Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Nuoret kummit 15-22-vuotiaat. Miten toivotte teitä muistettavan? Kiinnostaako lapset vielä kovasti?

Vierailija
07.11.2006 |

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
07.11.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

että kiinnostaa kyllä, on ihanaa touhuilla kummilastenkin kanssa. huolimatta siitä että omiakin lapsia on. piirustukset ja kuvat ovat ihania saada. viime vuonna sain joululahjaksi kummitytöltä kehystetyn kuvan missä oli myös paperille painetut käden ja jalan kuvat. kummi vuodatti salaa liikutuksen kyyneleitä. Joulupukille vinkiksi ;)

Vierailija
2/6 |
07.11.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset


Joka varmasti vaikutti kummiuteeni. Voisin kuvitella, että jos ei olisi omaa lasta, en olisi niin läheinen/omistautuva kummi..



Toisen kummilapsen sain 18-vuotiaana ja kolmannen 19-vuotiaana. (nyt olen 21) Ja nämä kummilapset taitaa riittää, ainakin vähäksi aikaa! Voisin olla parempikin kummi.. Mutta en usko sen liittyvän ikään.



15-vuotiaasta pikkuveljestäni tulee kummi keväällä ja uskon että hän osaa omistautua kummiuteen paremmin kuin itse koskaan - hän on aina haaveillut kummilapsesta ja on luonteeltakin " kummiainesta" ;)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
07.11.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

olet väärällä sivulla!

Vierailija
4/6 |
07.11.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei minua tarvi muistaa, muistan itse kummilastani ja olen yhteydessä häneen.



t. yhden kummi ja kahden äiti

Vierailija
5/6 |
07.11.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

niin kyllä kiinnostaisi.



Mutta ihmiset saattavat olla niin eri tilanteissa, että ei voi kenenkään puolesta sanoa.



Jos on villit opiskeluvuodet menossa, niin sitten ei välttämättä niin kovasti ole kiinnostusta, mutta varmaan jonkin verran silti.

Vierailija
6/6 |
07.11.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta kun pääsin kummiksi 17-vuotiaana, niin oli aina tosi kiva saada lapsesta kuvia ja ehkä joku itse tehty piirrustus.



Ja kun asuttiin toisella puolella Suomea, niin aina silloin tällöin kummipojan kansssa " soiteltiin" (siis taapero kuunteli ja välillä selitti jotain ja kummitäti lässytti... : ) )