Lue keskustelun säännöt.
Seitsemännen vuoden kriisistä...
17.10.2006 |
Tuossa toisessa ketjussa eräs mainitsi, että jos siitä selviää niin pysyy yhdessä hamaan loppuun saakka.
Millä tavalla teillä ko. kriisi ilmeni?
Kommentit (4)
Yleinen tyytymättömyys - mieheen ja elämään yleensä.
Mulla oli päällimmäisenä ajatuksena, että kaikki on ihan p*skaa, tulisi joku ja veisi pois täältä...
Vieraita miehiä alkoi kattelemaan " sillä silmällä" ja siinä sitten kerran teinkin syrjähypyn, jota syvästi kaduin jälkikäteen. Niin ja miehellä oli samat ajatukset, eli vieraat naiset oli mielessä.
Aika paljon etäännyttiin sinä aikana toisistamme.
Enpä tiedä onko tämä nyt sitten se " elämän loppuun asti" -suhde. Tuosta nyt kuitenkin selvittiin hengissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta nyt olemme voiton puolella. Aikaa on kulunut pian 2 vuotta ja enää mietin asiaa muutaman kerran kuussa. Rakastamme toisiamme, mutta varmasti tuo kriisi ei tehnyt meistä yhtään parempia ihmisinä. En suosittele sitä helvettiä kellekään.
Hyvä kuitenkin, että jaksoin (jaksettiin?) yrittää. Perhe on koossa ja lapsetkin tyytyväisiä.
Kuulin tuosta seitsemännen vuoden kriisistä vasta sen jälkeen kun olimme siitä jo selvinneet ja tajusin meidän kärsineen siitä.
Riideltiin, huudettiin, inhottiin ja vihattiin toisiamme, mutta kumpikin oli sen verran jääräpää ettei suostunut luovuttamaan (onneksi näin jälki käteen ajateltuna). Usein toivoin että mies pettäisi jotta voisin lempata hänet hyvällä omallatunnolla tai sitten jättäisi minut.
Käännekohta tuli, kun kerran aloitimme riidan täysin mitättömästä asiasta ja mies oli niin raivona, että oli käymässä päälleni lastemme aikana. Pakkasin tavarat ja lähdin lasten kanssa seuraavana päivänä siskon luo toiselle paikkakunnalle.
Päätin etten ota yhteyttä mieheen ja hoidan muuton ja muut asiat yksin. Hän laittoi viestin eräänä iltana, jossa ihmetteli mitä meille tapahtui. Ei rukoillut takaisin tms., kertoi vaan omista tunteistaan ja oman näkemyksen asiasta, jotka yllättäin olivat samat kuin minulla.
Kotiin palattuamme puhuimme, puhuimme ja itkimme, selvitimme kaikki asiat niin juurtajaksain, ettei mikään jäänyt painamaan mieltä...
Tästä kaikesta on aikaa yli kaksi vuotta. `Löysin` mieheni jälleen ja rakastuin häneen uudestaan, nyt olemme ehkä onnellisempia kuin ikinä <3
Kriisi tuli 7 avioliittovuoden jälkeen, ei siis tapaamisesta. Ilmeni niin, että avioliittovalat pääsivät toiselta unohtumaan ihan totaalisesti. Eipä selvitty siis siitä.