Vaikka en ole täydellinen ulkonäöltäni

mulla nyt on vaan on jotain mitä näillä itsensä kehujilla ei ole. Sitä kutsutaan sisäiseksi kauneudeksi eikä se katoa edes ajan myötä!

Maailma on täynnä ihastuttavan epätäydellisiä ihmisiä, jotka ovat täydellisiä juuri siksi, että ovat sitä mitä ovat!

Itse olen aika nätti (en ylpeile sillä, mutta miksi se pitäisi kieltää) ja pidän itseäni kuitenkin myös aika sympaattisena, empaattisena ja ok fiksuna. Tunnen myös monia todella kauniita, älykkäitä, ihania, lämpimiä ihmisiä.



Ja se taas miltä kenenkin parteni NÄYTTÄÄ, on asia ihan erikseen. Mielestäni on todella epäkypsää ja pikkusieluista edes arvostella omaa partneriaan ulkonäön perusteella...Mikä ihmeen kommentti on, että " muut ihmettelevät, että olen saanut niin hyvän näköisen miehen" . Rakkaus on rakkautta. Ei hyvä ulkonäkö kenellekään miinusta ole, mutta ei sen kyllä parisuhteessa pitäisi paljon painaakaan. Oma mieheni ei välttämättä ole mikään adonis ulkoisesti, mutta uskomattoman fiksu, lämmin, vastuuntuntuntoinen, hauska, hyvä sängyssä, loistava keskustelija, menestynyt, suosittu, uskollinen, hellä jne. Ehkä joku joskus on voinut katsoa meitä ja ajatella " miten hän on saanut näin hyvännäköisen naisen" . Minä sanon heille, että paskanmarjat. Joka päivä hämmästelen, miten MINÄ olen voinut saada niin hyvän miehen...