Miksi minä en saa ystäviä :(

Olen ilmaa kaikille, kukaan ei välittäisi vaikkei minua olisikaan.

Toista tälläistä luuseria tuskin on olemassa.

Ole onnellinen että sinulla on ystäviä joille olet oikeasti tärkeä!

enkä itse ole mikään paras puhumaan ystävien etsimisestä, kun olen niin ujo ettei niitä ystäviä juurikaan ole, mutta en aio lopullisesti luovuttaa. Et sinä voi olla niin tylsä, etteikö kukaan jaksaisi tutustua sinuun. Oletko luonteeltasi arka? Minun on ainakin vaikea ruveta keskustelemaan vapautuneesti tuntemattomien kanssa, mikä voi vaikuttaa siltä, etten ole kiinnostunut juttelemaan. Tiedän kyllä miten masentavaa se on, kun tuntuu että on ihmisille kuin ilmaa. En kuitenkaan usko, että oikeasti asianlaita on ihan niin. Sitä vaan lannistuu ja masentuu ja alkaa uskomaan siihen että vika on itsessä. Nostan kuitenkin hattua sulle siitä, että olet jaksanut yrittää ja pitänyt yhteyttä niihin ihmisiin. Ja sori tämä sekava teksti, pointtina nyt kuitenkin on, ettei kannata luovuttaa vaikka kuinka onnettomalta tuntuisi. Itsekin yritän muistaa sen.

Elämä tuntuu todella tyhjältä, kun tuntuu ettei kukaan ole kiinnostunut olemaan ystävä. Tai ehkä en itse vain yritä tarpeeksi. Joka tapauksessa ymmärrän nuo itsesäälifiilikset, niihin aina välillä pakosta uppoaa kun olo on niin yksinäinen.

onko sinulla kirje- tai meilituttavia?





kirjoittamisesi perusteella osaat ilmaista itseäsi hyvin kirjoittamalla, joten ehkä sellainen tuttavuus voisi täyttää sosiaalista tyhjiötä?



spr:llä on ystäväpalvelua jne. monet vanhukset on yksin, joten olisit iso ilo, jos voisit käydä jonkun vanhuksen luona säännöllisesti. itse näin naapurin mummon itkevän kyyneleillä yksinäisyyttään, kun ei itse päässyt ulos liikkumaan. kotiapu kävi ja jonkin verran tuttavia, vaan silti hän oli yksinäinen.



mullekin voi kirjoitella oliviini (at) yahoo (piste) com. asun todennäköisesti sen verran kaukana korvessa, että tuskin haluat tulla käymään :)

hänestä välittyy teennäisyys, jonka taakse en halua nähdä. Ystävää hän ehkä kaipaisi ihan oikeasti, mutta jotenkin saan vahvasti vaikutelman, että hänen todellinen luonteensa ei ole kovin miellyttävä. Toisista ihmisistä minulla ei ole tällaisia ajatuksia ollut, ja minulla on paljon erilaisia ihmisiä ystävinäni. Ajattelen, että tämä ihminen on varmaan todella hallitseva ja vaativa, sekä ehkä myös helppo loukkaantumaan ja paheksumaan. En siis aio ottaa selvää siitä.



Miksiköhän tätä sinulle kirjoitan? En muista. Ehkä ne ihmiset, joita olet lähestynyt, eivät kerta kaikkiaan natsaisi sinun kanssasi yhteen. Toivon, että löydät ystävän!

Luulen että olen nykyisin niin varautunut ystävä-ehdokkaiden seurassa, että he kokevat minut jotenkin kylmäksi tai jtn. Olen vain niin pettynyt ihmissuhteisiini, etten ehkä (huomaamattani) heti aluksi lämpene oikealla tavalla. Olen jotenkin varuillani, asenne jo valmiiksi sellainen että ei tuokaan ole kiinnostunut minun seurastani. Se on tietysti omaa syytäni, mutta kun tarpeeksi usein " hylätään" , niin vaikea on ihmisiin luottaa!



Joku kysyi mistä olen, olen Keski-Uudeltamaalta.



ap

Vai ajatteletko vain sitä onko/eikö joku mahdollisesti ole kiinnostunt SINUSTA?

itsellä ja monilla muilla lapsiperhe-elämä vie kaiken ajan ja energian. Ehkä " vaadit" liikoja. Itselläni on muutama ystävä, joiden kanssa olen yhteydessä nykyisin aika harvoin, juuri em. kiireistä johtuen. Tiedän kuitenkin, että he ovat jossain minua varten ja he tietävät minun olevan täällä heitä varten, mikäli tarvetta tulee. Emme siis tapaile joka viikko, eikä edes kuukausittain, joskus aikaa saattaa vierähtää useampikin kuukausi. Kenties siis vaadit näillä tapaamisilla ja soitoilla enemmän kuin toinen on valmis tai kykenevä antamaan. Minusta ainakin yhteyden katkaiseminen olisi helpompi tapa päästä eroon jatkuvasta ahdistelusta kuin jaksaa mokomaa.

Sinuna en lähtisi etsimään ystävää vaan kaveria. Ihmistä jonka kanssa voi mennä lenkille tai leffaan. Sitten vasta kun tutustuu, tietää onko ystävyydellä mahdolisuuksia.



Aika moni painiskelee samojen asioiden kanssa. Ihmiset muuttavat, tulee lapsia, mennään naimisiin, erotaan... Kaikissa tilanteissa ystävyyssuhteet ovat katkolla tai koetuksella. Monellakaan ei ole sitä tosiystävää, et ole yksin.



T: Minä, joka en enää edes etsi ystävää, vain kavereita minulle kiitos

Mutta mieti myös oletko tulkinnut liian äkkiä kieltäytymiset väärin. Ainakin itselläni on todella kiireinen elämä eikä se tarkoita että kerran sanon että ei sovi etten haluaisi enää nähdä. En ehkä muista myöskään usein soittaa tai ehdottaa tapaamista uudestaan, mutta silti haluan nähdä kun vaan ehdin taas.

Itse olen muuttanut viime vuosina pariin otteeseen Suomen ulkopuolella. Ja voin kertoa, että ei ole helppoa löytää ystäviä, kavereita kyllä löytyy helposti.



Toisekseen ystävyyssuhteen luominen vie aikaa!!! Vuosi lienee minimi jos kolme-neljä kertaa kuussa tavataan. Ja sen olenm huomannut, että 20-30 kaverista kyllä erottuu ajan mittaan 1-2 ystävää :).

siivoamisen jälkeen.