Täällä kun aina moititaan kaupungin vuokrataloja.. Sinä, joka olet asunut niissä lapsena!

Se oli mukavinta, kun oli aina leikkikavereita. Järjestyshäiröitä ei ollut, naapurisopu oli hyvä. Me asuttiin rivitalossa.

En minä lapsena tienny tkuka asuu omassa ja kuka vuokralla. isompana kylläkin eikä se silti ole koskaan häirinnyt. Rivitalossa asuttiin.

...hänellä myös ollut aina paljon kavereita. Pääasiassa ovat ulkona kolunneet niin kesät kuin talvet. Levotonta siellä myös oli. Monissa kodeissa ongelmia: alkoholia, työttömyyttä, avioerot yleistyivät.



Itse asuin tyypillisellä keskiluokkaisella (pääosin 60-luvun loppupuolella rakennetulla) pientaloalueella. En muista yhtään avioeroa, alkoholiongelma oli yhdessä perheessä. Kaikki kävi töissä paria kotirouvaa lukuunottamatta. Kavereita ei ollut ennen kouluikää kuin pari samanikäistä.



Paljon suojatumpaa elämää olin elänyt. Koulun alettua osa kavereista asui vuokrakerrostaloissa ja kyllä oli aika järkyttävää mennä esim. perjantai-iltana kaverille kylään. Rappukäytävään kuului hirveä örvellys monesta asunnosta, monissa kodeissa jo tapeltiin. Kerran aukeavasta ovesta lensi hiustenkuivaaja olkapäähäni. Omalla asuinalueellani (joka oli siis ihan työläisalue) perjantai-iltaisin tehtiin pihatöitä tai naiset istuivat pihakeinuissa kutomassa/ompelemassa. Miehet kokoontuivat pellon reunaan juttelemaan tai sitten korjailivat jo vanhenevia talojansa. Ei ollut sellaista joutoaikaa kuin vuokrataloissa asuvilla tuntui olevan. Miehet olivat ylpeitä näppäristä ja ahkerista vaimoistansa ja naiset ihailivat työteliäitä miehiänsä (eivät paiskoneet hiustenkuivaimilla).

Asumme mukavassa luonnonläheisessä lähiössä noin 5 km keskustasta. Asumme (minä, mies ja lapsemme 3v+2v) rivitalossa (3h+k+sauna, 83m2) pihapiirissä, jossa rivareiden lisäksi on myös muutama 8 huoneiston pientalo. Takapihalla on peltoa ja metsää, yhdessä suunnassa puisto, lapsille on kaksi kivaa leikkipihaa ihan vieressä. Naapureiden kanssa ei ole mitään ongelmia: paljon lapsiperheitä täällä asuu. Kolmen vuoden aikana ei ole ollut minkäänlaisia järjestyshäiriöitä. Naapureiden kanssa vieraillaan toistemme luona, ja järjestetään kaikenlaista toimintaa yhdessä, esim. viime lauantaina pidimme lapsille naamiaiset huvimajassa ja nautimme grillisapuskaa salaatin kera, taloyhtiön laskuun tietty ;-)

Minulla on niin positiivisia kokemuksia tästä taloyhtiöstä, ettei tee mieli muuttaa ikinä pois! " White trash" -perheet eivät varmaankaan tänne halua edes muuttaa, vuokrataso kun on korkeampi kuin esim. kerrostalossa, eikä täällä ole lähiöpubia kävelymatkan päässä. Naapurit ovat kaikki joko työssäkäyviä ihmisiä tai opiskelevia äitejä/isiä, muutama äitiyslomalainenkin mahtuu joukkoon.

Varsinkin lapsuudesta aivan ihanat muistot. Alue kokonaisuudessaan oli mukavaa, paljon ok- ja rivitaloja, vain muutama kerrostalo. Paljon metsää, vesistöjä ja luontoa ympärillä. Kerrostaloissamme asui todella paljon lapsia ja kavereita riitti, se oli sitä kultaista 80-lukua kun lapset yhteisöllisesti leikkivät ja pelasivat ulkona.



90-luvulla talojen asukasrakenne alkoi muuttua; lapsiperheet alkoivat vähentyä (syynä lama, maaltamuutto...)ja sekaan muutti kirjavampaa sakkia.



2000-luvulla lapsiperheet olivat jo oikeastaan kadonneet, vähemmistö asukkaista oli ns. normaaleja ihmisiä, oli enemmän tai vähemmän juoppoa porukkaa ja muuta epämääräistä nuorisoa.



Tänä päivänä noista taloista enää 1 on vuokra-asuntoja, muut ovat olleen kunnan väkuluvun vahenemisen vuoksi paljon täysin tyhjillään ja nyt muutettu omistusasunnoiksi ja asukaskanta on ok.

Rähjäisiä ihmisiä, etnisiä vähemmistöjä, spraymaalisotkuja seinillä ym " kivaa" . Onneksi äänieristys sentään toimi ettei tarvinnut kuunnella naapureiden remuamista. Olin onnellinen kun pääsin muuttamaan sieltä pois!