Adoptio!

nuori, ja useinhan käy niin, että kun adoptoi lapsen, niin hetken päästä onkin raskaana .... Anna aikaa itsellesi.

sen tosiasian, etten tule ehkä koskaan saamaan omia lapsia. Ollaan 1,5v oltu ilman ehkäisyä eikä ole tärpännyt. En halua lähteä tutkimuksiin tällähetkellä, voihan olla, että mieli jossain vaiheessa muuttuu, vaan ollaan miehen kanssa puhuttu adoptiosta ja olen ottanut asioista selvää. Onneksi pahin vauvakuume on mennyt ohi ja pystyn nyt paremmin järjen kanssa ajattelemaan asioita. Jos ei ole minulle tarkoitettu omaa lasta niin minkäs sille sitten mahtaa. Saan ehkä mahdollisuuden antaa elämän lapselle vähän toisella tavalla, muttei yhtään vähäisemällä.

No, itse ajattelen myös samoilla linjoilla. Se biologinen lapsi ei tunnu hirveän tärkeältä enää, vaan nään myös muita mahdollisuuksia. Jotenkin tuntuu, että lapsettomuuden pystyisin hyväksymään, mutta näitä keskenmenoja en enää jaksa.



Sitten jos tässä nyt lyö päätänsä seinään vuodesta toiseen ja tulos on " ei mitään" , niin miksi vaivautua? Siis enhän tiedä, vaikka seuraava raskaus onnistuisikin, mutta en vaan jaksaisi enää edes yrittää.



Alan kyllä kallistumaan vahvasti adoption puolelle, koska perheen haluaisin kuitenkin perustaa. Olen nyt tilannut info-paketit ja toivottavasti pääsisin tutustumaan niihin mahdollisimman pian.



Mieheni on siinä kanssani samaa mieltä, että tämä fyysinen kipu saisi nyt loppua ja muita vaihtoehtoja voisi harkita. Vertaistukea vaan kovasti kaipaisin, koska jotenkin lähipiirikin on sitä mieltä, että nuoria ollaan ja pitääkää nyt vaan taukoa ja sitten uutta yritystä. Tuntuu vaan, että kukaan ei tajua, että minussa se raskaus alkaa ja minussa se keskeytyy. Ja minä menen sinne sairaalaan ambulanssilla tai ilman. Ja minun koipieni välissä on jos jonkinlaista lääkäriä pällistelemässä.



Nyt tuli " vähän" vuodatusta, kunhan nyt ajatuksiani kirjoittelen.



Ap

Onko minkälaisia ollut ne keskenmenokivut?



Adoptio on hieno juttu. Myös muitakin vaihtoehtoja on saada lapsi, kuten ryhtyä vaikka tukivanhemmaksi tai sijaisvanhemmaksi.

eka meni 9+3 keskeytynyt, jolloin jouduin lääkkeelliseen ja oksensin+pyörryin kolmesti kivusta. Vasta neljäs kerta, kun laitettiin lääkkeet kohdunsuulle toi tulosta.



Toinen kohdunulkoinen 6+ ja taas pyörtyiltiin.



Molemmissa ihan sietämättömät vatsakivut ennen ja jälkeen ja vuodot kestäneet melkein 4 viikkoa. Olen aika kipuherkkä ihminen ja kovasta kivusta siis oksennan ja pyörryn.



Ap