Lue keskustelun säännöt.
4-vuotiaan uhoaminen; karsitko vai kärsitkö?
27.06.2007 |
Jos 4-vuotias uhmaikäinen alkaa uhoamaan vanhempiensa sanomisille, mitä teet? Jos vaikka käsketään siivoamaan huone, ja nostelee muutaman lelun kymmenistä laatikkoon ja urputtaa samalla uhmakkaasti " ensi kerralla en varmasti siivoa" , mikä on reaktiosi?
Entä jos lukuisia kertoja päivän aikana kuuluu komentojen ja pyyntöjen jälkeen tauotonta mutinaa ja jäkinää " ja en varmasti tottele" , kuunteletko kiltisti?
Itsellä palaa toisinaan hermo, joskus jaksan kuunnella ja vaan kevyesti moittia moisesta. Miten hoitotädit suhtautuvat tällaiseen uhmakkuuteen? Jos sitä yrittää vähentää tai karsia, niin aiheutuuko lapselle tunnevammoja tyyliin oma tahto on nujerrettu? Vai onko tämä vain ensimmäinen askel vaikeuksien tiellä, siis jos uhoamista sietää, paheneeko se iän myötä?
Kommentit (10)
mun puolestani saa jupista jos tekee kuitenkin, enemmän ongelmaa on siitä ettei tee ja saisi korvasta kantaa tekemään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esim jos käsken vessaan ennen ulos lähtöä niin heti kuuluu ettei ole hätä ja enkä varmsti mene ja samalla kävelee vessaan. =) Joskus menee kyllä kieltämättä hermot. Silloin sanon että nyt riittää ja suu kiinni. Jos ei hiljene niin vien rauhoittumaan huoneeseen. Tulee sieltä itse kun on rauhoittunut. Naurattaa joskus kun käyn sanomassa että sais tulla pois kyllä jo niin sanoo että rauhotun vielä vähän aikaa. =)
siis jos joutuu tekemään jotain vasten tahtoisesti, mutta tekee kuitenkin.
Sitten myöhemmin sanoo, että voin mä muuttaa mieltäni jos sä haluut..Yritä siinä sitten pysyä totisena. Ihana lapsi kiukkuineen kaikkineen!
esim. siivoamaan lelut. Jos ei ala mitään tapahtua, sanon että jos äiti joutuu ne keräämään, niin sitten lelut menee jäähylle. Jos ei vieläkään mitään tapahdu, otan jätesäkin ja kerään lelut siihen ja vien varastoon. Hyvästä käytöksestä saa sitten aina jonkun lelun takaisin.
Eikö ketään muuta rasita kuunnella jupinaa kaiket päivät? no, onneksi meidän kultu menee päivähoitoon syksyllä, lyhenee ainakin se aika jota mussutusta tarvitsee kuunnella...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Eikö ketään muuta rasita kuunnella jupinaa kaiket päivät? no, onneksi meidän kultu menee päivähoitoon syksyllä, lyhenee ainakin se aika jota mussutusta tarvitsee kuunnella...ap
että ymmärtäisit miten lapsen kehitys tulee menemään, jos valittaa nelivuotiaasta, ei vielä mitään ole nähnyt ja kokenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuulostaapa kamalalta tuo että onneksi menee syksyllä tarhaan. Olisipa sisäoppilaitoksiakin 4-vuotiaille, ei tarvitsisi nähdä kuin viikonloppuisin...
Mulla saman ikäinen ja toinen nuorempi ja kyllä muakin ottaa välillä päähän kuunnella narinaa, mutta onnellinen olen, että saan itse hoitaa lapsiani kotona.
mutta kyllä se kuppi alkaa tulla nyt täyteen. Varsinkin kun tuo uhoaminen vaan pahenee kaiken aikaa.
Pitäisikö minun sitten kärvistellä kotona lapsen kanssa, vaikka tunnen että en toisinaan jaksa hänen käytöstään - eikä kenelläkään ole hyvä olla? Enimmän aikaa on kivaa, mutta sitten on näitä päiviä, että kaivaa esille aamukamman.
Syksyllä lapsi on 4,5-vuotias ja mielestäni on jo korkea aika hänenkin päästä ikäistensä seuraan. Äiti on tuntunut riittävän tähän asti, mutta nyt on alkanut tuntua sille että käytöksessä voi olla mukana jo vähän turhautumistakin - minun kanssani kun ei voi harrastaa niitä kaikkein pikkupoikamaisempia juttuja (vaikka kerhoissa ja harrastuksissa käymmekin).
Kiitos teille muille (ei siis 10:lle) asiallisista kommenteista!
ap
Olennaisempaa on, totteleeko lapsi jupinoista huolimatta.
Minusta on vain hyvä asia, että lapsi voi purkaa harmiaan sanallisesti. Korkeintaan sanoisin, että ymmärrän sinun harmisi, mutta näin on nyt tehtävä, koska... ja selittäisin asian.