Mikä on " säällinen suruaika" eron jälkeen, kun uuden suhteen saattaa avoimesti alkaa?

...avioliitto, josta eroa haen oli jo vuosia täysin yksinhuoltajan elämää. ei mitään lämpöä eikä läheisyyttä, joten sen puolen olen surrut jo pois kauan sitten. Muutenkaan tuo mies ei nostata minkäänlaisia viboja, onneksi asumme jo eri osoitteissa. Mutta jännä juttu on se, et nyt ei tapella, kun käy lastaan katsomassa, pystymme keskustelemaan kuin aikuiset ihmiset konsanaan, ilman riitoja. Paluuta entiseen ei tule!

mutta onko lapsi jo valmis ottamaan uuden ihmisen elämäänsä?

suhde on todella sitä, mitä toivot, niin sitten esittelet lapsellesi...tai näin minä tekisin. ONNEA!

Sitä pidin vähän turhan nopeana, vaikka itse olinkin se joka lähti. Mutta jokaisen oma asia.



Jos on työstänyt eroa jo pitkään ja tunteet puolisoon ovat kuolleet, on helpompi pystyä uuteen suhteeseen nopeammin kuin jos on tullut jätetyksi yllättäen ja äkkinäisesti. Ei minun mielestäni tarvitse odottaa eron viralliseksi tulemista, jos tuntee olevansa valmis uuteen suhteeseen. Ei rakkaus katso ajankohtaa eikä tiedä milloin avioero on virallinen =)

Tajuan, että jos vaik tulee yllättäen jätetyksi niin ei varmaan kannata hypätä uuteen samantien. Silloin kun itse erosin, niin koko viimeinen vuosi ennen eron hakemista oli sitä suruaikaa ja luopumista, itse paperin vieminen oli vaan se lain vaatima viimeinen niitti.

minun " puolellani" , vaikka en olisi sitä odottanut enkä ansainnut. Sääliteltiin, että miten nyt selviän ja voi voi kun lapset " jäivät minulle" . Ihmisillä on selvästi oletus, että mies on aina syypää eroon ja nainen se säälittävä reppana, joka " jää lasten kanssa" . Jos omasta erostani haluan etsiä syyllistä niin ehkä se olin minä itse enemmän kuin mieheni.

Vierailija:

Siitä vaan. Olet saanut jo h*oran maineen erossa. On se jänskää, että kun nainen saa aina erossa h*oran maineen, vaikka mikä olisi eron syy....

Itse löysin uuden mieheni, kun erosta oli kulunut puolivuotta. Ex-mies taas muutti uuden naisystävänsä luokse asumaan samana päivänä kun eropaperit vietiin.

Tää kaukorakkaus meinaa vaan repiä palasiksi.... Molemmilla meistä on sama tilanne; hän on kahden lapsen yh-isä, ja mulla siis yksi. Puhuttiinkin, että hiljalleen ensin tutustumme me, sitten on vuoro tutustua toistemme lapsiin. Hiljaa hyvä tulee! -ap-

Nyt erosta tasan vuosi ja heillä vauva ja vastavalmistunut omakotitalo, aika hiton kauheeta. Noh ei liittynyt tähän, vaan anna palaa, olet varmastikkin onnesi ansainnut. Ei kannata ajatella muita, olet oletettavasti aikuinen ja tunnet itsesi jne.. Lapsetkin ovat kyllä sopeutuvaisia! Onnea sinulle!!!