Saako lapsen pyyntöön sanoa, että " äidillä ei ole siihen rahaa" ?

Mutta syyllistää rahattomuudella ei saa.

ssa). Yhdessä olemme sitten säästäneet rahaa ja kun on jonkin aikaa säästänyt, käymme yhdessä ostamassa tuon halutun jutun. Toki en odota, että viisivuotiaan kärsivällisyys riittäisi keräämään mummoilta saaduista hiluista jotain tosi kalliita juttuaja, vaan olen sanonut, että kun on saanut esim puolet säästettyä, minä voin maksaa loput.

Toki joskus voi sanoa, muttei asiasta saa hokea.

Kaupassa lapsi pyysiä äitiä osatamaan edes yhden pienen jogurttipurkin. Äiti sanoi, että ei voi ostaa, koska ei ole rahaa. Ostoskärryssä oli korillinen olutta. Että siitä vaan oppimaan... Minä olen sanonut, että pitää tehdä paljon töitä ensin, ennen kuin voi jotain kallista ostaa. Raha tulee siis työpaikasta, ei pankista tai automaatista.

Rahahuolilla ei pidä lasta vaivata, eikä hänen kuulleen edes leikkisästi puhua rahojen loppumisesta tai että mihin ne kaikki menee. Muistan tosiaan itsekin pohtineeni, että " äidin ja isän rahat aina menee jonnekin vaikka ne on koko ajan töissä eikä meille jää yhtään rahaa" .

siltä että homma olisi selitetty teille järkevästi silloin! Tuollaista kiitollisuuden korostamista, menee pikkuisen yli, mutta kyllä lapsille kannattaa rehellisesti sanoa, että " tarvitsemme maitoa ja leipää, rahat ei riitä nyt leluihin, jos halutaan syödäkin. Katsotaan sitten syntymäpäivänä. " Tai että toive on liian kallis ylipäänsä.



Olen omille lapsille selittänyt, että äiti ja isä käy sitä varten töissä, että saamme rahaa ruokaan ja asuntoon ja vaatteisiin, ja nuo asiat mitä haluatte niin niistä päättää äiti ja isä, jos rahaa on. Ruoka ja vaatteet ovat aina tärkeämpiä. 4 ja 6-vee on meilläkin.



Eilen 6-v osti omilla synttärirahoillaan hinkumiaan pokemon-kortteja, joita olin kieltäytynyt ostamasta ennenkuin nimipäiväksi. Selitin lapselle, että sillä rahalla saa viikon maidot ja leivät.



Lapsi ymmärsi hyvin, kun lompakkonsa tyhjeni, että " äiti nyt mulla ei ole yhtään rahaa enkä voi ostaa lisää"



Saa siis sanoa. Onhan täällä palstalla kuultu niistä puolisoista, joille ei koskaan ole sanottu lapsena Rahat ei riitä ja ne tuhlaa palkkansa turhuuksiin puolison tuskaillessa, että mistä rahat laskuihin ja ruokaan. Eli lapsena on vitsa väännettävä.

Imetyttää vain ap... MISTÄ IHMEESTÄ SINUN LAPSESI OSAAVAT JO TUOSSA IÄSSÄ PYYTÄÄ NÄITÄ VANHEMMILTAAN?

Vierailija:

Kyse on esim omasta ponista hoitotallissa, 80 euron farkuista, lasketteluvälinepaketista vaikkei kyseistä lajia ole kokeiltu vielä kertaakaan.

Voit sanoa, että palkkanne riittää kyllä elämiseen ja asumiseen, eikä lasten tarvitse siitä huolehtia. Mutta että raha ei kasva puussa, eikä kaikkea mahdollista voi ostaa.

Yhdellä eskarikaverilla on oma poni, joka on vuokrapaikalla jollain tallilla, ja nyt pitäisi meillekin saada semmoinen. Vaikea väittää että hyvin harvalla on rahaa omaan poniin ja vuokrapaikkaan, kun kerran kaverillakin on. En kai voi sanoa että no siksi että ne on niin hyvätulosia ja me vaan tavallisia duunareita asuntolainamme kanssa. Nyt kai alkaa se ikä, kun kilpaillaan materiasta ja vertaillaan mitä kenelläkin on.

Eli kun maailma on täynnä kaikkea ihanaa, mietitään, mikä oikeasti olisi unelmien täyttymys, josta olisi pitkään iloa. Sitten unohdetaan ne päivittäin vaihtuvat mieliteot ja aletaan säästämään rahaa siihen kivaan juttuun, lapsen kärsivällisyyden ja ymmärryksen voimin. Mutta kivatkin jutut pitää olla hinnaltaan järkeviä, eli omaan poniin ei ole meilläkään varaa, ei edes säästämällä (tai säästöaika olisi 20 vuotta).

Itse olen yh ja joudun sanomaan aika useinkin lapselle ettei meillä ole varaa. Lähinnä tämä koskee leluja, joita lapsi näkee kaupassa. Lapsi on onneksi fiksu eikä ala sen enempää vaatimaan, jos kuulee ettei johonkin äidin mielestä turhaan ole rahaa. tuskin siitä lapselle mitään traumoja jää ellei äiti kotona itke ja valita rahan vähyyttä..

kun on kyse sellaisesta, mihin ei OIKEASTI ole rahaa, kuten ponista ja tallipaikasta. Jos kyse on vaikka pikku muotilelusta, jonka hinta (vaikka 20 euroa) on kohtuuton verrattuna, ääh, no siihen leluun itseensä, niin silloin voi sanoa, että tuo on liian kallis, että tuolla hinnalla ei tuommoista osteta. Mutta tämmöisissä tapauksissa ei tarvitse sanoa, ettei ruokaan riitä jos sen ostaa. Minusta pitäisi riittää (itkeköön lapsi kuinka säälittävästi tahansa), kun (julma!) äiti vain sanoo, että tuota ei osteta ja sillä sipuli.



Ja voihan kääntää asian niin, että annat lapselle säästöpossun ja siihen euron, ja sanot että jos lapsi todella haluaa lelun, niin sen ansaitsemiseen pitää käyttää aikaa ja vaivaa.

Tosin muutaman kerran on todennut, että " äiti haetaan seinästä rahaa" =)



Meillä myös selitetty tätä " äiti ja isi käy töissä, että saadaan rahaa, että voidaan maksaa asunto ja ruoka ja vaatteet jne" . Lähinnä on puhe ollut siitä miksi äiti ja isi käy joka päivä töissä.



Ja säästöpossu on meilläkin ja viedään pankkiin pojan omia rahoja.

En vain syyllistä siitä lapsiani. Saan joskus sanoa kovastikin, että minulla ei ihan oikeasti ole rahaa. Ostaisin heille vaikka mitä, jos vain rahaa olisi. Mutta kun ei ole niin ei ole. En kuitenkaan paasaa, että teen heidän eteensä hurjasti töitä. Selitykseni yleensä on se, että meidän elämäntilanteemme on nyt vain sellainen, että meillä ei ole paljon rahaa. Eivät omat lapseni ole sen enempää selityksiä kaipaa.

Sanon vaan et nyt ei osteta leluja jne. Jos jotain ruinaa sanon et pyydät sit synttärilahjaksi tai joulupukilta.



Ja meillä on poni :-)