli joko kaksi koiraa tai enemmän. Itse olen allerginen vaikka koiria ieneen asuntoon onkin tumpattu kaksin kappalein, ja ainakaan vielä ei mitään merkkejä vauvan allergisoitumisesta ole (tuleekin kyllä yleensä vasta vuoden jälkeen..)



Meillä koirat ovat olleet jo vuosia ja vauva siis ensimmäinen.

Rotuyhdistyksistä ja hyviltä kasvattajilta saa asiallista tietoa, myös netistä löytyy paljon infoa.



Minulla on kokemusta vain vanhemman koiran ja vauvan yhteiselosta, mutta voisin kuvitella, että pennun sisäsiistiksi opettaminen ym. voi olla vauva-arjen keskellä työlästä etenkin jos asutte kerrostalossa.

asumme rivitalo kolmiossa ja meillä on aidattu piha, joka on tosin melko pieni. haluaisin nimenomaan jonkun terrierin/vastaavan pienen koiran. iso koira veisi liikaa tilaa.



Olisiko ollut parempi ottaa ekana koira, kouluttaa se hyvin ja antaa kasvaa pentuvaiheen yli ja hankkia sitten vasta lapsi?

Koiran pentu on aika vaativa, pitää opettaa sille käytöstavat, sisäsiisteys. Pentu vie paljon aikaa ja vaikka ihania ovat myös hermot ovat välillä tiukilla, kun pentu saattaa roikkua hampaillansa milloin missäkin, kaataa kukkapurkit ja syö juhlakenkäsi..Eikä usko sitten mitään.

Meillä oli kaksi koiraa snautseri ja terrieri, kun vauva tuli eikä meillä ollut ikinä mitään ongelmia. Kun lapsi oli 2v meille tuli toinen terrieri. Olihan se aikamoista vahtimista, kun pentu halusi tarrata hampaillansa milloin mihinkin, lapsen housuihin sun muuhun.

Asumme omakotitalossa ja se on kyllä edellytys, että selviän tämän pesueen kanssa. Aina voi päästää koirat ulos, jos siltä tuntuu, että meno menee liian villiksi..