Lue keskustelun säännöt.
Mistä saat sisältöä elämääsi kun lasta ei kuulu? ov
07.11.2006 |
Meille ei yrityksestä huolimatta ole vielä lasta kuulunut, yksi keskenmeno kylläkin. Tuntuu että nyt alkaa voimat ja jaksaminen loppua, koko elämä pyörii lapsenyrityksen ympärillä (ja kiitos, en kaipaa niitä " lopettakaa yrittäminen ja stressaaminen" -kommentteja, koska sitä on yritetty ja SE EI ONNISTU).
Haluaisin tietää että miten te, jotka olette samassa tilanteessa, olette löytäneet elämään muuta sisältöä? Elämä tuntuu niin tyhjältä, töissä käynti päivä toisensa jälkeen ja harrastukset eivät tunnu enää riittävän.
Miten saan pääni kestämään?
Kommentit (10)
Mutta lapsettomuusvuosina ajattelimme, että elämän on oltava onnellista ja hyvää elämää ilman lastakin. On oltavia unelmia ja tulevaisuuden suunnitelmia, joihin lapsi ei liity. Ei saa jäädä rypemään siihen ajatukseen, että jos lasta ei tulekaan...
Minulla sisältöä elämään toi työni, jota rakastan ja joka on kutsumukseni ja jossa saan työskennellä lasten parissa. Minulle oli äärimmäisen ihanaa se, että ympärilläni on lapsia, saan kasvattaa ja opettaa heitä. Lisäksi olen monenlaisessa järjestö- ja vapaaehtoistoiminnassa mukana, todellista ihmissuhdetyötä sekin ja antaa ihan valtavan paljon elämään.
Hyvä parisuhde on onnellisen elämän perusta. Miehen on täydellinen minulle ja oleminen hänen kanssaan on onnellista ja arki rikasta monella tapaa. Ja ihanat ystävät. On sitä elämässä kaikenlaista ilman lastakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No meille siis EI tule niitä lapsia, toivoa ei enää ole, joten muualtahan sen sisällön vaan on tultava. Itselläni tällä hetkellä suunnilleen tässä järjestyksessä:
- miehen ja mun välisestä rakkaudesta ja hauskuudesta
- seksistä ja intohimosta ja muista hedonistisista nautinnoista
- materiasta
- luonnosta
- masennuslääkkeistä ja terapiasta
- kavereista
- mielenkiintoisista kokemuksista ja suunnitelmista
- urasuunnitelmista
- yleisestä filosofoinnista
Tosin masennuslääkkeet jätin pois vaikka lääkäri toisin neuvoi. Ei vaan tunnu todellakaan hyvältä yrittää lasta ja popsia samalla pillereitä.
Ap, miten tosiaan olisi joku harrastus, tai lemmikki? Lemmikin hankinta voi antaa sisältöä elämään.
voit vaikka halutessasi tulla meille pariksi viikonlopuksi lastenvahdiksi niin tajuat että elämäsi onkin jo aika mukavaa
Mutta lapsettomuuden aikaan itsestä tuntui vähän samalta, ettei elämässä ollut muuta sisältöä kuin se lapsen kaipuu. Mutta kyllä se sisältö oikeasti tuli siihen aikaan harrastuksista ja parisuhteesta.
Kuulostaa kauheelta, varmaan erityisesti sinusta, mutta nyt kuitenkin usein kaiholla muistelen niitä aikoja kun pystyi menemään ja kulkemaan miten halusi, usein viikonloppuna miehen kanssa vuokrattiin leffa ja syötiin hyvin jne. Harrastin paljon eikä tarvinnut sen kummemmin miettiä, milloin sitä meni ja minne. Nyt kaikki tuo tuntuu kauhean vaivalloiselta.
Silloin sitä kuitenkaan ei päässä pyörinyt juuri muu kuin lapsen saanti, olin ihan hurjan fiksaantunut siihen ajatukseen. Hoidoilla vauva sitten sai alkunsa.
Vauvamme on vasta 4 kk vanha, joten eiköhän tämäkin vielä iloksi muutu. Vauvalle ei tuttipullokaan kelpaa, joten olen aika sidottu kotiin.
En nyt kauheasti vastannut kysymykseesi, mutta yritin sanoa, että koita nauttia kuitenkin tästä hetkestä, tee asioita, jotka sinua kiinnostaa, huolehdi parisuhteesta jne. Toivottavasti teillä tärppää pian, ymmärrät ehkä sitten mitä tarkoitin...Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin työt maistui ihan puulta, en välittänyt vaihtaakaan paikkaa, kun ajattelin koko ajan, että jos nyt tärppääkin, niin mitähän uudessa paikassa ajateltais...
Ja seksi ei ollut enää nautinto sen yrittämisen jälkeen. Mutta parisuhde muuten toimi parin pienen kriisin jälkeen. Sitä kannattaa hoitaa!
sekundäärien lapsettomuus ja silti ottaa koville. Etenkin kun vihdoin onnistunut hoito päättyi keskenmenoon keskiraskaudessa :´´(.
Meillä siis yksi lapsi, mutta silti tekee välillä tiukkaa.
Itse tein radikaalin ratkaisun ja irtisanouduin töistä - nyt vähän toisissa hommissa yrittäjänä (paljon huonompi palkka juu). Olen tosi innoissani ollut. Olen oikein ihmetellyt energiaani ja ideoita, kuinka homma laajenee... Jaksoin taas aloittaa hoitorumbankin.
Yllättävän iso muutos tuo työn tuottama ilo, vaikka ihan suht hyvin viihdyin työpaikassanikin. Oli vaan aika katsoa, mitä seuraavaksi...
Joo apuna tietty myös mies, terapia, ystävät ja lapsettomuushoidot ja taustalla ajatus sijaislapsesta ja adoptiosta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun ei ollut vaihtoehtoja, elämä meni eteenpäin. Tein asioita, jotka kiinnostivat ja minulla oli mielenkiintoinen työ. Matkusteltiin, harrastettiin, nautiskeltiin elämästä.
Monta vuotta sen jälkeen tapahtui odottamaton käänne. Sain lääkäriltä siunauksen raskauden yrittämiseen ja saimme lapsen. Enempää ei koskaan tule, mutta yhdestä on ollut sitäkin suurempi ilo...ja surukin.
Nautin tästä ajasta eri tavalla kuin aiemmasta elämänvaiheesta, mutta onnistuin olemaan silloinkin onnellinen. Kun tarpeeksi aikaa oli mennyt, tajusin, ettei lapsi yksistään voi tehdä minua onnelliseksi. Mitenkään lapsen merkitystä vähättelemättä, niin onnellisuuteen tarvitaan muutakin. Onnelliset ihmiset eivät ole saavuttaneet kaikkia haaveitaan vaan oppineet, miten karikoista selvitään eteenpäin, miten onni löytyy pienistä asioista, miten toteutumattoman haaveen tilalle tai pikemminkin rinnalle tulee muitakin.
Onnea yrityksiin!
Tsemppiä elämäänne lapsilla tai ilman!
Hyvä mieli muille ja itselle. Jos vaikka ryhtyisitte tukiperheeksi jollekin tukea tarvitsevalle lapsiperheelle?