onko joku lukenut sen lundanien ' viikkoja, kuukausia' ?

kertomus kuolemasta. Mielestäni lohdullinenkin. Luin vaikka pelottikin- ystäväni, pienten lasten äiti, sairastaa vaikeaa syöpää, joka johtaa kuolemaan. En sanoisi " hyvä" , se kuulostaa naiivilta.

ärsyttää kirjallisuusihmisten itsetietoinen ja muita halveksuva tapa kommentoida asioita. Viittaan tällä kakkosen viestiin.



Kirjallisuuden(kin)opiskelija, joka on mielellään naiivi, koska naiviudessa ei ole mitään pahaa

Ap on luultavimmin tietoinen kirjan syntytarinasta, koska on juuri sen lahjaksi valinnut. Kaikki tapahtunut huomioon ottaen on melko erikoista, että teoksesta puhutaan tuohon sävyyn. Jos asian sattuu panemaan merkille, kai siitä mainita sopii? Mielestäni esitetty näkemys oli varsin osuva, ilman ilkeyttä.

olen kaikki muut rekon kirjat lukenut ja niistä pitänyt. ihmeellistä snobbailua täällä, jos ei saa ' hyvä' sanaa käyttää.

Kirjallisuus kuuluu kaikille. Siitä on saatava puhua, niidenkin jotka eivät ole ehkä niin tottuneita käyttämään alan käsitteistöä.



se kirjallisuudenopiskelija

mahdollisimman surullinen, mahdollisimman tirkistelevä. Kysymyksesi oli aseteltu siihen malliin.

Vierailija:

mahdollisimman surullinen, mahdollisimman tirkistelevä. Kysymyksesi oli aseteltu siihen malliin.

kysymykseni ei ollut aseteltu mihinkään tyyliin. kysyin vain yksinkertaisesti onko kirja hyvä. ' hyvä' tarkoittaa minulle sitä että en malta kirjaa laskea kädestäni ja pystyn elämään kirjan mukana alusta loppuun. hyvä kirja on myös aina haikea lopettaa ja laskea kädestään, ja viimeisen sivun jälkeen jää usein istumaan ja miettimään lukemiaan asioita pitkäksikin aikaa.

en todellakaan etsi kirjasta mitään sosiaalipornoa, vaan enemmänkin kaikkea muuta sisältöä. ajatuksia ja elämänuskoa enemmänkin.

t.ap

Toki voit selitellä avauksesi sanamuotoja miten tahdot; siitä nyt joka tapauksessa voi saada monenkinlaisia käsityksiä, halusit tai et.



Riitaa haastamatta, 10.

Minä olen kirjan lukenut ja voin suositella muillekin. Oli hyvä.

saada tästä ihan hyvän ja kiinnostavan kirjallisuuskeskustelun aikaiseksi, jos olisimme keskittyneet kirjan sisältöön, ilmaisutapaan ym. kirjallisiin seikkoihin, ts. kirjan " hyvyyteen" . Siihen mitä ap kysyi.

mutta metsään meni parin ekan vastaajan osalta, joten se siitä keskustelusta sitten. Juuri tuo asenne minua kirjallisuudenopiskelijana ärsyttää monissa muissa kirjallisuustyypeissä. Ollaan niin älyllisiä että.

selannut vain, mutta sekin selaus järkytti minua. Minustakin on hiukan kepeätä kysellä onko sellainen kirja hyvä, jossa kirjoittaja kirjoittaa omasta tulevasta kuolemastaan. Oikeastaan sellaisesta ei halua edes lukea, itse ainakin samaistun voimakkaasti kirjoittajaan ja alan elää hänen pelkojaan ja epätoivoaan ja kuvitella ne omalle/oman läheiseni kohdalle. Tällaisessa kirjassa joutuu siis kohtaamaan oman kuolemansa tai perheenjäsenensä mahdollisen kuoleman, mitä kohti voi olla vaikeaa katsoa rehellisesti. Lohdullista, että Lundan oli kuitenkin uskossa, se lohdutti minua todella paljon, koska itsekin uskon Jeesukseen ja Kristukseen ja jotenkin kaikkein eniten järkyttää jos joku on kuolemassa uskosta ja pelastuksesta osattomana.