Lue keskustelun säännöt.
Paikalla ketään jolla esim 2 synnytyksessä vaikea ponnistus - oletko vaatinut/saanut sektion jatkossa?
21.11.2006 |
Itselläni takana 2 imukuppisynnytystä. Ponnistamiset molemmissa olleet todella kivuliaita, pitkiä ja hankalia. Pienempi tuli avotarjonnassa, esikoisen kohdalla en oikein tiedä miksi imukuppi otettiin. Kummallakaan kerralla ponnistaessa en ole yhtään tuntenut että vauva olisi liikkunut kanavassa eteenpäin =ó(
Niin, vauvakuumetta alkaa taas olla. Mutta en osaa päättää uskallanko enää yrittää alakautta synnyttää!! Kuopuksen syntymän jälkeen vannoin mielessäni etten enää uskalla alakautta, mutta... välillä tuntuu että uskallan, mutta kun rupean muistelemaan tarkasti ponnistuksia, niin tuntuu että en millään uskalla enkä voi!! Ahdistaa. Mutta miten voin tietää SAANKO edes sektiota?
Auttakaa sisaret.
Kommentit (5)
Tuntuu tosiaan melko mahdottomalta ajatukselta yrittää alakautta. VAIKKA kätilöt hirveästi kannustivat ja yrittivät luoda uskoa, että kyllä pystyt synnyttämään alakautta jatkossa ym ja yksi kätilö sanoi etten saa sektiota ilman lääketieteellistä syytä =o(
En tiedä osaanko sitten tarpeeksi pontevasti vaatia sektiota, että sen varmasti saisin... Tuskin alatiesynnytyksestä kovin miellyttävää kokemusta tulisi kun koko ajan saisi pelätä ponnistusta =o/
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itselläni eka ei yrityksistä huolimatta syntynyt eikä imukuppiakaan voitu käyttää. Toinen syntyi imukupin avulla. Varautuivat leikkaukseen jo lopussa mutta ylilääkäri veti lapsen maailmaan :) tosi kiva kun ei tarvinnut leikata. Leikkaus sattui aivan sairaasti kohdallani... epiduraali ei kai toiminut ihan kuin olis pitänyt. Silti en haluais nukutusta -lapsen syntymä on kuitenkin hieno kokemus vaikka kunto jälkeenpäin ja synnytyksen aikana kurja...
Tsemppiä!
Ekan lapseni ponnistus ei oikein sujunut, mutta syntyi kuitenkin tunnin ponnistelujen jälkeen alatietä episiotomian jälkeen. Toisen kanssa avauduin hyvin 10 cm asti. Yritin tällöin ponnistusta, jolloin iski tajuton kipu, lapsi ei tuntunut liikkuvat, epäilin, että jokin asia oli pielessä ja kysyin kätilöltä ettei vain pää olisi huonossa asennossa. En saanut kivultani edes kunnolla ponnistettua, kun ilmat eivät pysyneet keuhkoissa. Kätilö puhui onneksi ääneen, että " otetaan sitten imukupilla ulos" . Ei ollut varma pään asennosta. Minä siihen, " en halua nyt ponnistaa, antakaa epiduraali, että pystyn olemaan ponnistamatta" . Sain puudutteen, vaikka olin 10cm auki. Tämä oli mahdollista, kun vauvan sydänäänet olivat hyvät. Lepäsin pari tuntia. Alkoi tuntumaan, että pää on nyt oikein. Ponnistin uudestaan. Iso poika syntyi viidessä minuutissa. Ei tullut repeämiä.
Takana oli 2 vaikeaa imukuppisynnytystä ja pahat repeämät, vauvat olivat isoja. Kolmannella kerralla tiedettiin taas olevan tulossa iso vauva, mutta sektiota en saanut vaikka kuinka anelin. Synnytys meni kuitenkin hyvin vaikka ponnistus pitkittyi ja näytti välillä että imukuppi joudutaan ottamaan avuksi. 4500g vauva syntyi ilman repeämiä.
Joka johtui vauvan isosta koosta pääasiassa ja sainkin niin pahat repeämät että minulle suositellaan sektiota. Mutta jos pitäisi mennä synnyttämään alakautta niin en usko että uskaltaisin enää ponnistaa, niin paljon sitä pelkään. Uskon, että perustelemalla tunteesi saat sektion. Eihän alakautta synnyttämisestä tule yhtään mitään jos ei uskalla / tunne pystyvänsä ponnistamaan. Tsemppiä!