Auttakaa kamalan vaikea tilanne!

Niin kauan kuin Mummo oli sairaalassa niin kerrottiin että hän on nyt kovasti kipeä eikä tule enää kotiin. Sitten kun kuoli niin sanoimme että hän on nyt taivaassa (halusimme puhua hänelle taivaasta vaikka emme itse siihen uskokaan, se oli sopivan helppoa kun on paikka minne voi sanoa Mummon menneen). Eipä tuo poika sitä sen enempää kyseenalaistanut, välillä kyselee että koska Mummo tulee kotiin sieltä. Nyt on ottanut tavaksi vilkutella tähtitaivaalle, koska Mummo on kuulemma siellä ja tähdet on Mummon kavereita. Voimia teille!

Lapset olivat tuolloin 2v5kk ja 3v8kk. Mummolla oli syöpä ja oli sairaalassa usean kuukauden. Kävimme lasten kanssa katsomassa monta kertaa mummoa ja puhuimme kuolemasta jo etukäteen.

niin olivat valehdelleet meidän silloiselle 2,5 vuotiaalle että koira meni toiseen maahan. itse kyllä kerroin että rekku on koirien taivaassa. en itse usko jumalaan enkä kuulu kirkkoon mut helpointa selittää noin.



ja tiedän, koiraa ja ihmistä ei voi verrata. mutta tämä koira oli perheenjäsen ja kuului mummin perheeseen, ja enemmänhän lapsi leikki koiran kanssa lattialla kuin esim ukin, joka sekin on rakas lapsellemme.



vieläkin nyt 3-vuotias kyselee missä tämä koira on ja sanon että koirien taivaassa, ja tyttö vastaa aha ja se siitä.

Otan osaa suruusi. Me emme myöskään ole uskovaisia, emmekä edes kuulu kirkkoon. Siksi tuo taivaasta puhuminen aluksi vähän mietitytti, mutta toisaalta haluan vain että lapsi ei saa mitään pelkotiloja kuolemisesta. Ehkä tuo " taivas" voisi olla hyvä ja konkreettinen käsite lapselle. Hän ymmärtäisi, että mummilla ei ole enää täällä, mutta että hänellä on hyvä olla...



AP

Lapsi hyväksyi tämän selityksen.

Kerroin myös, että siellä mummon on hyvä olla, eikä enää ole sairasteluja. Yritin näin antaa lapselle " ei niin pelottavaa" kuvaa kuolemasta. Meillä myös mummo sairasteli ja oli sairaalassa ennen kuolemaansa.

Ja meillä ainakin asia sulatettiin ihan hyvin ja ymmärrettiin myös, miksi ei voida enää tavata mummoa, kun se on siellä toooosi kaukana taivaassa. Eikä sinne voi mennä täältä maasta.



Eri asia on tietysti sitten, jos ei halua sepittää mitään taivas juttuja, mutta meillä se oli ihan hyvä juttu, eikä lapselle jäänyt pelottavia tai huolestuttavia asioita pyörimään päähän.

Isompanahan voi sitten selittää seikkaperäisemmin mistä on kyse.

Kuoleminen on maailmassa luonnollinen asia, ja mun mielestä lapselle pitää kertoa mitä kuolema oikeasi on.



Ei meillä lapset mitään pelkotiloja ole saaneet vaikka tietävät oman mumminsa kuolleen, ja heille on kerrottu rehellisesti mitä kuolema on.



Missään nimessä en halauaisi lapsen odottavan mummiaan palaavaksi jostain. Sehän olisi väärin lasta kohtaan.

Jos tarkoitit minua tuolla että lapsi odottaa mummon palaavan taivaasta niin ei se kyllä ihan niin ole, kyllä on hyvin selväksi tehty että hän ei tule enää takaisin, ikinä. Mutta tuon ikäinen ei vaan ihan taida vielä ymmärtää mitä tarkoittaa ikinä... Ja kyllä meillä on puhuttu kuolemastakin, siis ei ole mitenkään vaan sanottu että mummo hävisi taivaaseen vaan kyllä on puhuttu että ihmiset kuolevat ja sitten menevät sinne taivaaseen. Ja kun on oikein vanha ja sairas niin sitten kuolee. Mun mielestä se ei ole mitään satuilua, vaan lapsen on helpompi ymmärtää näinkin vaikeaa asiaa kun on joku konkreettinen paikka minne voi ajatella omaisen menneen. Hyvin monet aikuisetkin uskovat taivaaseen, miksei pienelle lapselle voisi sellaista kertoa?

Kiitokset kaikille vastanneille. En kertakaikkiaan voi puhua lapselleni äitini kuolemasta realistisesti. Ei minun mielestäni vajaa 3-vuotiaan tarvitse tietää elintoimintojen lakkaamisesta saati ruumiin mätänemisestä mitään. :-(



Käytämme luultavasti siis tuota taivas-käsitettä.



Vielä kysyisin teiltä, joilla lähiomaisia on kuollut, että osallistuivatko pienet lapsenne hautajaisiin? Miten he suhtautuivat niihin? Järkyttääkö vanhempien suru lasta kovasti?

mistä uskonnot ovat saaneet alkunsa?



Miettikääpä.

Lapset olivat silloin 5 v ja 8 v. Puhuttiin paljon kuolemasta, ja lapset olivat katsomassa mummoa arkussa. He itse halusivat. Se oli kaunis hetki, suosittelen tätä käytäntöä. Hautajaisissa tietysti myös lapset mukana. Lasten on hyvä nähdä koko homma, arkun laskeminen hautaan..Nämä on vaikeita kysymyksiä. Jokainen tekee niinkuin itse parhaaksi näkee. Tämä oli meidän ratkaisu ja se oikea meidän perheelle. Jaksamista ap sinulle ja perheellesi!

näin lapsi sen asian käsitti. Olivat mukana hautajaisissa ja surusta sanottiin lapselle että äiti itkee sen takia koska on ikävä.

Ei sitä asiaa tarvitse mitenkään kauhistella tai vähätellä ja itkeä voi myös.

Koiran poismeno meillä aiheutti enemmän surua lapsille koska koira oli perheenjäsen ja ollut aina läsnä lasten elämässä. Ja ikävä on kova vanhemmalla lapsella. Kysyy ulkoillessa että näkeekö koira meidät nyt kun ollaan täällä ulkona ja käykö öisin pihallamme. Ja saako tarpeeksi ruokaa taivaassa ja pitääkö isomummi koirasta huolta taivaassa