Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä puhua perheneuvolassa
23.11.2006 |
Varasin aikaa perheneuvolaan, mutta nyt mietin, mitä siellä oikeasti kannattaa puhua.
Välit miehen kanssa ovat tosi huonot. Mies huutaa ja valittaa nykyisin lakkaamatta sekä minulle että lapsille ja asiat ovat naurettavia. Ulkopuolisetkin ovat alkaeet kysellä, mikä miestä vaivaa.
Tänään esim valitti, kun en ollut eilen tehnyt hänelle eväitä töitä varten. Eilen töiden jälkeen laiton ruuan ja söin itsekin, vein vein lasta harrastukseen ja sen jalkeen laitoin iltapalan ja sitten lapset nukkumaan. Tämän jälkeen oli tosi väsynyt ja menin itsekin nukkumaan. Ylimääräistä aikaa ei siis jäänyt. Mies itse oli koko illan kotona toisen lapsen kanssa (6v). Mies tietää, että pakkasesta löytyy ruoka-annoksia ja pöydältä leipää ja jääkaapista leikeileitä. Mutta siis haukut sain, kun en ollut valmiiksi laittanut. Seuraava valituksen aihe oli, kun olin nostanut kenkäni eteisessä pois rappusilta (olin siis miehen mielestä kävellyt eteisen poikki likaisilla kengillä). Sitten mies huusi kun auton ovet olivat unohtuneet auki (auto autotallissa, joten ei haittaa). Tämä kaikki puolen tunnin aikana tänä aamuna.
Toinen lapsi heräsi ekaan huutoon ja tuli kyselemään, mistä te taas tappelette. No, eipä tarvinnut herätellä.
Nyt siis odottelen aikaa perheneuvolaan. Mietin mennäkö ensin yksin vai ottaako mies mukaan? Näistä edellä kuvatuista asioista ajattelin puhua, mutta en tiedä uskallanko, jos mies on mukana. Kun yritän puhua miehelle asiasta, hän syyttää minua huutamisesta ja valittamisesta, vaikka olen ollut hiljaa.
Toinen asia, mistä voisin puhua on miehen väkivaltaisuus. On aiemmin töninyt ja raahannut väkisin paikasta toiseen ja estänyt kulkemiseni. Viimeiseen puoleen vuoteen tätä ei ole tapahtunut. En tiedä johtuuko siitä, että en enää yleensä väitä miehelle vastaan asioissa. Olen vaan hiljaa. Vai onko syynä se, että aioin mennä puhumaan asiasta työterveyshoitajalle ja silloin mies lupasi parantaa tapansa. On siis ollut paremmin. Mutta tuo huutaminen ja minun syyttäminen ovat jääneet.
Kannattaako tästä puhua, kun ei ole ollut väkivaltainen pitkään aikaan? Tiedän, että jos mies kuulee minun puhuneen näistä asioista, hän hermostuu kunnolla ja kotona on tukalat oltavat. Mutta toisaalta kaikista asioista olisi hyvä puhua. Mutta mennäkö ensin yksin, jolloin on se vaara ettei mies suostu enää lähtemään mukaan vai yrittää puhua, vaikka mies olisi kuulolla?
Onko teillä kokemusta vastaavasta? Onko perheneuvolasta todella apua?
Tiedän että kommenttina tulee, että kannattaa jättää mies. Se ei kuitenkaan ole ensimmäinen vaihtoehto.
Kommentit (8)
Sitten aloin tajuta, miten tyhmistä asioista valitan, ja paransin tapani. No, annas olla, mies jatkoi siitä, mihin minä olin jäänyt. Meni kauan saada se tajuamaan, miten järjetöntä on huutaa toiselle ihan pienistä asioista. Sitten kun tajusi, päästiin molemmat turhista riidanaiheista. Edelleen kyllä riidellään ihan liikaa. Ehdottaisin, että sanoisit seuraavan kerran miehelles, että " mitä sitten. Toi ei todellakaan ole riidanaihe. Olin huolimaton ja yritän parantaa tapani, mutta huolimattomuuteen ei kukaan kuole." Yleensäkin joka kerta, kun toinen alkaa riidellä hölmöistä asioista, et lähde mukaan vaan yrität osoittaa, että olipas hassua alkaa vouhkata pikkuasioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Yleensäkin joka kerta, kun toinen alkaa riidellä hölmöistä asioista, et lähde mukaan vaan yrität osoittaa, että olipas hassua alkaa vouhkata pikkuasioista.
Olen yrittänyt tätäkin, mutta miehen mielestä hän ei valita vaan minä aloitin valittamisen, vaikka en edes puhunut hänelle mitään. Ne asiat, mistä hän huomautaa ovat erittäin tärkeitä.
Kun hän saapuu ruokapöytään, hän alkaa valittaa, mitä siitä puuttuu ja aina puuttuu jotakin tai ainakin ruuassa on jotain vikaa. Yleensä hän tulee vasta, kun muut ovat jo syöneet. Olen huudellut pari kertaa syömään. Hän alkaa mesomaan, kun me muut lähdemme pöydästä pois ja valittaa kun häntä ei ole käsketty pöytää, vaikka siis olikin käsketty. Pöydästä puuttuu tietysti hänen mukinsa ja siitä saan kuulla. Kun yritän selittää, että turha siitä on huutaa, sen saa helposti pöytää, niin huuto vaan lisääntyy ja minä olen paska akka, joka valittaa koko ajan.
Nykyisin siis yritän olla vaan hiljaa ja antaa haukkujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisetsa ulos.
eli tavallaan taisteleeko lasten kanssa sun huomiosta, eikä oikeen osaa olla isä?
mutta jos perheneuvolaan menet niin tottakai sun pitää puhua tuosta väkivaltaisuudesta sekä henkisestä väkivallasta.
kyllä ne siellä kyselee jos ei saa suutaan auki.
Enpä tiedä, mitä itse tekisin...Pakko kai se mies olis saada ymmärtämään, että käyttäytyy kuin vauva. Toisaalta vaimokin on ottanut tollaisen marttyyriasenteen. Minä kyllä sanoisin suoraan ja ehkä vähän naureskelisinkin, että oletpa hölmö, enkä ainakaan alkaisi miestä passaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Enpä tiedä, mitä itse tekisin...Pakko kai se mies olis saada ymmärtämään, että käyttäytyy kuin vauva. Toisaalta vaimokin on ottanut tollaisen marttyyriasenteen. Minä kyllä sanoisin suoraan ja ehkä vähän naureskelisinkin, että oletpa hölmö, enkä ainakaan alkaisi miestä passaamaan.
En passaa miestä ja aiemmin kun sanoin asiat suoraan, alkoi mies käyttämään voimakeinoja eli tämä " marttyyriasenne" on kyllä turvallisempi. Ajattelin, niin että kun mies ei sanoin saanut haluamaansa vaikutusta aikaiseksi hän turvautui voimakeinoihin. Nyt kun olen etupäässä hiljaa, on tilanne parempi.
Mutta nyt siis menossa perheneuvolaan, jos sieltä vaikka sais apua.
Ehkä yritän mennä ensimmäisen kerran yksin ja puhua asioista. Yhdessä miehen kanssa puhuminen pelottaa.
Vierailija:
Ehkä yritän mennä ensimmäisen kerran yksin ja puhua asioista. Yhdessä miehen kanssa puhuminen pelottaa.
henkisen väkivallan ja muunlkin uhri olet siis.
Alue: Aihe vapaa
Miehesi ilmeisesti yli stressaantunut, tai suurinpiirtein 33-36 vuotias, kun sitä ihmettelee että mitä tässä kaikessa on järkeä. Ja mitään ei oikeen jaksa, tekee vaan rutiinilla kaikkea, päivästä toiseen. Seuraavalla kerralla lähetä miehesi yksin, ja katsokaa sitten, mitä jatkossa. Naisten on helpompi ymmärtää tunteita kun miesten, sinähän tässä kärsit, molempien edestä, mutta näin tämä yleensä vaan menee että on jaksettava, ja jaksettava, hyvä kun sait ajan itsellesi, voimia!