Paha baby blues - mistä apua?

2kk kohdalla jos alkaa olla itkuista se ei enää ole baby blues vaan synnytyksen jälkeinen masennus joka taas voi olla hengenvaarallinenkin tila.

Minun synnytyksen jälkeiseen masennukseeni hoitaja reagoi valittamalla koko ensimmäisen vuoden jokaikisellä neuvolakäynnillä omaa masennustaan. Kukaan ei kuunnellut, ensimmäisen lauseen sanottuani kaikki sanoivat lääkäriä myöten että se on aivan normaalia! Psykiatriselta oliklinkalta sain apua (ent. mielenterveystoimisto). Voit soittaa sinne ja pyytää päästä käynneille.

On useita mielialalääkkeitä, joita voi turvallisesti käyttää imetysaikana.

Täältä ensiapua: http: //www. aima. fi/ katso myös kohdasta linkit avoin keskustelupalsta.

Imetän nyt tätä nykyistäkin ja syön masennuslääkkeitä. Edellistäkin imettäessä söin masennuslääkkeitä. Ei tuossa keskimmäisessä ole ainakaan huomattu muuta vikaa kuin taiteellista ja matemaattista lahjakkuutta.

6

ja välinpitämätöntä. Ota suoraan tosiaan yhteys joko mielenterveystoimistoon (yleensä ainakin pääkaupunkiseudulla tarvitaan lähete) tai mene toiselle lääkärille vaikka sitten yksityiselle, tarvitset apua. Itselläni on ollut syvä masennus ja ONNEKSI siihen sain apua, itse hoitajana tiedostin kyllä asian mutta en uskaltanut/halunnut hakea apua ja sitä sain vasta hyvin viime tingassa itsemurhaa yrittäneenä. Pelkäsin koko raskausaikani synnytyksen jälkeistä masennusta ja siihen en kuitenkaan luojan kiitos sairastunut, mutta masennus hoitamattomana voi mennä niin pitkälle, ettei itsellään ole enää ymmärrystä elämän realiteeteista tai mistään muustakaan, itse olin niin syvällä omassa pahassa olossani + psykoottisia oireita ja harhaluuloja ennen itsemurhayritystä etten enää nähnyt silloin mitään muuta ratkaisua. Eli apua on ja hae sitä ajoissa, mutta se tosiasia että sinua on kohdeltu väärin koska jo neuvolasta olisi pitänyt varata aika lääkäriin ja lääkärin laittaa jatkolähete eteenpäin. Voimia, mutta voin kertoa kuitenkin kokemuksesta, että kun apua saa niin elämä jonakin päivänä taas hymyilee ja itkut on takana.

Itse baby bluesin ja synnytyksen jälkeisen masennuksen kokeneena voin hyvin kuvitella, miltä tuntuu, kun yrittää pyytää apua ja vastauksena melkeinpä pyöreä nolla.

Itse puhuin heti neuvolan tädille olostani ja hän järjesti pikapikaa

neuvolalääkärin puheille, jolta sain terveyskeskuspsykologin numeron ja mielialalääkitysreseptin. Psykologille pääsin myös heti ja ai että miten helpotti jo pelkästään se että pääsi puhumaan ammattilaisen kanssa. Lääkitys oli minulle kuitenkin sopimaton ja otin yhteyttä

omalääkäriin lääkityksen vaihtamisen vuoksi. Kerroin omalääkärille, miten paha olo minulla oli ja sain lähetteen akuuttipsykiatrian poliklinikalle, jonne myös pääsin erittäin nopeasti. Olihan kyseessä pienen vauvan äiti, näin ainakin jossain päin osataan priorisoida.

Siitä se lähti purkautumaan, tuli oikea lääkitys, psykiatrin puheapua ja tunne etten ole koskaan yksin ahdistukseni kanssa vaan aina

saan ottaa yhteyttä, jos tuntuu etten pärjää. Osansa hyvällä ja nimenomaan pikaisella toipumisellani oli ihanalla miehelläni ja äidilläni, jotka tukivat minua kaikessa ja hoitivat vauvaa välillä vuoroöin, että sain nukkua pois pahaa oloani. Nukkumisen parantava voima on huima,

mutta ymmärrän hyvin ettei kaikilla ole siihen mahdollisuutta.

Tällaista reittiä minä sain apua. Apua kyllä saa ja jos et itse jaksa sitä hakea, niin pyydä miestäsi tai jotain läheistäsi toimimaan. Synnytyksen jälkeistä masennusta ei pidä hävetä, se on tila, johon et itse ole pystynyt vaikuttamaan.

Myös vertaistuki on tärkeää.

Synnytyksen jälkeinen masennus on yleisempää kuin tiedetäänkään ja näilläkin sivuilla on monia sen kokeneita, joten pura pahaa oloasi ainakin tänne. Täällä löytyy ymmärrystä.

Voimia sinulle.

ja muuten on olemassa lääkkeitä joita voi käyttää myös imettäessä

masentunut!



Minä suosittelen, että menet suoraan lääkärin vastaanotolle. Kerrot siellä olostasi ihan rehellisesti, ja sano, että et kertakaikkiaan jaksa jos tilanne jatkuu tällaisena. Ei kai sentään sulla voi olla niin huono tuuri, ettei lääkärikään ota vakavasti... Ja lääkäri osaa varmasti paljon paremmin kertoa siitäkin, millaisia haittavaikutuksia masennuslääkkeillä voi lapseen olla jos imettää -neuvolassa tuskin ihan tarkkaan tietävät.

Luulenpa, että lääkäri laittaa sulle sitten lähetteen psykiatrille tai psykologille, josta saat varmasti apua. Vähän ihmettelen, miksei tätä vaihtoehtoa sulle neuvolasta edes tarjottu? No, mutta toivottavasti asia hoituisi kuntoon tätä kautta!



Toivon, että olosi ennen pitkää helpottuu *hali*

Ihailen sinua siinä mielessä, että olet ymmärtänyt tarttua pahaan oloosi, ja olet lähtenyt hakemaan apua. Hyvä, että teit niin ajoissa. Jospa saisit apua pikaisesti lääkärin kautta! Jaksamista arkeen, ja jos paha olo joskus tulee, niin tule ihmeessä tänne AV:lle purkautumaan, josko täällä joku osaisi sitten kanssasi keskustella ja saisi olosi paremmaksi edes hetkeksi!

Niin siis älä mene tietenkään sille samalle lääkärille, joka ei ymmärtänyt ongelmaasi aiemmin.. Yksityinenkin vois olla vaihtoehto!

Käy Äimä ry:n sivuilla. Olisiko teidän paikkakunnalla tai lähellä Ensi- ja turvakotiyhdistyksen Baby Blues-toimintaa? Tai sitten terveyskeskuksen tai yksityislääkärin kautta kun neuvola ei valitettavasti näytä sitä apua tuovan. Niin ikävää kuin se onkin niin voin hyvin uskoa että monet äidit saavat tuollaista kohtelua, olen nähnyt sitä työssäni (sairaanhoitaja) kuin kohdannut itse asiakkaana...



Hae kuitenkin apua vaikka se ei saisi olla noin hankalaa! Tarvitset sitä. Voimia!